Pullollinen keisarinna Dagmarin lähdevettä
Uudenmaan Raaseporissa, Dagmarin puistossa sijaitsee kauniisti soliseva keisarinna Dagmarin lähde, jonka raikkaalla vedellä voi täyttää juomapullonsa.
Dagmarin lähde, Raasepori, Uusimaa. Loivasti alamäkeen viettävä polku johdattaa kulkijan kauniiseen purolaaksoon, joka on kuin rehevä kanjoni keskellä tummaa mänty- ja kuusimetsää. Pian näköpiiriin ilmestyvät valkoiseksi maalattu puusilta ja vanha kivirakennelma, josta meren suuntaan laskeva keisarinna Dagmarin lähde saa alkunsa.
Dagmarin lähde purkautuu Salpausselän harjusta, joka syntyi jäätikön sulaessa noin 12 000 vuotta sitten viimeisen jääkauden aikana. Dagmarin puiston muusta luonnosta poikkeavan, rehevän ja vihreän purolaakson kasvillisuus on rikasta ja sammalvoittoista. Myös suuria saniaspensaista kasvaa siellä täällä.
Dagmarin puisto on noin 40 hehtaarin kokoinen luonnonsuojelualue, jonka Fiskars Oyj Abp luovutti sadan vuoden ajaksi Metsähallituksen hoitoon osana Suomen 100-vuotisjuhlaa.
Saapuminen Dagmarin puistoon ja Dagmarin lähteelle
Hankoon johtavalta valtatieltä nro 25, noin kaksi ja puoli kilometriä Tammisaaren siltojen jälkeen erkanee Leksvallintie, jonne sinunkin tulee kääntyä. Kun olet ohittanut kauniin Leksvallin eli Kisan kylämiljöön, tie johdattaa sinut metsäosuuden jälkeen pysäköintipaikalle, josta löytyvät opasteet kohti Källvikeniä.
Dagmarin puiston pysäköintipaikalta alkaa noin kolmensadan metrin mittainen luontopolku. Loivasti alaspäin viettävä, osin neulaspohjainen ja osin sorastettu reitti kuljettaa ohi komean kangasmetsän ja taivaanlakea kurottelevien mäntyjen ja päättyy kauniiseen merenrantaan. Polku sopii kuljettavaksi myös lastenrattaiden kanssa, minkä puolesta reitti voisi soveltua myös avustajan kanssa liikkuville liikuntarajoitteisille, esimerkiksi sähköpyörätuolilla kulkeville.
Skuvikenin lähdelahti, Källviken
Parkkipaikalta noin kilometrin matkan päässä sijaitsee kaunis lahden poukama Skutviken. Hienolla hiekalla, aivan rannan tuntumassa kasvaa kaunis pihlaja, joka syksyn tullen puhkeaa turpeisiin marjaryppäisiin. Vasemmalla kädellä merivesi huuhtelee mahtipontista kalliopahtaa.
Dagmarin puiston laakson pohjaa pitkin soliseva puro valuu merenrannassa kivistä rakennettuun pieneen altaaseen, josta se jatkaa matkaansa merenlahden tyyneen poukamaan. Lahti on nimeltään Källviken eli Lähdelahti, mikä on omiaan kuvaamaan alueen luontoa.
Aivan vesikertymän vierestä löytyy myös puurakenteinen laituri, jolle voi istahtaa levähtämään ja ihailemaan Fiskarsin alueen merimaisemia.
Dagmarin lähde sijaitsee aivan meren rannassa, komean kalliopahtan vieressä.
Mutta mistä keisarinna Dagmarin lähde on saanut nimensä?
Dagmarin lähde on saanut nimensä keisarinna Maria Fjodorovnan, Venäjän keisarin ja Suomen suuriruhtinaan puolison mukaan. Maria oli omaa sukuaan Tanskan prinsessa Dagmar, jona hänet myös tunnettiin Suomessa.
Tanskan hovissa vuonna 1847 syntynyt Dagmar meni naimisiin Venäjän kruununperillisen Aleksanterin kanssa 1866. Venäjän keisarinna hänesta tuli vuonna 1881, kun hänen miehensä kruunattiin keisari Aleksanteri III:ksi.
