”Life begins at the end of your comfort zone.”
Tab Kak Hang Nakin luontopolku, joka johtaa Ngorn Nak -vuoren huipulle, on kuskini mukaan ollut virallisesti olemassa vasta vajaat kaksi vuotta. Löysin kohteen Instagramista tulevan reissun luontokohteita miettiessäni. Syy Krabille saapumiseen oli siis puhtaasti tämän päiväretkikohteen varassa, eikä tarvinut pettyä – elämäni ensimmäinen tropiikkivaellus oli mielettömän hieno ja ikimuistoinen, vaikkakin super raskas ja aivan järjettömän hikinen.
Jokaisen (kirotun) nousumetrinsä arvoinen.
Ennen trailille lähtöä kirjataan nimi, lähtöaika ja puhelinnumero kansallispuiston kirjaan, jotta rangerit ovat ajantasalla siitä, keitä luonnossa liikkuu.
Polun alussa sijaitsee pari pientä vesiputousta, ylhäälläkin kuulemma yksi. Sitä en kuitenkaan valitettavasti ehtinyt paikantamaan, sillä minulla oli kuljettajaltani tiukka neljän tunnin aikataulu, joka lyheni minuuttejaan heti alussa. Olin kulkenut loivaa ylämäkeä jo jonkin tovin, kun vastaan käveli väsyneen näköinen tyttö. Tervehdimme, kuten retkeilijöiden on tapana. Ohitimme toisemme, ja vain muutaman askeleen edemmäs päästyäni kuulin kiljaisun ja tömähdyksen, sitten pelästynnyttä ääntä ja itkua. Tyttö oli liukastunut märkään kiveen ja taittanut nilkkansa.
Hölkkäsin hänen luokseen varmistamaan tilanteen. Toinen tärisi, vesipullo oli rytistynyt painon alla. Tunnustelimme nilkkaa ja kokeilimme kävelyä – ei onnistunut. Niinpä hihkaisin vähän matkan päässä lähestyvän perheellisen miehen luoksemme, joka oli totta kai valmis auttamaan. Kannattelimme tytön luontopolun alussa sijaitsevaan katokseen ja soitimme tytön poikaystävälle, joka oli jatkanut matkaansa huipulle tytön koettua reitin liian rankaksi.
Eikä tämä helppo olekaan, vajaa neljä kilometriä vaikeaa polkua ylämäkeen.
Jatkoin matkaani melko rivakasti, sillä avunantoon oli hukkunut 20 minuuttia. Arvasin, että homma kostautuisi loppuajasta, mutta jokainen meistä on velvollinen auttamaan, enkä minä tietenkään olisi ikimaailmassa jättänyt tyttöä oman onnensa nojaan.
Painelin ensimmäisen puolituntisen tapahtuneen synnyttämän adrenaliini-piikin voimin, kunnes jouduin pysähtymään ensimmäisen kerran vetämään henkeä ja tankkaamaan nestettä. Pakko myöntää, että rankkaa on, vaikka onhan sitä kiivetty korkeampiakin mäkiä. Trooppinen ilmasto vaan on minulle aivan uusi haaste, sillä aiemmalla Kiinan matkallani nousin Valkoisen pilven vuorelle ihan suosiolla condolilla.
Mutta kyllä se väsymys vaan unohtui, kun katseli ympärillään aukeavaa vehreyttä.
Luonto täällä on nimittäin aivan mielipuolisen ihana. Katseeni kiinnittyi tuon tuosta pieniin köynnöksiin, kukkiin, sieniin ja perhosiin, joita liiteli ympärilläni aina, kun satuttiin hedelmäpuun kohdalle. Silloin ne kävivät kärsillään imemässä maahan pudonneiden hedelmien makeaa mehua.
Polulta ei ole mitään vaaraa eksyä, mutta jos viidakko käy liian jännittäväksi, myös sienet opastavat sinut eteenpäin.
Ensimmäisen view pointin saavutettuaan tietää olevansa puolessa välissä tätä Etelä-Thaimaan omaa Via Dolorosaa. Edessä aukeavat maisemat palkitsevat kuitenkin alun puserrukset, eikä auta kuin nakata retkikenkää toisen eteen.
