Never explain yourself. Your friends don’t need it.

[dropcap]T[/dropcap]ulen Inkan postauksista aina aivan mahdottoman hyvälle tuulelle, kokeilkaa vaikka itse. Tällä kertaa kaunokainen ilahdutti  kanssabloggaajia haasteella elämän tähtihetkistä, eikä pallo olisi voinut osua maaliin parempaan ajankohtaan. Jos olen tänään unohtanut vastata viesteihin, kaatanut kahvia ohi kupin ja iskenyt keittimen päälle vielä ilman pannua, syy on vähintäänkin loistava. Ja se löytyy tästä alta, yhdentoista muun tähtihetken kanssa, ilman minkäänlaista paremmuusjärjestystä.

12. asiaa, jotka tulevat ensimmäisenä mieleeni, kun ajattelen hetkiä,
jolloin on ollut poikkeuksellisen paljon ilon ja jännityksen perhosia vatsassa:

filkat

1. Se kevätpäivä viime vuonna, suurin piirtein näihin aikoihin, kun olin myynyt vanhan 600D:n, nostanut punavuorelaisen rakennuksen seinästä tukun seteleitä ja ajanut Lohjalle kotiuttamaan kauan haaveilemaani Canonin 5D Mark II -järjestelmäkameraa. Reilu parin tonnin sijoitus kannatti, sillä kamera on jo maksanut itsensä takaisin free-duunien voimin.

Lähitulevaisuudessa on muuten luvassa hieman vanhemman koulun meininkiä: Canonin A1 on iskukunnossa ja objektiiviarsenaali  haettu Hämeenlinnasta Helsinkiin. Filmikuvauksesta löytyy juttua myös täältä, ja kuten olen aiemminkin blogin puolella kirjoittanut, hankin ensimmäisen digikameran vasta valmistuttuani teolliseksi muotoilijaksi (2009). Tuota ennen kuvasin ainoastaan filmille.

2. Elämäni tähtihetkiin kuuluu reilu kuukausi takaperin Sveitsin Alpeille toteutettu snoukkareissu parhaalla mahdollisella matkaseurueella. Vorab Gletscherin huippu tarjosi tähän mennessä upeimmat maiseman kautta reissuhistoriani.

laax6-web

3. Oman asustemerkkini, SYYS‘n, päätyminen Design Forum Finlandin luotsaamaan Design Forum Shoppiin. Teollisena muotoilijana kyseinen showroom on toiminut alamme tekijöiden pyhiinvaelluskohteena, jonka näyttelyitä ja kotimaisen designin taidonnäytteitä on käyty ihastelemassa jo vuosien ajan. SYYS’n tuotteet päätyvät sekä myyntiin että tulevaan kesänäyttelyyn, jonne on valittu parisenkymmentä suomalaisia muotoilijaa, vanhoja konkareita ja meitä uusia tulokkaita. Myönnän, että puhelun saatuani piti purra hammasta. Ja mennä naistenvessaan tuulettamaan.

Alla oleva kuva on SYYS’n SS12-malliston lookbookista. Mallina toimii Newcastlessa koreografiksi opiskeleva ihana siskoni, jonka luokse reissasin tuossa muutama viikko sitten. Tämä postaus, “Takki auki ja tennarit jalasa Newcastlen kevääseen”, on muuten jostain syystä noussut yhdeksi omista suosikeistani.

SYYS-heat1

4. Lentolippujen varaaminen maailman pääkaupunkiin, Nykiin. Amerikkaan lähdetään kesäkuun puolessa välissä ja tarkoituksena on käydä ison omenan lisäksi myös Bostonissa ja Phillyssa, joista jälkimmäiseen olen saanut aivan mielettömän hienoja reissuvinkkejä. Kiitos!

5. Tähän astisen elämäni tähtihetkiin liittyy elämäni tähtityttöihin kuuluvan Jannikan tapaaminen joskus neljännen luokan keväällä. Majakkaa (183cm) ja perävaunua (160cm) kiinnostivat enemmän kikattelu ja askartelu kuin tuntiopiskelu, jonka vuoksi opettajamme siirsi tutkaparin jäsenet luokkahuoneen eri seinustoille. Onneksi meillä oli välitunnit ja kynänteroituspaikalle jätettävät salaiset kirjelappuset – niinkuin opettaja ei olisi huomannut, että ensin siellä käy meikä ja sitten Jannika. Tai toisinpäin.

