Aamuostoksilla Maeklong Railway Marketissa

Kello herättää seitsemältä. Kaupungin ainoa hostelli tarjosi makoisat yöunet, ja sain tällä reissulla jo toistamiseen nauttia dormin hiljaisuudesta ihan yksikseni.

Liukuoven takaa kajahtaa valo kuin pyhätössä. Heilautan käden kasvoilleni, silmäni ovat vielä yön jäljiltä arat. Aurinko hohkaa pilvettömältä taivaalta, kuten lähes kaikkinä päivinä matkani aikana – vain Hua Hinissa sateet laittoivat suunnitelmani uusiksi. Tallustan naistenhuoneeseen. Valutan vettä käsilleni, huuhtelen naamani ja kuivaan kasvot pyyhkeeseen. Nenänpieleen on ilmestynyt kesakoita; Krabin Hang Nakin huiputuksella tarttui näemmä vähän väriäkin.

Palaan huoneeseeni, pukeudun ja heitän kamerarepun selkään. Sovittuun tapaamiseen on enää vartti.





Jaynie on minua vastassa viereisen temppelin portilla. Tapasimme jo eilettäin naisen vietyä minut pitkähäntäajelulle Tha Khan floating marketille, jossa pääsimme ihastelemaan tuhansia ympärillämme leijuvia tulikärpäsiä. Pieniä hohtavia luonnon ihmeellisyyksiä, jotka valaisivat joen reunustan puut ja pensaat.

Näky oli aivan sanoinkuvaamattoman kaunis.

Mutta palataan takaisin tähän päivään. Punottu kori käsivarrella keinahdellen Jaynie johdatti meidät aivan hostellini vieressä sijaitsevalle Maeklongin marketille, josta meidän oli tarkoitus hankkia kaikki tarpeellinen tämän päivän kokkauskurssia varten.





Täältä löytyy rapuja, simpukoita, mateita, monneja, kuivattua ja suolattua lihaa, mausteita, vihanneksia, hedelmiä ja paljon ihmisiä. Suurin osa odottaa näkevänsä kuuluisan junan ohikulun, jonka aika on pian. Kuin elokuvissa thaikauppiaat alkavat hääräämään tuotteidensa parissa. Tavaroita ja tuotteita siirretään sivuun, ja kuin taikaiskusta junaradan ylle asettuneet aurinkovarjot ja katokset ovat hävinneet, latu on niin sanotusti vapaa. Kuuluu vihellys, maa jalkojen alla tärähtää.

Juna saapuu.

Ja se ohittaa meidät ihan vain kahdenkymmenen sentin päästä. Kovaa se ei kulje, matelee eteenpäin hitaasti mutta varmasti. Ja sitten, taas hetkessä katokset ovat jälleen paikoillaan ja juna kadonnut näkyvistä, punotut ruokolierihatut ovat ottaneet paikkansa jatkamassa hommiaan kuka pähkinöitä kuorien, kuka kalaa peraten tai pomelojen kaupaten.

Kun korimme pullistelivat vihanneksista, juureksista, kalatarpeista ja hedelmistä, on aika kääntyä takaisin ja etsiä auto viereiseltä sivukujalta. Lähdemme ajelemaan kohti Jaynien kotia, jossa kokkauskurssi pidetään, mutta siitä lisää seuraavassa artikkelissa.