Ylös on vielä matkaa.
Vihdoin!
Viimeiset metrit kallion päälle kiivettyään on helppo hymyillä – vaellus oli vaivansa arvoinen, sillä edessä aukeaa Krabin karstimaisema koko komeudessaan: Khao Nap Nam, Khao Nak Nui, Khao Nami, Khao Klom sekä Phi Phi, jos on oikein kirkasta. Ao Nang ja tuhannet tuulessa huojuvat palmut. Railay siellä kaukana.
Etelä-Thaimaan kaunein kärki.
Hang Nakin luontopolku
Kohde: Tab Kak Hang Nak Nature Trail (Ngorn Nak Mountain)
Aloitus: Helpointa ja edullisinta olisi vuokrata skootteri (n. 200 THB/pvä). Matkaa Ao Nangin rannasta on sen verran, ettei voimiaan kannata käyttää polun alkuun kävelemiseen. Huono puoli on kuitenkin se, että joudut todennäköisesti vuokraamaan taksin tai tuktukin puoleksi päivää, ellet sitten tiedä luotettavan kuskin numeroa, jonka voit soittaa hakemaan. Löydät aloituspisteen Google Mapsista, kun haet “Tab Kak Hang Nak Nature Trail”.
Pituus: 3,7 km (koko matka nousua, ylhäällä hieman tasaisempaa). Nousumetrejä kertyy noin 500.
Haastavuus: Haastava, joskin polulla näki myös vanhempia kulkijoita ja muutaman reilusti yli kymmenvuotiaan lapsen. Aikaa minulla kului ylös melko rivakasti 1,5 h ja alas saman verran, sillä juurakkoinen, rikkonainen ja ajoittain myös liukas maasto on haastavaa kulkea. Kiipeämiseen kannattaa kuitenkin varata ainakin 2h, ja sadekelillä retki kannattaa siirtää seuraavaan päivään.
Mihin aikaan päivästä: Siten, että ehdit alas ennen pimeää. Minä aloitin klo 12:00.
Varusteet:Kunnon retkikengät sekä vähintään 2L vettä per henkilö, aurinkorasvaa ja evästä, sillä huipulla viettää mielellään tovin kaunista maisemaa ihaillen.
Hauskaa päivävaellusta!
Tee tunnelmallisia kuvia Lightroom Presettien avulla
20 Comments
Add comment Cancel reply
This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.
Voi että, upean näköistä! Ja nuo maisemat ylhäältä on ihan henkeäsalpaavan upeat! En ihmettele yhtään, että päädyit Krabille tämän perässä. Saattaisin hyvin itsekin tehdä saman ratkaisun.
Kiitos! Maisemat olivat kyllä aivan mielettömän kauniit, ja sattui myös todella hyvä – vaikkakin kuuma – sää. 🙂 Suosittelen kohdetta kyllä kelle tahansa, sillä mun mielestä tämä oli ihan kaikkea muuta, kuin mitä Krabista ensimmäisenä tulee mieleen (rannat ja bileet).
Hengästyttävän kauniita kuvia! Kyllä oli kiipeäminen näemmä kaiken vaivan arvoista. 🙂
Kiitos! Vaikka välillä piti pysähtyä huilaamaan, niin kyllä tuo nousu oli kaiken vaivansa arvoista. 🙂
Eikä!! Sinä olit täällä! Voi himputti kun olisin tajunnut, olisin tullut moikkaamaan suosikkikirjoittajaani. Ihanaa loppureissua! 🙂
Oh, no ehkä me törmätään vielä joskus jossain! <3 Ihanaa reissua sinne! Pistä viestiä, jos satut loppukuusta pohjoiseen. 🙂
Huhhei, nyt pitää kyll nostaa kaverille hattu päästä. En ollut törmännyt blogiisi aikaisemmin, vaikka satunnaisen säännöllisesti koluan reissujuttuja internetin syövereistä. Tästä minulle kuitenkin vinkkasin ystäväni, tietäen että olen tulossa itsekin pian Ao Nangin nurkille. Tämä juttu tuli siis eteen kuin tilauksesta, kiitos siitä! Varmasti pisti puuskuttamaan tuo kiipeäminen mutta kuten itsekin sanoit taisi olla kaiken sen vaihan arvoista. Maisemahan on kuin jostain Mondon aukeamalta.
