Klovnien haamuja Berliinin hylätyssä huvipuistossa
Hattaraa. Suloinen vihreä juna ja tungosta maailmanpyörän jonossa. Pientä tönimistä ja jännitystä. Paukkumaissin tuoksua. Kirkuvia ihmisiä sisäänsä nielevä leijona.
Valkoisten joutsenten kyydissä istuvia pareja, vilkuilua, punastumista. Ehkä ensitreffit.
Spreepark.
Taantuminen alkoi hiljalleen Berliinin muurin murruttua vuonna 1989. Puisto velkaantui kaatuen lopulta 11 miljoonan euron tappioihin marraskuun 5. päivänä vuonna 2001.
Ajatella, että Spreeparkissa vieraili vuosittain jopa 1,5 miljoonaa lasta ja lapsenmielistä aikuista. Nykyisellään täällä tyhjässä ja autioituneessa huvipuistossa sitä on vaikea kuvitella, vaikka klovnien nauru vielä kaikuu korviini rakennusten nurkilla.
Ketään ei näy, mutta joku on koko ajan läsnä.
Sinun on hyvä tietää, että Spreepark on hylätty, mutta nykyisin kuulopuheiden mukaan myös suljettu. Onneaan voi kokeilla ryömimällä aidan alta sisään alueelle, mutta jos jäät kiinni, voit saada sakot. Alueella ei ole siis enää luvallista liikkua, aiemmin sitä on katsottu läpi sormien.
Suomen luetuimman matkablogin takaa löytyy retkeilytoimittaja, kirjailija ja luontokuvaaja Monni Himari.
Osa artikkeleista sisältää kumppanuuslinkkejä; vaikka minä saan niiden kautta tehdyistä tilauksista pienen korvauksen, sinä et maksa yhtään ylimääräistä. Kiitos, kun tuet KAUKOKAIPUUn toimintaa ja mahdollistat artikkeleiden tuottamisen jatkossakin.
09/2021
Vaella, kalasta, rakasta
Kaikkein pieninkin päätös muuttaa oman elämän kurssia.
Vaella, kalasta, rakasta on koskettava tarina rakkaudesta, oman polun löytämisestä ja uudesta alusta Pohjois-Norjassa. Lukuisin luontokuvin kuvitettu teos on tositarina kirjailija Monni Himarin elämästä sekä yli kymmenen vuotta kestäneen jatkuvan matkailun aiheuttamasta burnoutista ja siitä toipumisesta.
Uutiskirje
Miltä kuulostaisi kahvitauko tai pari kuukaudessa kiinnostavien matkajuttujen äärellä? KAUKOKAIPUUn uutiskirje nivoo yhteen ajankohtaiset artikkelit, reissu- ja retkivinkit sekä helmet arkistojen kätköistä.
Huh, toi on spooky paikka! Alkoi ihan vähän jännittää jo kuvia katsellessa! 😀
Pakko myöntää, että kananlihalla sitä oltiin lähes koko tuolla vietetty aika!
Ihan huikeita kuvia! En ole kyllä ihan varma, että uskaltaisinko paikan päälle… 🙂
Kiitos Jaana! 🙂
Kiinnostavan näköinen paikka, upeat kuvat! Tuolla olisi kiva joskus piipahtaa. 🙂
Kiitos! Ja suosittelen, mikäli sinne taas jossain vaiheessa pääsee tai arvaa mennä. Sittemmin ovat nimittäin tiukentaneet vartiointia.
Jänniä kuvia ja kuvakulmia. Vaikuttaa mielenkiintoiselta paikalta… eniten kuitenkin kiinnostaa, miksi Spreeparkiin meno on nykyään kielletty ja miten sinä alueelle menit? Aidan alta ryömien…? 😉
Kiitos! Sitä tuo kyllä olikin – jännittävä ja mielenkiintoinen.
Alue on yksityisomistuksessa, joten maanomistaja ei ilmeisesti ole kovin mielissään tunkeilijoista, vaikka emmehän me mitään muuta tee kuin pällistele laitteita ja kuvaa niitä. Aidan alta ryömittiin, siellä on ihan sellainen ihmisen mentävä aukko, jota kaikki käyttävät. Mutta aitojen sisäpuolella on kuulemma jonkin verran lisätty partiointia, ja jos jää kiinni vartijalle voi saada sakot.
Ei sillä, kyllä minä – off the record – menisin silti yrittämään onneani toistamiseen. 🙂
Sehän tekee paikasta entistä jännemmän. Kiinnijäämisen riski nostattaa kivasti adrenaliinia! 🙂