Edellisen kirjoituksen varjoja

Sokosti Challenge -retkeilykurssin lauantai ja sunnuntai kuluivat tiivisti luentojen ja testailujen parissa.

Paskapuhetta. Vilkuilin harvakseltaan puhelinta, josko näytölle olisi ilmestynyt uusi viesti. Ja yleensä oli. “Mitä eroa on trangialla ja Primuksella, mmmmm…” Niin. Muistan melkein kaiken vain siksi, että sain Primuksen testiin kyseiselle vaellukselle.

Jokainen vaeltaja joutui myös oppaidemme Jukan ja Juhanin syyniin eli makuupussit, makuualustat ja teltat käytiin läpi per sierainpari.

Myönnän – mietin vaan, josko olisi saanut yhden pojan samaan telttaan.

Tarkenen siis pitkälle syksyyn ohuilla vaatteilla, mutta yöksi tarvitsen hieman enemmän vällyä ja lämpöä kuin moni muu.

En kommentoi.

Kun aamupäivä kului ulkosalla erilaisia retkikeittimiä testaillen, halonhakkuussa ja telttojen koekasaamisessa, ilta vietettiin sisätiloissa kuunnellen luentoa retkeilijän ravinnosta.

Puhelimesta loppui akkui ennen puoltapäivää.

Jos en väärin muista, minulla oli porukan kevein kantamus.

Ja kevein askel, koska ensitreffit mainittu!

Elämä. Valintojen maailma!

Ensimmäistä kertaa oli vaikeaa olla Lapin erämailla, kun pääkaupunkiseudun poika pisti viestiä.

Kolmen päivän datakatve pisti miettimään.

Homma ratkesi viimeistään siinä vaiheessa, kun Soneran masto Sokostin huipulla sai kuuluvuudet naukumaan ja tajusin kirjoittavani viestiä eräälle ennen viestiä omalle isälle.

Pääsette hieman tuonnempana näkemään listan tälle vaellukselle pakatuista varusteista.

Kiitos Laura, tämä kaikki on sinun ansiotasi.

Elämän grammanviilaus, vahva suositus!