Juhannus Moselin viinilaaksossa

Juhannus Moselin viinilaaksossa

Olen juhlinut uutta vuotta Italian maaseudulla, ystävänpäivää siskon luona Englannin Sunderlandissa, vappua Berliinissä, Yhdysvaltain itsenäisyyspäivää New Yorkissa ja nähnyt Luxembourgin kansallispäivän ilotulitukset.

Tällä kertaa vietimme keskikesän juhlaa, juhannusta, Saksan puoleisen Moselin viinilaaksossa helmeilevää mustan kissan rieslingiä naatiskellen.

Ranskasta alkava La Moselle -joki virtaa pienen tovin Luxembourgin ja Saksan rajaa pitkin, kunnes jatkaa Saksan puolella Koblenzin kaupunkiin yhdistyen Reiniin, yhteen Euroopan suurimmista joista. Saksan suosituimpiin matkailualueisiin lukeutuva viinilaakso oli rauhallinen, vaikka edellisenä päivänä juhlittu paikallinen vapaa oli täyttänyt joka ainoan hotellin, gasthausin, majatalon, mitä näitä nyt on. Kiersimme ja kyselimme nukkumispaikkaa lähes kolmen tunnin ajan. Tuloksetta. Mutta onneksi auton takaronkista löytyi teltta ja Zell am Moselin leirintäalueelta kolme vapaata paikkaa, joista nappasimme yhden, vieläpä aivan Mosel-joen uomasta.

Meillä on käynyt telttapaikkojen suhteen aivan uskomaton tuuri.

Moselin laakson piskuisissa kylissä voi kokea saksalaista pikkukaupunkitunnelmaa parhaimmillaan,
ja parhain tapa seikkailla jokialueen varrella on joko fillari tai oma auto.

Tahdon tänne uudelleen ja ehdottomasti sadonkorjuun aikaan syyskuussa, sillä tällä hetkellä rypänät vasta pullistuivat tertuissaan. Komeita ne olivat silti, kaikista niistä horisonttiin jatkuvista viinipelloista puhumattakaan. Mosel on ehdottomasti yksi kauneimmista paikoista, missä olen koskaan vieraillut.

Ja kauniita olivat hinnatkin: pullo erinomaista rieslingiä kustantaa noin kolmesta neljään euroa, ostit sen sitten mukaan tai nautit viinitilan (Weingut) omassa ravintolassa.

Täällä jokaisella viinipellolla on oma pieni Hollywood-kylttinsä, joka kertoo viljeltävän rypälelajin nimen ja tyypin. Ja mikäli viinivaellus kiinnostaa, kannattaa ehdottomasti suunnistaa Zeller Schwarze Katzin, eli Zell am Moselin mustan kissan reitille. Kerrotaan, että aikanaan erään viinitarhurin musta kissa puolusti kynnet ojossa yhtä tiettyä viinitynnyriä. Ja hyvä maku sillä kissalla olikin, pakko myöntää, sillä ostimme kotiin kaksi laatikkoa kyseistä laatuviiniä.

Kaksi leirintäalueella vietettyä yötä maksoi yhteensä meiltä molemmilta 38 €.

“Otatko lisää rieslingiä, se ei täältä lopu.”

Juhannuksen grilliherkut haimme saksalaistyyppisesti huokeaan hintaan paikallisesta marketista,
ja leirintäalueen tulisija palveli meitä hyvin ja mureasti.