Wat Khai Bang Kung banianiviikunan piilossa

Wat Khai Bang Kung banianiviikunan piilossa

”The mind is everything. What you think you become.” – Buddha

Yritän olla ajattelematta Etelä-Thaimaan olleen turha. Kuvasin paljon kaunista, snorklasin turkoosien ja sinisten ja keltaisten kalojen kanssa, söin hyvää sea foodia ja tutustuin ihmisiin – luonto vaan ei puhutellut. Ainoastaan Krabin huiputus toi tietynlaista tyydytystä niitä tietynlaisia luontokokemuksia janoavalle mielelle.

Harmittaa myös siksi, että Hua Hinin lähellä sijaitseva upea kansallispuisto jäi kahden päivän monsuunin takia näkemättä.

Lohdutan kuitenkin itseäni sillä, että sain tutustua ihaniin ihmisiin, joihin saan pitää yhteyttä lopun elämää.

Millä siis loppujen lopuksi on väliä?

Olen katsellut Suomen ensilumikuvia kaiholla. Vaikka samaan aikaan nautin täällä olosta ja siitä, että voin työskennellä mistä päin maailmaa tahansa, koen jonkin sortin harmistusta, joka mustaa mieltä. Miksi?

Kai minä vaan kuulun pohjoisen kohteisiin,
kotiin Suomeen,
viileään.

Kävin äsken syömässä vallan mainiota katuruokaa ja mietin, että mitä jos olisinkin siirtänyt toimistoni Lappiin. Entä jos en sittenkään olisi lähtenyt tänne.

Harmitti kahta enemmän.

Olen kaikista kokemistani tuntemuksista iloinen, vaikka mietteet varjostavatkin matkantekoa. Miksi minä lähdin tänne? Joudun koko ajan todistelemaan vastausta itselleni, vaikka minulla on oikein hyvä syy, ja se onkin niin hyvä syy, etten malttaisi olla kertomatta, mutta vielä pitää hetki olla hiljakseen.

En silti voi sille mitään, että ikävöin koko ajan.

Mutta on tämä reissu ollut silti ihana.

Olen viettänyt suurimman osan ajasta itsekseni, istunut pitkät tovit julkisten tai lauttojen kyydissä ja vain tuijotellut maisemia. Olen ajatellut milloin mitäkin, joskus myös ollut ihan vaan ajattelematta. Olen katsellut tienposkessa mätästä jäytäviä nautoja, pieniä mummeleiden laittamia kojuja, valoissa vastaan tulevia miehiä kukkaseppeleet käsissään. Olen miettinyt ainakin tuhat kertaa, miten helvetin huono sähköjärjestelmä tässä maassa on, kun joka puolella ilmasta valuu maahan saakka mustaa nauhaa.

Tingin tähän kohteeseen päästäkseni matkan hinnasta. Mies tuli vastaan ja sai silti hyvän hinnan. Hän lupasi puoli tuntia kohteessa, minä sanoin kohteliaasti, että vartti riittää.

Hän tinki kolmeentoista minuuttiin.

Naurattaa vieläkin.

Mitä enemmän matkustan, sitä paremmin tunnen itseni. Sen vuoksi olen päättänyt rakastaa kaikkia matkojani yhtä paljon, olivat ne millaisia tahansa.

En silti malta olla miettimättä, että pianhan minä olen taas Helsingissä, opettelen jauhamaan pavuista kahvia, lämmitän saunaa, kaappaan kissan peiton alle kehräämään.

Elämä on parhaimmillaan kotona, ei siitä mihinkään pääse. Se pitää vaan jostain syystä lähteä tajuamaan tänne maailman toiselle puolen.

Kaukokaipuu tämän blogin nimenä alkaa löytämään ihan oikeasti paikkansa.

Mikäli majoitut Bangkokissa tai Hua Hinissa, tai jos olet matkalla etelästä pohjoiseen tai toisinpäin, piipahda yön tai kahden verran Samut Songkhramissa. Tämä Thaimaan provinssi on maan pienimpiä, mutta sillä on suuri sydän. Kaikki on lähellä, tai vähintäänkin helposti saavutettavissa. Yksi alueen kauneimmista nähtävyyksistä on ehdottomasti tämä banianiviikunapuun suojissa sijaitseva Wat Khai Bang Kungin temppeli, jonka seinät ovat peittyneet paksujen juurien ja tuuhean lehdistön alle.

Amphawan pohjoispuolella sijaitsevan nähtävyyden luokse voi ostaa venekyydin pitkin Mae Khlong -jokea tai hypätä vaihtoehtoisesti taksin tai tuk tukin kyytiin.

Paikan päälle kannattaa mennä ennen auringonlaskua, jolloin saa kauneimmat kuvat ja paikalla on vähiten ihmisiä.

Ennen buddhalaisuuden asettumista Thaimaahan maan uskonto pohjautui vahvasti hengellisyyteen.

Tässä pikkuisessa temppelissä voi edelleen aistia niistä molemmat.

Saattaisit olla kiinnostunut myös näistä

★ Mitä mukaan Thaimaan matkalle? »
★ Thaimaahan joulukuussa, hyvä vai huono idea? »
★ Mitä kannattaa syödä Thaimaassa? »
★ Katso kaikki Thaimaan vinkit kootusti »