Yuntain puutarhan suojissa Guangzhoussa
Kadonneiden suuraikojen tarinat elävät edelleen tällä vihreällä vuorella, jota myös valkoiseksikin kutsutaan.
Kun Jingtain mestari aikoinaan rakennutti Buddhan temppelin Baiyun-vuorelle, alue oli hyvin kuiva. Ilmaistessaan huolensa ääneen mies ei tiennyt, että raivokas tiikeri kuulisi kaiken.
Munkin rukoillessa temppelin suojissa miehen luokse ilmestyi kissaeläin, joka ponkaisi korkealle ilmaan pyörähtäen ympyrän. Kun valtavan vahvat tassut pamahtivat vasten hiekkaa, laakso ja vuori tärisivät niin että maanpintaan ilmestyi halkeamia, ja halkeamista syntyi puroja.
Samalla kuului koiran ulvontaa, mihin tiikeri yhtyi karjuen. Munkki säikähti ja pelkäsi hartaan seremoniansa keskeytyvän. Vaikka miestä pelotti, hän onnistui pysäyttämään molemmat eläimet katsomalla heitä tuimasti silmiin, minkä seurauksena molemmat eläimet kivettyivät ikiajoiksi niille sijoilleen.
Siitä päivästä lähtien jokaisessa alueen temppelissä on virrannut pieni puro.
Ja vielä tänäkin päivänä Valkoisen pilven vuorelta löytyvät tiikerille ja koiralle omistetut kivipatsaat.

Olin suunnitellut matkani alkuun päiväretkeä Valkoisen pilven vuorelle, jonka juurella sijaitseva rehevä Yuntain puutarha oli kuuleman mukaan näkemisen arvoinen.
Sinä aamuna hotellin vastaanotossa työskennellyt nainen ei kuitenkaan puhunut englantia, mutta onneksi kaksi kiinalaista – kotimaanreissulla olevaa turistia – ystävällisesti auttoivat minua Baiyun-vuorelle päästäkseni.
”Voisitteko viedä minut Yuntain puutarhaan, kiitos!” he kirjoittivat minulle omalla kielellään pieneen palaan paperia, jonka ojensin lennosta nappaamalleni taksikuskille.
Pääsin perille, ja parinkymmenen minuutin matka maksoi noin 20 jeniä, eli vajaa kolme euroa.
Valkoisen pilven vuorta ei suotta kutsuta Guangzoun keuhkoiksi
Vedin omani täyteen huomattavasti raikkaampaa ulkoilmaa jo heti puutarhan porteilla. Ojensin lipunmyyntikojun naiselle 20 jenin setelin (noin 2 €), joka maksoi saman verran kuin ylös vuorelle kulkeva yhdensuuntainen funicular-matka.
Eteläisten taivaiden ensimmäinen vuori eli paikan korkein huippu, Mozing Ridge, nousee 382 metrin korkeuteen merenpinnasta. Huippu on yksi Guangdongin provinssissa ja Guangzoun koilliskulmasta alkavasta, pitkäksi venyneestä kolmenkymmenen huipun vuorijonosta.
Baiyun-vuori ja sen rinteille rakennettu Yuintain puutarha ovat vierailun arvoisia. Ne päiväävät historiansa aina Hanin ajoista alkaen Jin-, Tang-, Song- ja Ming-dynastioiden kautta tähän päivään niin juhlallisena, uskonnollisena kuin puhtaasti vapaa-ajan sekä mielen ja meditoinnin keskuksena.
Kaiken kaikkiaan yli 120 000 neliökilometrin alueelle levittäytynyt kasvio kattaa yli 200 lajiketta ja monta harvinaisuutta.
Yuntain neljän vuodenajan puutarhasta löytyy 14 näköalapaikkaa, joilta voi ihailla alueen luontoa, vuoria sekä miljoonakaupungin skylinea.