Keisarinna Dagmar jäi kuitenkin leskeksi miehensä kuoltua 1894. Samalla valtaisuimelle nousi heidän poikansa, keisari Nikolai II. Vaikka vuodet olivat vaikeita, keisarinna Dagmar selvisi hengissä Venäjän vallankumouksesta ja nukkui pois synnyinmaassaan Tanskassa vuonna 1928.
Dagmarin puistosta tulee hallitsijaparin suosikkipaikka
Historia tietää kertoa, että jo ennen hallitsijapariksi tuloaan Dagmar ja Aleksanteri olivat ihastuneet Suomen saaristoon. Ensimmäinen lomamatka toteutettiin Suomen rannikolle jo vuonna 1875 keisarillisella huvipursi Tsarevnalla. Yhteiset purjehdusretket jatkuivat myös uusien tittelien myötä.
Heinäkuun 1. päivänä vuonna 1884 keisaripari suuntasi ensikertaa Tammisaareen johtavalle väylälle ja ankkuroitui Lähdelahteen (Källviken). Lähdelahden luonnonkaunis poukama oli jo tuohon aikaan suosittu retkeilykohde, jonne – myöskin kertoman mukaan – hallitsijapari löysi luotsin avulla. Rannalle noustuaan he huomasivat lähteen, jonka raikasta vettä nautittiin hopeisista maljoista.
Dagmarin lähde -nimi syntyy
Keisarillinen huvipursi palasi kauniiseen Lähdelahteen uudestaan heinäkuussa 1887. Tieto keisarinnan mieltymisestä kyseiseen paikkaan oli tavoittanut myös alueen omistan, silloisessa Tammisaaren maalaiskunnassa sijaitsevan Västerbyn kartanon isännän, vapaaherra Mauritz Hisingerin. Hisinger päätti tilata puistoalueen suunnitelman tunnetulta arkkitehti Johan Jacob “Jac.” Ahrenbergilta. Hallitsijaparin vierailuista kertovan muistokiven toteutti vuonna 1888 arkkitehti Magnus Schjerfbeck.
Kun huvipursi saapui kolmannen kerran (kesällä 1888) Lähdelahteen, Hisinger odotti rannalla ja toivotti vieraat henkilökohtaisesti tervetulleiksi. Samalla hän esitteli Dagmarin puiston uudet rakenteet ja muistokiven, johon hallitsijapari voisi kaivertaa tulevien vierailujen päivämäärät.
Keisarinna Dagmar oli Suomessa hyvin suosittu. Kun ihmiset kuulivat, kuinka paljon keisarinna piti puistosta, alue sai pian aivan uudenlaisen ja hyvin erityislaatuisen merkityksen.
Dagmarin lähde on edelleen yksi Tammisaaren suosituimmista nähtävyyksistä, vaikka puro solisee tänä päivänä Hankoniemeksi nimensä vaihtaneen Lohjanharjun syvyyksistä.
Dagmarin puiston luontoa voi tutkia myös vesiltä käsin.
Kaunis luonnonhiekkaranta on myös uimareiden ja SUP-lautailijoiden suosiossa. Mekin pääsimme tutustumaan kohteeseen vesiltä käsin, ja vaikka kesä oli vasta aluillaan, merivesi ei takuulla ollut yhtä raikasta kuin Dagmarin lähteestä pulppuava vesi.
Ennakkotilaa: Vaella, kalasta, rakasta — Omaa polkua etsimässä
"Minä rakastan merta; sen äärettömyyttä, ja salaisuuksia, jotka luonto on pystynyt säilyttämään itsellään. Kaikuja, jotka kumisten kantautuvat kilometrien syvyyksistä. Sitä, miten rannan hienolla hiekalla ja simpukkamurskalla kävellessään voi palata hetkeksi elämän alkukodin ääreen – sinne, mistä kaikki on syntynyt."
