Vaella, kalasta, rakasta — Omaa polkua etsimässä
Kaikkein pieninkin päätös muuttaa oman elämän kurssia.
Sen tämä elämä on opettanut. Yksi asia johtaa toiseen, toinen kolmanteen, ja siten muutosten synnyttämä dominoefekti vyöryy eteenpäin. Pian huomaa summaavansa kaikkea sitä, mikä on johtanut nykytilanteeseen. Mutta miten tähän hetkeen elämässä on lopulta päädytty?
Juuri siitä toisessa kirjassani Vaella, kalasta, rakasta on kyse. Lukuisin luontokuvin kuvitettu romaani on tositarina yhden Monnin elämästä sekä yli kymmenen vuotta kestäneen jatkuvan matkailun aiheuttamasta burnoutista ja siitä toipumisesta. Ja siltikin, se on ennen kaikkea tarina rakkaudesta, oman polun löytämisestä ja uudesta alusta Pohjois-Norjassa.
Tuon yli kymmenen vuoden ajan olen kirjoittanut tätä matkapäiväkirjaa.
”Olen kiertänyt ja dokumentoinut maailman matkakohteita lähes puolet elämästäni. Palasin asuntooni, jotta sain taas pakata laukkuni, jos sitä koskaan purinkaan. En tiennyt, mitä elämältäni halusin, kunnes päädyin sattuman kautta Tromssaan valassafarille ja opin kielen, jota pohjoinen puhuu parhaiten – hiljaisuuden. Ymmärsin, että lämpimien pasaatituulien puhaltamissa pimeissä öissä sirisevä kaskaiden soidin oli omalla kohdallani vaihtunut hyisessä meressä jähmeästi mutta unenomaisen kauniisti soivaan ryhävalaiden lauluun.”
Vuodet ennen pohjoiseen asettumista olivat monin tavoin kylläiset. Koin iloa, surua ja raivoa. Pettymyksiä ja onnistumisia. Yritin, mutta en aina pystynyt antamaan kaikkeani. Tapasin paljon ihmisiä, joista osan olen saanut pitää rinnallani. Osa on valitsi toisin, ja niin minäkin jatkoin eteenpäin. Silti kaikki muistot raahustivat perässäni.
Kirjoitusprosessi oli vaikea. Onneksi minulla on ollut apunani ammattitaitoinen ja raivorehellinen kustannustoimittaja, joka vieläpä jakaa kanssani samat intohimot, eli luonnossa liikkumisen ja vaeltamisen. Olen oppinut häneltä paljon: lyhentämään lauseita sekä käyttämään pistettä ajatusviivan ja puolipisteen sijaan. Vaikenemaan, kun sille on ollut tarinan puolesta tarve.
Jos sivuutan itse kirjoitustyön ja puhun vain ajatustyöstä, voin rehellisesti sanoa, etten haluaisi läpirypeä tätä kaikkea enää koskaan. Ajattelin, että kirjoitan teille pohjoisesta omavaraisuudesta ja elämästä vuonon rannalla mutta mitä vielä. Draaman kaari kestäisi vain, jos sukeltaisin tarpeeksi syvälle niihin mustiin vesiin, joista jo kerran olin onnistunut räpiköidä pois.
Ei auttanut kuin katsoa peiliin. Tuijottaa niin kauan, että näin kaikki ne virheet, jotka olin tehnyt, ja jotka nykyisin toimivat opettajinani.
Mutta nyt luurangot ovat saaneet tanssinsa, ja tästä on hyvä jatkaa.
Jotta voi kirjoittaa rehellisesti, täytyy ensin kohdata perinpohjainen häpeä.
Välillä tuntui, etten halua katsoakaan tekstiäni. Välillä hakkasin raivoisasti näppäimistöä – myös siksi, että tämä kaikki lopulta päättyisi ja jotta voisin taas keskittyä omaan pohjoisen kuplaani, jonka sisällä on hyvä ja turvallinen olla.
”Minä rakastan merta; sen äärettömyyttä, ja salaisuuksia, jotka luonto on pystynyt säilyttämään itsellään. Kaikuja, jotka kumisten kantautuvat kilometrien syvyyksistä. Sitä, miten rannan hienolla hiekalla ja simpukkamurskalla kävellessään voi palata hetkeksi elämän alkukodin ääreen – sinne, mistä kaikki on syntynyt.”
Matkailu on todellakin muuttanut minua. Viime kerran reissasin ulkomaille maaliskuussa 2018, silloin Nepaliin Langtangin vaelluspolulle etsimään itseäni mutta vain hukatakseni itseni entistä pahemmin. Kävin läpi toiseksi jäämisen tuskaa, ja kun palasin, ei mennyt kauaa, kunnes keräsin vähät tavarani ja muutin tien päälle hiilenmustan Toyota RAV4 -merkkisen autoni takaronkkiin. Säilytin siellä tavaroitani, jotka siirsin illalla auton etupenkeille, jotta mahduin pitkäkseni nukkumaan.
Kiersin kesän ja alkusyksyn Suomen luontokohteita ja keräsin materiaalia Erältä, eräistä -esikoisteostani varten. Sitten päätin muuttaa Norjaan, ja sitten minä tapasin Hannun.
Se, miten hän asteli elämääni, on edelleen yksi mysteeri. Ja kenties yksi niistä asioista, joita te ette kuitenkaan usko, jos luette syyskuussa julkaistavan kirjani.
En halua spoilata mitään, mutta tämän sanon: älkää koskaan väheksykö ääneenpuhumisen voimaa. Universumi kuuntelee.