Yuntai on pulleiden karppien ja pienten purojen valtakunta
Yuntain puutarhan lammessa uiskentelee parvi punaisia karppeja. Ne käyvät haukkaamassa pintaa hyönteisherkun toivossa. Pienet purot solisevat kaikkialla. Koko aluetta leimaa myös tuoksullaan huumaava ruusulaakso, jossa vietin vapaapäivääni pitkän tovin alueen puutarhurin työskentelyä seuraten. Huiskaus vain, ja kuolleet lehdet oli pyyhitty kasaan pitkistä oksista sidotulla harjalla. Tuo leveään lierihattuun ja tummanvihreään työasuun pukeutunut nainen näytti nauttivan työstään.
Ja niin olisin varmasti nauttinut minäkin, omasta kukkakaupasta ja puutarhasta kun olen haaveillut jo vuosia.
Yuntain puutarha ja Valkoinen vuori
Yuntain puutarhaan päälle pääsee helpoiten ja nopeiten taksilla. Metrolinja numero 6:n Yide Liun -pysäkiltä alkanut taksimatka kustantaa yhdensuuntaisena 20–30 jeniä. Bussit ovat edullisempia, mutta taksi on jo oman aikataulun puolesta suositeltava vaihtoehto.
Puistossa ja vuorella oleskeluun kannattaa varata vajaa puolipäivää. Pakkaa evästä ja paljon juotavaa. Meno-paluu huipulle kustantaa noin 50 jeniä ja sisäänpääsy puutarhaan 10 jeniä. Yuntain puutarha on auki 8.00–17.00.
Lue myös muista Kiinan-matkan kohokohdista
- Guilin – Etelä-Kiinan kaunein kansallispuisto
- Kantonin Kiina ja sen keittiöt
- Vuorten ylle kasaantuneita unelmia
- Muistojensa avulla tietää, kuka on
- Ranskan siirtomaa-ajan havinaa Shamianin saarella
Mitä haluaisit lukea seuraavaksi?
Kiitos, kun tuet sivuston toimintaa
Kun hankit retkeilyvarusteita ja kirjoja boldattujen sinisten linkkien ja painikkeiden kautta, minä saan pienen provision, mutta sinä et maksa yhtään ylimääräistä. Kiitos, kun tuet KAUKOKAIPUUn toimintaa ja mahdollistat lukukokemuksen ilman mainosbannereita.
7 Comments
Add comment Peruuta vastaus
This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.
Upeita kuvia runsaasta vehreydestä. Hämmästyin, miten moninaisia kasveja ja värejä!
Kiitos Taina! Tuo paikka oli kyllä minunkin silmääni aikamoinen – ja ihana – yllätys.
Miä en oo koskaan ehtinyt Guangzouhun asti vaikka oon Kiinassa viettänyt yli vuoden. Enkä rehellisesti sanottuna ollut edes kuullut koko vuoresta, mutta vuoriahan Kiinaan mahtuu että ei sinänsä ihme 🙂 Etelä-Kiinan luonto on kyllä ihan satumaisen kaunista!
Vuoriahan sinne mahtuu, todellakin! Guilinin vuoret olivat komeat myös, Danxian kanssa kävi vähän hassusti. Mutta siitä lisäät uonnempana. Etelä-Kiina on kyllä aivan käsittämättömän upeaa aluetta, ja aloin heti katsella uutta reissua ensi vuodelle. 🙂
Ja täytyykin käydä tutustumassa sinun blogiisi ja juttuihisi, kiva että linkkasit sen tuohon yhteystietoosi. 🙂
Alan vahvasti harkita matkaa Kiinan maalle. Voisi sopia ensi vuoden synttärimatkaksi itselle kun tulee pyöreitä täyteen. Kiitos jutusta!
Täyden kympit matkat ovat aina oikeutettuja! 🙂 Ei muuta kuin reissua suunnittelemaan.
[…] Trooppinen ilmasto vaan on minulle aivan uusi haaste, sillä aiemmalla Kiinan matkallani nousin Valkoisen pilven vuorelle ihan suosiolla […]