73 900 x kiitos – Suomen luetuin matkablogi

73 900 x kiitos ♥

KAUKOKAIPUU täytti kuluvan vuoden helmikuussa 13 vuotta. Blogimatka on ollut pitkä, ikimuistoinen, huikea ja myös kantapään kautta kuljettu. Välillä ihan hirveä, usein ihana. Kokemusten ja elämysten täyteinen.

Vuosien varrelle on mahtunut jos minkälaisia sattumuksia, hyvässä ja huonossa. Olen aina halunnut kirjoittaa elämästä ja reissuista juuri kuin ne ovat menneet, elämänmakuisesti. Välillä myös purnaten.

Heinäkuun lukijaennätystä juhlistaakseni halusin kerätä vuosien varrelta erilaisia ruokamatkailu-aiheisia postauksia, jotka ovat jääneet elämään etenkin omiin muistoihin.

Nimittäin, te pidempään blogia lukeneet saatatte muistaa, miten KAUKOKAIPUUn alkuaikoina reissattiin etenkin Aasiassa kihisevien katuravintoloiden patojen äärellä.

Thaimaa, se maan mainio ja maan kokoinen keittiö

Vierailin Thaimaassa ensimmäisen kerran tammikuussa 2010 ja palasin maahan marras-joulukuussa 2017. Toteutuin tuolloin myös yhden unelmistani ja osallistuin Tha Khan kokkikurssille, jonne hankimme ruokatarpeet kuuluisasta Samut Songkhramin Maeklong Railway Marketista.

Kunhan maailma taas aukeaa, haluan ehdottomasti lähteä Thaimaahan suorittamaan sukelluskurssin sekä osallistua vähintään yhdelle (ja mieluiten useammalle!) kokkauskurssille. Reseptit ovat nimittäin käytössä tänäkin päivänä, ja ruijanpallas panang taitaa olla jo oma “signature-dish”.

Epäonnistuneet lounastreffit New Yorkissa

Kuitenkin New Yorkissa lounastreffit menivät järjestäen pieleen, eikä täydellisen hampurilaisen metsästyksestä meinannut tulla mitään. Aika ei ole kullannut muistoja, eikä minulla toden puhuen ole mitään halua palata maailman pääkaupungin kaduille (paitsi ehkä syömään yhden juustohampurilaisen).

★ Muistatteko vielä tämän julkaisun? »

Singaporelainen keittiö, ruokamatkailijan taivas

Singapore on ruokamatkailijan taivas, kuten aikanaan kirjoitin. Olen samaa mieltä edelleen: olen kaivannut elämässäni harvaa annosta yhtä paljon kuin maailman 50 parhaan annoksen joukkoon äänestettyä Chili Crabia.

Oletko päässyt maistamaan tätä herkkua?

★ Lähde tästä makumatkalle Singaporeen! »

Sagra dei Grotti paukuttaa napoja

“Komeiden Alppien ympäröimässä Pohjois-Italian Chiavennassa, slow food –kulttuuristaan tunnetussa 8 000 asukkaan kaupungissa paahtaa ja paukkuu. Vatsan seudulla nimittäin.

Vietetään Sagra dei Crottin ruoka- ja viinijuhlaa, joka alkoi tänä perjantaina. Juhlakansan tunnistaa pienistä keraamisista nokkamukeista, jotka ripustetaan juhlijoiden kaulaan. Niitä täytetään vuorten rinteillä sijaitsevissa pop up –ravintoloissa sunnuntain puoleen yöhön saakka.”

★ Lue luolissa järjestetyistä ruokakarnevaalista lisää täällä »

Vapun ruokakarnevaalit Berliinissä

Kuinka usein matkustatte kohteeseen juhlimaan kansallista tai kansainvälistä juhlapäivää?

Olen saanut viettää uutta vuotta Italian maaseudulle Imolassa, Jenkkien itsenäisyyspäivää Nykissä, juhannusta Mooselin viinilaaksossa sekä kansallista juhlapäivää Luxemburgissa. Toissa keväänä lähdin juhlimaan Vappua Berliiniin ja tutustumaan Kreuzbergin Myfest-katujuhlaan.

Jos voisin, viettäisin jatkossakin kaikki Vaput täällä!

★ Lähde aikamatkalle Berliinin Vappu-rientoihin »

Kantonin Kiina ja sen keittiöt

Uppoudutaan tässä artikkelissa toviksi maailmankuuluihin kantonilaisiin patoihin. Padoilla tarkoitan alueellisesti Kiinan eteläisellä rannikolla sijaitsevaa Guangdongin provinssia, jonka kapiteeli Guangzhou (Kanton) on esimmäisiä 1600-luvulla länsimaisten kanssa kaupankäynnin aloittaneita kaupunkeja. Tästä johtuen kantonilaisessa keittiössä käytetään paljon myös ulkomailta tuotuja raaka-aineita, mitä tapahtuu muualla Kiinassa harvemmin.

