Aamuostoksilla Maeklong Railway Marketissa
Kello herättää seitsemältä. Kaupungin ainoa hostelli tarjosi makoisat yöunet, ja sain tällä reissulla jo toistamiseen nauttia dormin hiljaisuudesta ihan yksikseni.
Liukuoven takaa kajahtaa valo kuin pyhätössä. Heilautan käden kasvoilleni, silmäni ovat vielä yön jäljiltä arat. Aurinko hohkaa pilvettömältä taivaalta, kuten lähes kaikkinä päivinä matkani aikana – vain Hua Hinissa sateet laittoivat suunnitelmani uusiksi. Tallustan naistenhuoneeseen. Valutan vettä käsilleni, huuhtelen naamani ja kuivaan kasvot pyyhkeeseen. Nenänpieleen on ilmestynyt kesakoita; Krabin Hang Nakin huiputuksella tarttui näemmä vähän väriäkin.
Palaan huoneeseeni, pukeudun ja heitän kamerarepun selkään. Sovittuun tapaamiseen on enää vartti.
Jaynie on minua vastassa viereisen temppelin portilla. Tapasimme jo eilettäin naisen vietyä minut pitkähäntäajelulle Tha Khan floating marketille, jossa pääsimme ihastelemaan tuhansia ympärillämme leijuvia tulikärpäsiä. Pieniä hohtavia luonnon ihmeellisyyksiä, jotka valaisivat joen reunustan puut ja pensaat.
Näky oli aivan sanoinkuvaamattoman kaunis.
Mutta palataan takaisin tähän päivään. Punottu kori käsivarrella keinahdellen Jaynie johdatti meidät aivan hostellini vieressä sijaitsevalle Maeklongin marketille, josta meidän oli tarkoitus hankkia kaikki tarpeellinen tämän päivän kokkauskurssia varten.
Täältä löytyy rapuja, simpukoita, mateita, monneja, kuivattua ja suolattua lihaa, mausteita, vihanneksia, hedelmiä ja paljon ihmisiä. Suurin osa odottaa näkevänsä kuuluisan junan ohikulun, jonka aika on pian. Kuin elokuvissa thaikauppiaat alkavat hääräämään tuotteidensa parissa. Tavaroita ja tuotteita siirretään sivuun, ja kuin taikaiskusta junaradan ylle asettuneet aurinkovarjot ja katokset ovat hävinneet, latu on niin sanotusti vapaa. Kuuluu vihellys, maa jalkojen alla tärähtää.
Juna saapuu.
Ja se ohittaa meidät ihan vain kahdenkymmenen sentin päästä. Kovaa se ei kulje, matelee eteenpäin hitaasti mutta varmasti. Ja sitten, taas hetkessä katokset ovat jälleen paikoillaan ja juna kadonnut näkyvistä, punotut ruokolierihatut ovat ottaneet paikkansa jatkamassa hommiaan kuka pähkinöitä kuorien, kuka kalaa peraten tai pomelojen kaupaten.
Kun korimme pullistelivat vihanneksista, juureksista, kalatarpeista ja hedelmistä, on aika kääntyä takaisin ja etsiä auto viereiseltä sivukujalta. Lähdemme ajelemaan kohti Jaynien kotia, jossa kokkauskurssi pidetään, mutta siitä lisää seuraavassa artikkelissa.
Saattaisit olla kiinnostunut myös näistä
★ Mitä mukaan Thaimaan matkalle? »
★ Thaimaahan joulukuussa, hyvä vai huono idea? »
★ Mitä kannattaa syödä Thaimaassa? »
★ Katso kaikki Thaimaan vinkit kootusti »
Mitä haluaisit lukea seuraavaksi?
Kiitos, kun tuet sivuston toimintaa
Kun hankit retkeilyvarusteita ja kirjoja boldattujen sinisten linkkien ja painikkeiden kautta, minä saan pienen provision, mutta sinä et maksa yhtään ylimääräistä. Kiitos, kun tuet KAUKOKAIPUUn toimintaa ja mahdollistat lukukokemuksen ilman mainosbannereita.
Ihana tori,vaikka aika hassua että juna kulkee sen keskeltä:) Torit täälläkin ihanan runsaat, mutta thairuoka ja sen ainekset ovat vaan niin hyviä:)
Ihana fiilis! Ihan kuin olisin ollut itse paikan päällä. Kiitos Nella tunnelmien välittämisestä. 🙂
Huhu, toi on niin huisi paikka! Harmittaa, etten ikinä oo tajunnut ite mennä 😀 ensi kerralla on pakko lähteä katselemaan itsekin 🙂
Tuli jostain syystä nälkä, vaikka tässä ei vielä edes kokattu. Kuvat on taas niin hienoja, miten tuo vaakakin voi olla noin kuvauksellinen:)