Hiilinielu, huolinielu – tiesitkö tämän Lahden Linnaistensuosta?

★ Kaupallinen yhteistyö: Salpausselkä Geopark näkyväksi -hanke

Linnaistensuon luonnonsuojelualue on korppien ja kihokkien valtakuntaa

Kro – kro! Aamu on varhainen, kun korpit vasta availevat ääntään. Pian ne kajauttavat komean mutta kummallisen laulunsa keidassuon ylle. Sen sijaan pisarakärkiset, tahmein karvoin varustetut kihokit eivät virka mitään. Ne ovat hiljaa ja vain odottavat saalista, joka pian tekee viimeisen laskunsa.

Linnaistensuolla on aivan rauhallista. Kello näyttää puolta yhdeksää, kun nostan repun selkään ja lukitsen auton ovet. Tälle Natura 2000 -alueena suojellulle keidassuolle on matkaa Lahden keskustasta vain seitsemän kilometrin verran. On lauantaiaamu, ja hillanpoimijat saapuvat pian minun jälkeeni. Onneksi saan kuitenkin edes hetken verran nauttia suoluonnon kauneudesta ihan itsekseni.

Vaikka turvetta kerryttävät suot työskentelevät ilmakehän hiilinieluina, ne tunnetusti toimivat myös ihmisten huolinieluina – paikkoina, jonne voi mennä rauhoittumaan ja aistimaan luonnon ikiaikaisuutta. Suolle voi kertoa harminsa, jonka märkä maa imee itseensä ja piilottaa suloihinsa. Suot hoitavat meitä ja mieliämme yhtä kuin ne hoitavat elinympäristöämme.

Sen vuoksi myös meidän tulisi pitää soista entistä enemmän huolta.

Alussa oli suo.

Suomi on tunnetusti Euroopan runsassoisin valtio, ja ehkä juuri siksi nämä ruohoiset nevat ja ryteikköiset rämeet ovat maisemina painuneet niin syvälle tähän peräpohjalaiseen mieleen.

Ei myöskään sovi unohtaa, että soita on aikoinaan pidetty elämän ja kuoleman kannaksena – kuorena, joka erottaa Ylisen Alisesta, päivän yöstä, ikiroudan auringosta, ja tuolla kaukana Lahden horisontissa maan ilmasta ja ilman maasta.

Meistä viisaimmat tietävät kertoa, että painaessaan korvansa pitkospuun pintaan voi kuulla suon sydämenlyönnit: tu–tum, tu–tum, tu–tum.

Vaikka mystistä suota on pelätty kautta aikojen, sen anteja, kuten hillaa ja karpaloa, on himoittu aina. Kaikista luetuista ja kuulluista kansantaruista huolimatta minun on vaikea käsittää, miten kalman on koettu hiipivän sumussa suon yli ihmisten ovia aukomaan, tai miten tänne on kenenkään inhotun tai onnettoman ihmisparan käsketty suksia.

Mutta minähän elän aivan eri aikaa; meidän sukupolvemme on tuonut tiedon pirtin pöytään ja yrittänyt kirjoittaa vanhan kansan uskomukset todesta taruiksi, samoin kun se on valaissut yön ja saattanut siinä samalla pimeän uhanalaiseksi. Ja silti, tuskin mikään nykyihmisen elämässä on aiheuttanut kaikkien kansojen keskuudessa yhtä paljon kysymyksiä ja pelkoa kuin kuoleman arvoitus: Mitä löytyy Tuonen virran tuolta puolen? Tai tämän suon syvyyksistä?

Onko täällä mikään sitä, miltä näyttää?

