Vaellusretki Kyrenian vuoristoon
Vaikka Välimeri pauhasi ja puhisi, ja merivesi pirskottui pieniksi helmiksi poskipäille, pystyi marraskuisesta Välimeren tuulesta nuuhkimaan neulaspuiden tuttuja tuoksuja sään muistuttaessa enemmän Suomen kesää kuin perinteistä mielikuvaa paahtavasta etelän auringosta.
Kuten aiemmin kirjoitin, kuu löytyy maan päältä Pohjois-Kyproksen Alagadista. Tältä samaiselta kilpikonnien kotirannalta alkaa myös idästä länteen ja koko saaren poikki kulkeva, yli 600 kilometrin pituinen vaellusreitti, jota kukaan ei ainakaan kuulopuheiden mukaan ole kokonaisuudessaan kulkenut.
Vielä. Laskelmien mukaan reissuun kuluisi yhtäjaksoisesti 17 päivää, joko mennään?
Retki-lehden päätoimittaja Mikko Hieta elementissään kameran takana. En yleensä muista ihmisten nimiä, mutta kasvot ja etenkin ääni jäävät mieleen: säpsähdin melkoisesti, kun mies ensimmäisen kerran avasi suunsa marraskuisella Lomapassin järjestämällä pressireissullamme; tiesin, että olen tavannut tämän henkilön aiemminkin.
Ja kauankos siinä menikään, kun kaksi hämeenlinnalaista sanoi morot, ja sitten löytyi vielä yksi yhteinen kaverikin, oma isosisko nimittäin. Maailma, se on pieni.
Pääosin kalkkikivesta muodostunut saaren pohjoisosan halki kulkeva upea ja komea Kyrenian vuoristo syntyi aikanaan Afrikan ja Euraasian laattojen halailusta, ja vuoriston korkein kohta nimettiin juuri siksi, miltä se näyttääkin: viisi huippua, Five Fingers, kohoaa parhaillaan 1 024 metrin korkeuteen. Pohjois-Kypros on eittämättä luontoharrastajien ja luontoretkeilijöiden unelmakohde.
Meillekin rantoja näyttänyttä biologia ja retkeilyopasta Tugberk Emirzadea sanotaan Pohjois-Kyproksen vaellusreittien isäksi, ja mies omistaa koko maan ainoan ulkoilukaupan. Tiedätte siis missä vierailla, mikäli jotain tärkeää unohtuu kotiin.
No, joko mennään?
Suomen luetuimman matkablogin takaa löytyy retkeilytoimittaja, kirjailija ja luontokuvaaja Monni Himari.
Ennakkotilaa: Vaella, kalasta, rakasta — Omaa polkua etsimässä
"Minä rakastan merta; sen äärettömyyttä, ja salaisuuksia, jotka luonto on pystynyt säilyttämään itsellään. Kaikuja, jotka kumisten kantautuvat kilometrien syvyyksistä. Sitä, miten rannan hienolla hiekalla ja simpukkamurskalla kävellessään voi palata hetkeksi elämän alkukodin ääreen – sinne, mistä kaikki on syntynyt."
Uutiskirje
Miltä kuulostaisi kahvitauko kerran kuussa kiinnostavien matkajuttujen äärellä? KAUKOKAIPUUn uutiskirje nivoo yhteen ajankohtaiset artikkelit, reissu- ja retkivinkit sekä helmet arkistojen kätköistä.
Sanoja ei tarvita kun kuvat on niin upeita. 🙂
Kiitos Maarit ihanasta kommentista! (:
“Meillekin rantoja näyttänyttä biologia ja retkeilyopasta Tugberk Emirzadea sanotaan Pohjois-Kyproksen vaellusreittien isäksi, ja mies omistaa koko maan ainoan ulkoilukaupan”
Pohjois-Kypros ei ole maa, vaan laittomasti miehitetty alue jota ei ole maaksi tunnustanut kuin Turkki.
Ihanan tunnelmallisia kuvia! Ja upea tuo, missä herra poseeraa. Pohjois-Kypros voisi hyvin olla seuaavaa maa mihin matkustan. Olen kuullut, että siellä on myös erinomaista ruokaa.
Kiitos Mimmu! Safkapolitiikka oli erinomainen, etenkin tuo lihapuoli. Kirjoittelinkin siitä jo aiemmin, eli suosittelen lämpimästi. (:
No mennään 😀
Roger! 😀
Apua, ihan uskomattomia maisemia! Mua ei ole Kypros koskaan kiinnostanut, mutta näiden sun postausten jälkeen kyllä vaan kiinnostaa!
Huippua kuulla Lotta! Ja sun kuvat ne vasta uskomattomia maisemia pitävät sisällään, huh!