Innolla jään seuraamaan tulevia reissujasi. Matka ilmeisesti vielä jatkuu täällä Thailandiassa?
No hei vaan, ja tervetuloa seuraamaan blogia! Kiva juttu, että sun ystävä suositteli Kaukokaipuuta – terveisiä vaan! 🙂
Seuraavaksi matka jatkuu Samut Songhramiin, sieltä Bangkokiin ja sitten Chiang Maihin ja Raihin. Odotan pohjoista (ja viileämpiä kelejä) jo tosi kovasti!
Nella! It was so nice to meet you. Take care and see you again some day! You and your bf always welcome to Slovenia! With big heart, Ana
Hi Ana! It was so nice to hang out, so happy that I met you! We need to catch up someday again, have a safe journey and let’s keep in touch! 🙂
Ihania kuvia!! Aika hikinen reissu 😱 Kävin niillä vesiputouksilla (äidin kanssa ei voinut lähteä tuolle pidemmälle reissulle), mut kyllä noi maisemat voittaa ehdottomasti ne 😊 hyvää reissun jatkoa!
Kiitos Milja! Tuolla jossain huipulla piti ymmärtääkseni olla yksi vesiputous, ne alemmat näinkin kyllä. 🙂 Ja kiitos kovasti – vielä on reilut pari viikkoa jäljellä, aika kuluu hirveän nopeasti!
[…] ja annoin hostellini nimen sekä huoneeni numeron. Kättä päälle, ja jatkoin matkaani kohti Krabin huippua. Illalla pakkasin päiväreppuun pyyhkeen, aurinkovoidetta, evästä ja kameran. Aamulla hyppäsin […]
Vau! Ehkä minunkin pitäisi antaa tropiikille vielä mahdollisuus. Upeita yksityiskohtia😊
Tropiikissa on puolensa, vaikka kyllä minä aina kuulun viileään ja havupuiden keskelle. Mukavaa vaihtelua, mutta onhan täällä nyt minulle ihan liian kuuma. 🙂
Vaikka tropiikki ei ole suurinta sinua, olet totisesti osannut kuvata sen kauneuden. Oma tropiikkireissuni koittaa joulukuussa, ja vähän kaiholla muistelen vuoden takaista Patagoniaa ja mietin, miksen jotain samanlaista valinnut tämänkin vuoden lopetukseksi ja kruunuksi, mutta näitä kuvia ja tunnelmiasi katsoessa voin uskoa, että ehkä tropiikki voisi sittenkin saada minut onnelliseksi.
No ei tottavie ole, mutta joskus pitää poistua omalta mukavuusalueeltaan, jotta oppii – ja kuvaa – uutta. Kiitos siis hurjasti kauniista kommentistasi, ihanaa kuulla että olet löytänyt näistäkin kuvista tunnetta. <3 Vietetään tämä vuosi näin, ensi vuodelle mahtuu sitten enemmän pohjoista ja viileämpiä säitä - tai vaikka sitä Patagoniaa. Odotan innolla tulevia tarinoitasi!
[…] söin hyvää sea foodia ja tutustuin ihmisiin – luonto vaan ei puhutellut. Ainoastaan Krabin huiputus toi tietynlaista tyydytystä niitä tietynlaisia luontokokemuksia janoavalle […]
[…] huuhtelen naamani ja kuivaan kasvot pyyhkeeseen. Nenänpieleen on ilmestynyt kesakoita; Krabin Hang Nakin huiputuksella tarttui näemmä vähän […]
[…] nyt kerran haluaa saarihyppelemään tai kuljetuksen sellaiseen kohteeseen, jossa voi haikata koko Krabin huipulle, siitä thai-kokkikoulusta […]