Ilman pelkoa ei ole rohkeutta

[tg_small_content]Kävin eilen juttelemassa matkabloggaamisesta Mondon ja Imagen järjestämässä matkakirjoittajakoulussa, josta ystäväni ja innostajani Panun matkat kirjoitti aivan loistavasti. Auditorio oli täynnä aivan mahtavaa yleisöä, ja totta kai mua jännitti.

Mua jännitti ihan helvetisti.

Armaniakin jännitti.

Mutta ilman pelkoa ei ole rohkeutta. Ja kun eteen tulee ihan kamala paikka, tai kun pitää uskaltaa jotain sellaista, mitä ei ole tottunut tekemään tai mitä ei ole ennen tehnyt, voi kysyä itseltään:

“Mitä tehtäis jos ei pelättäis?” [/tg_small_content]

[tg_small_content]Mitä tehtäis jos ei pelättäis. Voitettais korkeanpaikankammo. Mitä tehtäis jos ei pelättäis? Voitettais ahtaanpaikankammo. Mitä tehtäis jos ei pelättäis? Oltais tuolla kyseisessä tapahtumassa kertomassa, miten minusta tuli minä ja miten Kaukokaipuusta tuli veroisensa blogi.

Mitä tehtäis jos ei pelättäis? Kiivettäis 150 metriä pystysuoraa seinää Ranskan Alpeilla La Gravessa. Annettais tunteiden ja kyyneleiden virrata kokemuksen jälkeen, kuten kyseisellä videolla. Nukuttais yö teltassa paremmin kuin ikinä.

Sillä mikä olisikaan parempi fiilis, kuin omien pelkojensa voittaminen.[/tg_small_content]

[tg_small_content]Sain tänään kutsun puhumaan erääseen aivan mahdottoman ihanaan tapahtumaan nuorille.
Tiedän jo nyt, mitä haluan heille kertoa:

1. On täysin ok munata.
2. On täysin ok jännittää.
3. On täysin ok uskaltaa – silloinkin, kun kaikki muut epäilevät sun kykyjä.

Sopivat muuten ihan meille aikuisillekin nuo neuvot.

[tg_small_content]

Ainakin ovat toimineet minun kohdallani. [/tg_small_content]