Uutiskirje
Miltä kuulostaisi kahvitauko kerran kuussa kiinnostavien matkajuttujen äärellä? KAUKOKAIPUUn uutiskirje nivoo yhteen ajankohtaiset artikkelit sekä helmiä arkistojen kätköistä.
Hienoja kuvia, kuten sinulla aina. Enpä ollut aiemmin paikasta kuullut. Jonkin aikaa on ollut mielessä, että kävisin katsomassa Raaseporin linnaa, mutta vielä ei ole tullut lähdettyä “pelkästään” sen takia. Dagmarin lähde voisikin olla kivasti yhdistettävissä tuohon linnaan. Saapa nähdä tullaanko vierailemaan siellä vielä tämän vuoden aikana. 🙂
Kiitos, Mikko. 🙂 Dagmar on niin hieno kohde, ettei sieltä huonoja kuvia saakaan. Mukavaa retkipäivää sinne!
En ollut kuullutkaan tuosta paikasta, mutta laitetaan vinkki korvan taakse, koska noilla seuduilla tulee kesäisin käytyä.
Upeita kuvia, todella tunnelmalliselta näytti. Tämä oli kuin alueen mainos!!!!
Kävimme tuolla rannalla veneellä ihan äskettäin tehdessämme retken Tammisaaren saariston kansallispuistoon. Silloin tavallaan päätimme, että seuraavalla kerralla Tammisaaressa käymme lähteelläkin, mutta niin se sitten kuitenkin taas unohtui, kun kurpitsalyhtypaja houkutteli enemmän! Mutta ehkä jouluna, jos suuntaamme silloin Hankoon ja jos säät sallivat, niin voisimme silloin poiketa. Minua tässä kiinnosti erityisesti se, että olemme myös vierailleet keisarien suosimalla Högsåran saarella muutaman vuoden sisällä ja kuullosti kovasti siltä, että tämä kuuluu samaan sarjaan ja siis tämä lähdekin olisi nähtävä 🙂
Kurpitsalyhtypaja! Aivan ihanaa! 😀 Täytyykin käydä kaivelemassa tuo teidän juttu ja lukemassa se, kiinnostaa kovasti ! 🙂
Tammisaaressa ja Raaseporin suunnilla olen käynyt useamman kerran, mutta täällä en!
Ihania metsäisiä kuvia. Tuntuu siltä, että voisi koskettaa havuja ojentamalla käden näyttöä kohti. Alkoi heti tehdä mieli lähteä metsään.
Kiitos ihanasta kommentista, Anmarien. <3
Kivan näköinen paikka! Ei oo tullut tuolla käytyä, vaikka paljon Hangon suunnalla pyörinkin. On tullut todettua, että tuolla suunnalla on tosi paljon nähtävää! Joten kierrettävää riittää hyvin jatkossakin 🙂
Kyllä, tänne vaan seuraavalla päiväretkellä! 🙂
Paikat, joihin liittyy joku historiallinen henkilö, ovat musta aina mielenkiintoisia. Sitä alkaa miettimään että millaista elämä oli silloin kun he hopeapikareistaan lähteen vettä joivat.
Sitten meitä yhdistää sama asia. <3
Ihanan rauhallisen näköistä! Todella mielenkiintoinen historia tällä paikalla, en ole koskaan kuullutkaan tästä. Olipas hauska lukea. Täytyy joskus poiketa lähteellä jos ollaan tuolla suunnalla. Vesi on ilmeisesti ihan juomakelpoista edelleen?
Sitä tuo kohde tuolla retkellä todella oli, vain metsä humisi hiljaa seuralaisena (meidän lisäksi). Vesi on ymmärtääkseni edelleen ihan juomakelpoista. 🙂
Syksyllä kävimme ystävän kanssa tuolla ja oli kyllä hurmaava paikka! Voin nähdä mielessäni, kuinka ihana tuolla rannalla olisi viettää päivää eväiden kanssa. 🙂
Tuonne olisi kyllä aivan ihana tehdä piknik-retki! Ehkä tänä vuonna? 🙂 Toivottavasti Etelä-Suomi paranee koronasta, ja koko maailma, että päästään taas reissaamaan.