Sanonnan mukaan Guangdongin maakunnassa syödään kaikki nelijalkaiset paitsi pöytä ja tuoli.

★ Täältä voit lukea, mitä kaikkea maistelin itse »

Ljubljanan ruokamarkkinoilla

Minä pidin Slovenian Ljubljanasta erityisesti siksi, että siellä sai syödäkseen aivan erinomaista liharuokaa.

Ja sen vuoksi päämäärätön haahuilu paikallisten perässä onkin paras matkavinkki, jonka voin teille antaa. Se saattoi minut perjantaisin vietettäville Open Kitchen -ruokamarkkinoille.

Tiedättehän, en aina jaksa ottaa selvää kaupungin tarjonnasta. Kunhan menen, eksyn ja katson.

★ Pikapassi rakastavaisten kaupunkiin ja ruokakojuille »

Tallinn Street Food Festival

“Lienen ainoa ihminen, joka on onnistunut keittämään munat pohjaan.

Asuessamme Kuopion keskustan kimppakämpässä laitoin eräänä viikonloppuaamuna munat kiehumaan – ja unohdin koko homman. Kun sitten hyvän tovin kuluttua kuului keittiöstä pamahdus, jota seurasi toinen ja kolmas, ryntäsin hädissäni hellan tykö vain todetakseni veden höyrystyneen ja munien räjähtäneen pitkin pöytää, seiniä, lattiaa ja kattoa. Verhoja. Mattoa.

Ensijärkytyksestä selvittyään Noora ulvoi naurusta. Hän myös ystävällisesi muisteli tapahtunutta eilisellä päiväreissullamme Telliskiven Street Food -katuruokafestareille Tallinnaan.”

★ Pikakelauksella Tallinan katuruokafestareille »
★ Tutustu Tallinnan parhaisiin ravintoloihin »

Ravintolapäivän terveiset Puolan Gdanskista

Kuten Slovenian Ljubljanassa, myös Puolan Gdanskissa päämäärätön haahuilu johti mukavaan kohtaamiseen: työskentelin juuri tuolloin vapaaehtoisena dokumentaristina Suomesta alkaneelle Ravintolapäivälle, joka oli jo ehtinyt levitä maailmalle. Myös Puolaan, ja siten pääsin maistamaan aivan mahdottoman hyviä pasteijoita!

★ Näin iloisilta puolalaiset ruokabloggaajat näyttivät »

Menorcan merellinen ruokakulttuuri hurmaa

Menorca on merenherkkuja rakastavan matkailijan suoranainen pyhiinvaelluskohde. Saaren herkullisin annos on ehdottomasti paikallisten kalastajien pyytämä ja rantaravintolan kokin laittama hummerikeitto Caldereta de langosta, jonka kanssa tarjoillaan kuivattuja, tummanpuhuvaan ja mausteiseen kastikkeeseen dipattavia leipäpaloja.

Me nautimme Menorcan tunnetuimman herkun Fornellsin kalastajakylässä sijaitsevassa Es Port -ravintolassa.

★ Tutustu Menorcan matkaoppaaseen ja ravintolavinkkehin »

Menorca maistuu myös mahonilaiselta giniltä

Lasillinen mahonilaista giniä maistuu varmasti parhaalta tässä luolaan rakennetussa Cova d’en Xoroin yökerhossa, joka toimii drinkkibaarina myös päivisin. Sisäänpääsy on kymmenen euron luokkaa, mutta se on pieni summa aivan käsittämättömän kauniista maisemista etenkin auringonlaskun aikaan.

Drinkkien hinnat lienevät täällä Menorcan kalleimmat, sillä esimerkiksi mohito kustantaa suurin piirtein saman verran kuin sisäänpääsy. Silti paikka ei mielestäni ole liian kallis (vaan hyvin vertailukelpoinen esimerkiksi Suomen hintatasoon), joten paikan päällä kannattaa ehdottomasti piipahtaa lasillisella.

Ja matka jatkuu!

Maailman keittiöt avautuvat toivottavasti pian.

Saan huomenna ensimmäisen korona-rokotteen, sillä täällä Pohjois-Norjassa ollaan hieman jäljessä vuoronumeroiden kanssa. Sen verran rokote on kuitenkin antanut tilaa uusille ajatuksille, että olen varovaisesti alkanut suunnitella mahdollisia reissuja tulevaisuuteen. Haluan ehdottomasti käydä suorittamassa sukelluskurssin Thaimaassa, jotta pääsen tutustumaan myös arktiseen pinnanalaiseen maailmaan täällä Barentsinmeren rannalla.

Myös Islannin ja Färsaarten majakkamatkat houkuttelevat, minkä lisäksi kaipaan entiseen kotimaahani Italiaan. Mi manchi tantissimo!

Vielä kerran lämmin kiitos kaikille teille, uusille ja vahoille lukijoille, jotka olette nojatuolimatkailleet kanssani näiden vuosien ja etenkin menneen heinäkuun ajan.

Kiitos! ♥