Universumin suojissa Sukhothain raunioissa

Kun suunnittelin (mitä kukaan ei viimeaikaisten tapahtumien varjossa kyllä usko) tulevaa Thaimaan matkaani, oli listallani yksi kohde ylitse muiden.

Saavuin aikaisella aamulennolla Phetchaburiin, jossa hyppäsin jälleen kerran yhteen minivaniin. En enää pysy kyytien määrässä mukana, sillä matka etelästä pohjoiseen on pitänyt sisällään niin hirvittävän paljon.





Olin odottanut tätä kohdetta kuukaudenmittaisen Thaimaan seikkailuni alkumetreiltä saakka, sillä Siamin entisenä pää- ja kulttuurikaupunkina tunnettu Unescon maailmanperintökohteisiin lukeutuva Sukhothain rauniokaupunki (Sukhothai Historical Park) vaaleanpunaisine lootuksenkukkalampineen vakuutti minut jo valokuvissa. Sitä ei tapahdu enää kovin usein, sillä olen pettynyt matkoillani karvaan monta kertaa, kuten nyt vaikkapa niillä surullisen kuuluisilla Georgian mutatulivuorilla.

Kotimajoitukseni sijaitsi Sukhothain vanhassa kaupungissa, aivan historiallisen puiston etelänurkalla, kahden minuutin pyörämatkan päässä kohteesta. Vuokrasin talon emännältä natisevan ja nitisevän polkupyörän, jolle Marko olisi nauranut, sillä konkeli oli minulle aivan liian pieni. Nauratti, mutta minkä sitä pituudelleen voi – olen jokaisesta sentistäni onnellinen ja geeneilleni kiitollinen.

Polkaisin vesipullo, kamera ja pähkinäpussi repussani puiston sisäänkäynnille, josta ostin 110 bahtin arvoisen sisäänpääsyn: 100 rahaa puistosta, 10 rahaa pyörästä. Kävellenkin täällä voi liikkua, mutta kyllä pyörällä pääsee liikkumaan tällä säteeltään viiden kilometrin kokoisella alueella paljon mukavammin.





Reilut kaksi tuntia paahtavassa auringossa pyöräiltyäni sekä lootuksia ja raunioita kuvattuani oli pakko todeta, että tarvitsen tauon. Sää oli ensinnäkin aivan liian kirkas kuvaamiseen lämpötilasta puhumattakaan – iho alkoi poltella, vaikka sitä rasvasi miten paljon tahansa. Päätin kääntää narisevan keulan kohti portteja ja polkaisin lounaalle lähellä sijaitsevaan kärryravintolaan, jota piti harvahampainen mummeli. Sukhothain oma pad thai on kokeilemisen arvoinen.

Tarkoituksenani oli siis palata puistoon uudestaan neljän jälkeen iltapäivällä, kun auringonvalo olisi paljon pehmeämpi.

Ja kyllä kannatti.

Tämä oli se Thaimaa, jonka halusin kokea.

Khmer-temppeliarkkitehtuurin sekä Sukhothain omaleimaisen rakentamisen fuusio, Wat Mahathat, historiallisen puiston suurin ja mahtavin temppeliraunio, toimi myös alueen hengellisenä keskuksena. Ympäröivän vallihaudan uskottiin ja ajateltiin edustavan Universumin muureja ja kosmista merta.

Täällä jättikokoisten Buddha-patsaiden lempeiden katseiden alla on helppo viihtyä auringonlaskuun saakka.

Sukhothai Historical Park

Kohde: Puisto on jaettu viiteen osioon, joista keskinen, pohjoinen ja eteläinen osuus vaativat kukin 100 bahtin sisäänpääsymaksun, loput alueista ovat ilmaisia. Karttoja saa lipunmyyntipisteestä, joka löytyy puiston pääsisäänkäynniltä.

Liikkuminen: Vuokraa pyörä, sillä se on kaikkein helpoin ja mukavin tapa liikkua. Lähes kaikilla majoituspaikoilla on fillareita. Puistoa vastapäätä löytyy myös useita pyörävuokraamoita, joissa hinnat ovat alkaen 30 bahtia per päivä.

Aika: Alueelle voi helposti varata kaksi päivää, mutta malttamattomimmat voivat toki höökiä alueen läpi päivässäkin. Puisto on auki klo 7:30-19:00. Kellonajat kannattaa varmistaa lipunmyyntipisteestä.

Pro tip: Puiston pohjoisnurkasta löytyy varmasti koko alueen kaunein Buddha-patsas, jonka kultaiset sormet kimmeltävät upeasti auringonnousun aikaan. Tänne kulmaa puistoa kannattaa siis ehdottomasti tulla auringonnousun aikaan, kun taas keskiseltä alueelta löytyy kaunein paikka auringonlaskun ikuistamiseen.

Lisätiedot: thailandforvisitors.com