Kirjan ympäriltä on syntynyt niin paljon ajatuksia, etten edes yritä sisällyttää niitä kaikkia yhteen artikkeliin. Syväluotaavia analyysejä omalta neulaspolulta on siis luvassa, olkoon tämä esimakua tulevasta.
Pohjoisin terveisin,
Monni
★ Tutustu SKS Kirjojen syksyn uutuuksiin täällä »
★ Tilaa Vaella, kalasta, rakasta ennakkoon tarjoushinnalla »
Kiitos, kun tuet sivuston toimintaa
Kun hankit retkeilyvarusteita ja kirjoja boldattujen sinisten linkkien ja painikkeiden kautta, minä saan pienen provision, mutta sinä et maksa yhtään ylimääräistä. Kiitos, kun tuet KAUKOKAIPUUn toimintaa ja mahdollistat lukukokemuksen ilman mainosbannereita.
Kuulostaapa kiinnostavalta, ja syviäkin vesiä luotaavalta. Toivottavasti saan jossakin vaiheessa kirjasi käsiini ja pääsen lukemaan pohjoisen taiasta ja jonkinlaisesta reissuelämän päätöspisteestä. Tietyllä tavalla elän itsekin samaa vaihetta, seesteistä paikallaanoloa ensi kertaa tällä vuosituhannella.
Itselläni on ollut myös haaveena joskus kirjoittaa kirja. Mielessä olen pyöritellyt muutamaakin aihetta, mutta ihan lähiaikoina tuo ei kyllä tule toteutumaan, mutta ehkä vielä joskus. Kiinnostavaa lukea muiden kokemuksia aiheeseen liittyen.
Kirjoitat niin kauniisti! Matkailun aiheuttama burnout osui ja upposi. Saakohan tätä e-kirjana? En malttaisi odottaa siihen asti, että joskus pääsen Suomeen.
Hieno teksti! Kuten Facebookissa jo kommentoin, tämän kirjan haluan lukea. Opiskelen työn ohessa kirjoittamista ja työn alla on parhaillaan pitkä teksti, joka toivottavasti joskus jalostuu kirjaksi asti. Vaikka tarina on täyttä fiktiota, huomaan sisällyttäväni siihen myös paloja omasta elämästä.
Odotan tätä innolla, upea otsikko! Tuli ennakkotilattua tässä kirja samalla, että sitä odotellassa 😉 Ehkäpä tästä saa lisää intoa omaan kirjaprojektiin, kun taas lukee ja elää tutun taiteiljan tekstejä…
Onnittelut uudesta kirjasta! Jo tuo kansi on upea ja houkuttelee etsiytymään omalle polulle. Ja tämä esittelyteksti ei kyllä ainakaan vähennä kiinnostusta kirjaa kohtaan… Kiinnostava, samastuttava tarina ja paljon tunnistettavia ajatuspolkuja oman polun etsinnästä ja löytämisestä. Elämä on kyllä jännä sattumien ja valintojen sykermä! ”Erältä, eräistä” löytyy jo hyllystä, eiköhän tästä tule sille vielä kaveri 🙂
Onnea uudesta kirjasta! Tai siis onnittelut siitä, että olet jaksanut kaiken sen pitkäjänteisen työn, joka tuohon vaaditaan.
Itse aiheeseen, arvaten, kun kirjaa en (vielä) ole lukenut, että nythän monelle matkailuakin harrastaneelle on tullut pakollinen tauko ja ehkä sen myötä ihmiset ovat myös oppineet tältä osin tuntemaan itseään paremmin. Minä olisin kyllä palaamassa maailmalle, kunhan se taas järkevästi on mahdollista. Etenkin maabongausharrastuksen vietyä meitä yhä vähemmän turistisiin kohteisiin, kuten vaikka viime keväänä Surinamiin ja Guyanaan, niin minua viehättää entistä enemmän se, että pääsee näkemään ja kokemaan tätä maapalloa monelta näkökannalta. Maailma on aika erilainen Paramaribossa kuin Pariisissa, mutta samoja asioitakin sieltä löytyy, kuten muun muassa se, että kun kysyt paramaribolaiselta mielipidettä naapurimaasta Guyanasta, niin vastaukset ovat vähän samansuuntaisia kuin kysyisit norjalaiselta ruotsista tai päinvastoin 🙂
Onnea toisesta kirjasta! Kirjan kirjoittaminen on omalla haavelistalla todella korkealla, mutta vielä ei ole ollut mun aika. Mutta todella kauniista kirjoitit ja kiinnostuin kyllä todella paljon kirjastasi, täytyy ehdottomasti lukea. Hyvää matka-aiheista kirjallisuutta pitäisi lukeakin enemmän. Viimeisimpänä ihastuksena sillä saralla on Naisia, joita ajattelen öisin. 🙂
Onnea kirjan syntymisen johdosta, jos niin voi sanoa.. haha. Se on varmasti omanlaisensa prosessi ja eräänlainen synnyintarina. Tuo matkalaukkuelämä johon tuossa viittasit, on todella antoisaa mutta samalla kuluttavaa. Mutta se varmasti jättää jälkensä ihmiseen ja ajattelutapaan. Jään innolla odottelemaan kirjaasi.
Onnea kirjoitusprosessin päätökseen saattamisesta! Kirja vaikuttaa mielenkiintoiselta ja tuntuu olevan kauniisti kirjoitettu. Ehdottomasti kiinnostaa lukea!