Linnaistensuon luontopolku 1,5 km>

Osoite: Korvenrannantie 262, 15150 Lahti

Valtakunnalliseen soidensuojeluohjelmaan kuuluva Linnaistensuon luonnonsuojelualue hyväksyttiin Euroopan Unionin Natura 2000 –verkostoon vuonna 1998 edustavana näytteenä päijäthämäläisestä keidassuoluonnosta. Verkoston tavoitteena on turvata EU:n luontodirektiivissä määriteltyjen luontotyyppien ja lajien elinympäristöjä: Linnaistensuolla on peräti 15 eri suotyyppiä, joista valtaosa on keidasrämettä ja rimpinevarämettä.

Mainitsemisen arvoista on myös se, että Linnaistensuolla on tavattu 36 suurperhoslajia, kun tavanomaisella Lahden seudun suolla määrä on yleensä alle 17.

Linnaistensuon luonto kutsuu pysähtymään ja tutkimaan alueen pieniä ja suuria ihmeitä

Kirkkaaseen päivään heräilevä uninen suoluonto hurmaa, ja ilmassa leijuu kostealle maalle ominainen, hyvä ja syvä tuoksu. Pienet kangassinisiivet pyrähtelevät kaikkialla. Näin kuumina päivinä ne laskeutuvat mielellään maahan imemään kellertävien, punertavien sekä vaalean- ja tummanvihreiden rahkasammalten keräämää kosteutta. Perhoset ovat myös hyvin paikkauskollisia; kangassinisiivet eivät juurikaan lennä yli 50 metrin päähän kuoriutumispaikastaan.

★ Tiesitkö, että ilman rahkasammalta soita ei olisi olemassa? Suon “äidiksi” kutsuttu rahkasammal voi sormenkin mittaisena olla sinua vanhempi. Sammal kasvaa latvastaan ja sen tyvi maatuu hitaasti turpeeksi suon happamassa ja hapettomassa ympäristössä. Sen vuoksi turvetta syntyy alle millimetrin verran vuodessa, joten Linnaistensuon keskimäärin kolmemetrinen turvekerros on vaatinut syntyäkseen tuhansia vuosia.

Linnaistensuota reunustavat kuusivoittoiset sekametsät, minkä lisäksi rauhoitusalueella kasvaa myös mäntyvaltaista, puolukkatyypin metsää. Pinnanmuodoiltaan alue on tasainen, ja pääosa reunusmetsistä nousee vain joitakin metrejä suon tasosta. Suojelualueen huomattavin mäki on sen itäosassa kohoava Linnaistenmäki, jonka huippu on kolmisenkymmentä metriä suon keskiosaa korkeammalla.

Ei aikaakaan, kun sieltä voi tähystää, kuinka kurkien ja hanhien komeat aurat soutavat yli suon syysmuutollaan kohti Pohjois-Afrikkaa, Lähi-itää sekä Kaakkois- ja Lounais-Eurooppaa.

Huomioi tämä: Luontopolkua on suositeltavaa käyttää erityisesti keväällä ja kesällä, jotteivät pesivät eläimet häiriintyisi. Marjastus suolla on sallittu, mutta silloinkin on hyvä liikkua jättäen mahdollisimman vähän jälkiä, sillä märässä turpeessa jäljet peittyvät hitaasti. Eläinten häirinnän, kasvillisuuden vaurioitumisen ja luonnonrauhan säilyttämisen vuoksi suolla on kielletty eri kuntourheilumuodot. Samoin lemmikkieläinten pito irrallaan on kielletty. Pitkospuiden ulkopuolella liikkuvan on syytä varoa vajottavia vetisiä rimpiä ja patojen sulkemia, umpeenkasvavia ojia, joista osa on syviä.

★ Lue lisää Linnaistensuon luonnosta ja reitistä »
★ Lue lisää Linnaistensuon historiasta »

Salpausselkä Geoparkin kohteet kartalla

Löydät kaikki Salpausselkä Geoparkin luontokohteet ja nähtävyydet alla olevasta Google Maps -kartasta.

★ Vihreät merkit: Luontokohteet
★ Turkoosit merkit: Rakennetut kohteet
★ Keltaiset merkit: Maisema-alueet