Martan-ristiaiset-22

6. Discovery Chanelin Through The Wormhole -tieteissarjan toisena kameramiehenä toimiminen. Kesäinen Helsinki ja Arabianranta edustavat itseään neljännellä tuotantokaudella, joka alkaa aivan tuota pikaa. Täytyy myöntää, että moisen työtarjouksen saapuminen sähköpostiini – vieläpä Norjan Stavangerissa reissatessamme – oli melkoinen yllätys. Ja kyllä sille kilisteltiinkin.

wormhole

7. Lihapullaepisodi Kuopion Amican ravintolassa sykyllä 2005, kun pitkän nettikyttäykseni kohde – ja nykyisin maailman kauneinta runoblogia kirjoittava – Noora tuli ensimmäistä kertaa juttelemaan. Pelästyin niin, että vetäisin pyörykät väärään torveen. Tähtisilmästä tuli välittömästi yksi parhaimmista ystävistäni. Ja kämppiksistäni. Oi niitä aikoja, kun Kuopion keskusta sai kuunnella kahden kovaäänisen riemukasta menoa – olihan meidän kerroksellamme sentään oma kattoterassi.

hellsinki69

8. Itä-Euroopan reili yhdessä yläasteaikaisen ystäväni Marian aka Kartturini kanssa oli yhtä seikkailua. Elettiin toukokuuta vuonna 2005, eikä meillä ollut yhden ainoata majoitusta varattuna etukäteen, ei pankkikorttia, eikä sen suurempaa suunnitelmaa tulevasta reissuta. Kunhan mentiin. Reilistä riittää kerrottavaa ja ihania pokkarikuvia, jotka hain faijan luota viime viikonloppuna. Pysykäähän kuulolla, sillä nostaligisia postauksia on luvassa.

Konttiaukion avajaiset

9. Palkintokaapistani löytyy kirkkaimpia mitaleja lentopallon nuorten SM-kisoista, joista ensimmäinen maistui tottakai kaikkein makeimmalta. Hakkasin palloa lattiaan kolmentoista vuoden ajan ja haaveilen edelleen keskitorjujan vakanssista. Ehkä vielä jonain päivänä!

laax13

10. Kun lupauduin vaimoksi Lontoossa, koko matkustushistoriani ankeimmassa hostellihuoneessa. Vannon, että silloin jännitti niin paljon ettei ikinä mikään. Ja sitten kilisteltiinkin lämpimiä Magnersseja, ja lähdettiin ihastelemaan Lontoon öisiä katuja.

Yhdessä reissattujen maiden lukumäärä kohoaa aivan pian kahteenkymmeneen, sillä seuraavana ovat se aiemmin mainittu Amerikka ja syksyllä – mikäli hyvin sattuu – Portugali. Ensi vuoden snoukkareissua mietittiin Itävaltaan ja Dublinissakin pitäisi poiketa vielä tämän vuoden puolella.

11. Road Trip Kroatiasta Bosnian ja Hertsegovinan Mostariin. Jostain syystä itä-Eurooppa ja Balkanin sodan alueet ovat kiehtoneet aina, Siperiasta ja Tiibetistä nyt puhumattakaan. Meikäläisen lapsuuden toivelistalle ovat kuuluneet kahden edellä mainitun lisäksi myös vihdoin viime kesänä vierailtu Kroatia (jonne ei koskaan ehditty sillä aiemmin mainitulla itä-Euroopan reilillä), kaveriporukalla reissattu Amsterdam sekä San Fransisco.

mostra19

mostra7

mostra13

mostra11

mostar1

12. Kiipeäminen Preikestolenin huipulle. Jotenkin kuvittelin, että se sumuverho olisi väistynyt ja paljastanut upean 600 metriä korkean pystysuoran pudotuksen, vuoret ja edessä aukeavan vuonon, mutta ei. Nähtiin tämä. Ja siinä hetkessä tajusin, että on tuo maisema piru vie upea noinkin. Katsokaa nyt vaikka. Kauneus – se on katsojan silmässä. Ja ihan itsestä kiinni, antaako asioiden lannistaa vai etsiikö niistä ennemmin niitä hyviä puolia.

Preikestolenin sumuisia kuvia löytyy lisää täältä.

Norja48

Tee tunnelmallisia kuvia Lightroom Presettien avulla

Tutustu

Privacy Preference Center