Hajamielinen Pohjois-Kyproksella

“My expectations are sky low, because I’m standing on a mountaintop. ”

Pakkasin laukun vasta aamulla, sillä edellisen illan kekkerit olivat jatkuneet vahingossa aamuneljään. Yöbussissa – tai aamubussissa – koetin tehdä mielessäni listaa mitä reissulle tarvitsen, sillä perillä odotti leuto Suomen kesä, mutta eihän siitä mitään tullut. Enemmän kiinnostivat ohi vilisevät maisemat ja kuulokkeista pauhaava musiikki.

Nukuin muutaman tunnin, pakkasin kamat sinnepäin ja perillä totesin, että olisin voinut ottaa mukaani yhden lämpimämmän paidan lisää. Lennolla en päässyt torkkumaan, sillä vieressä istui kaksi rempseää naista, ja tilasimme jokainen kaksi pientä pulloa punaviintä. Lomalla kun tavallaan oltiin. Vaikka työltä tämä kirjoittaminen ja aamusta iltaan kohteissa kiertäminen tuntuukin. Ei sillä, ettenkö silti sitä rakastaisi.

Ensimmäinen ilta meni nukkuessa aivan naurettavan suuressa ja ihanassa sängyssä, jonne olisi mahtunut minun lisäkseni vähintään neljä. Nukuin kuin tukki, ja paksuista yöunista huolimatta olin siltikin koko reissun hieman hajamielinen, kulkien tyytyväisenä muiden perässä, keskittyen lähinnä punehtuviin appelsiineihin ja Kyrenian vuoristomaisemiin.

Ja kahvikupposeen, joka oli niin paksua ja tummaa, ja makeaa, etten arvannut tilata toista mutta suolaiset pähkinät kyllä maistuivat.