Siellä, missä Marco Polokin seikkaili
Loputtoman Netflix-maratonin uusin pätkä on alkanut: olen päässyt Marco Polo -sarjan ensimmäisen tuotantokauden loppuun. Ohjelmasta tutut maisemat kirvoittivat ajatuksia, jotka ajattelin jakaa myös teidän kanssanne.
Vuonna 2016 minun oli tarkoitus matkustaa Huippuvuorille. Kuitenkin, silloisesta Norjan ja Suomen välisestä kiistasta (Norja eväsi Finnairin laskeutumisen Longyearbyeniin) johtuen vaihdoin lentoliput ja lähdin niin kauas, kuin pääsin.
Soolomatkan kohteeksi valikoitui Kiina, sillä en ollut käynyt siellä koskaan aiemmin.
Olin tuolloin juuri palannut Venäjältä (joku saattaa muistaa, että matkustin aikanaan verrattain paljon), mikä tarkoitti pikaista viisuminvaihdosta Tatarstanista Kiinan Guangxīin, jossa seikkailin parin viikon ajan muutamassa eri luontokohteessa.
Tuon reissun kohokohdaksi osoittautui smaragdinvihreä Guilin, kenties koko Etelä-Kiinan kaunein kansallispuisto – kohde, jonka maailmankuuluja jokiristeilyjä eivät suinkaan dominoi eurooppalaiset turistit vaan kiinalaiset kotimaanmatkailijat.
Kuten varmasti hekin, myös minä löysin luontokohteesta sata uutta vihreän sävyä.
Guangzhoussa oleskellessani vierailin myös Valkoisen pilven vuorella ja sen rinteille rakennetussa Yuntain puutarhassa.
Ihan liian helppoa kaikki ei kuitenkaan ollut (tälläkään reissulla).
Tuona aamuna hotellin vastaanotossa työskennellyt nainen ei nimittäin puhunut sanaakaan englantia. Onneksi kaksi kiinalaista turistia ystävällisesti auttoivat minua Baiyun-vuorelle päästäkseni.
“Voisitteko viedä minut Yuntain puutarhaan, kiitos!” he kirjoittivat minulle omalla kielellään pieneen ohueen ja hyvin läpikuultavaan palaan paperia, jonka ojensin kadulla lennosta nappaamalleni taksikuskille.
Ja pääsin perille! Parinkymmenen minuutin ajomatka maksoi noin 20 jeniä, vajaa kolme euroa.
Oikeasti kuljin koko Kiinan-matkan ajan pienten paperilappujen varassa
Lainatakseni itseäni Hyvää matkaa Guiliniin! artikkelista:
Olen pyytänyt hotellin vastaanottovirkailijaa kirjoittamaan minulle erilaisia lappuja, kuten: “Yksi junalippu Shaoguaniin 9. elokuuta kello 11:30 lähtevään junaan”, “Ostaisin menopaluun Guiliniin” sekä “Mikä tahansa näistä junaista [lista ajoista] kävisi minulle.”
“Lisäksi: Haluaisin ikkunapaikan.”
Jutun yhteenveto: miten minulla onkaan ikävä kaikkea tätä!
Tästä alkaa KAUKOKAIPUUn juttusarja, jossa muistellaan menneiden vuosien reissuja. Kotimaankohteita ja retkeilyä ei toki unohdeta, mutta tuokoon vuosi 2022 niin lisämaustetta kuin sitä kaivattua (ja jopa hetkeksi unohtunutta) kaukokaipuuta tähän matkablogiin.
Toisin sanoen, olen viimein saanut uusimman projektini (Kirjoittaminen.fi) siihen malliin, että erilaiset luovan kirjoittamisen kurssit pyörivät omaan tahtiinsa, mikä tietenkin tarkoittaa sitä että voin taas keskittyä matkatarinoiden kirjoittamiseen.
Ihanaa!
Vuoden 2016 Kiinan-matkan kohokohdat kootusti
- Vuorten ylle kasaantuneita unelmia
- Guilin, Etelä-Kiinan kaunein kansallispuisto
- Ranskan siirtomaa-ajan havinaa Shamianin saarella
- Valkoisen pilven vuorella
- Kantonin Kiina ja sen keittiöt
- Muistojensa avulla tietää, kuka on
Kiitos, kun tuet sivuston toimintaa
Kun hankit retkeilyvarusteita ja kirjoja boldattujen sinisten linkkien ja painikkeiden kautta, minä saan pienen provision, mutta sinä et maksa yhtään ylimääräistä. Kiitos, kun tuet KAUKOKAIPUUn toimintaa ja mahdollistat lukukokemuksen ilman mainosbannereita.
Vuoden 2020 syksyllä meidän oli tarkoitus lähteä Kiinaan reissaamaan. Erityisen kiinnostuksen kohteena oli (ja on kyllä edelleen) läntinen kiina eri luontokohteineen. Guilinista ei juuri idemmäs ollut tarkoitus mennä. Sen verran tiukkaa Kiinan suhtautuminen tähän pandemiaan on ollut, että ihan heti ei tarvitse alkaa pidättelemään henkeä, että tuo matka edes teoriassa oliai mahdollista toteuttaa, saati siitä, että sinne uskaltaisi todellisuudessa lähteä. Mutta tuon matkan toteutumiseen saakka sitä voi lueskella juttuja Kiinasta 🙂
Yksin Kiinan maaseudulla kiinankielentaidottomana – tämän voit kertoa, kun kysytään esimerkkejä paineensietokyvystäsi???❤️❤️❤️
Voi, miten ihanan vihreää! Siis uskomattoman vihreää!
Minäkin juuri aloin muistella vanhoja, ihania matkoja. Ei ole juuri pariin vuoteen ollut kaipuuta ulkomaille, mutta nyt haluaisin niin päästä vaikka juuri tuollaisen vihreyden keskelle.
Se on mahtava juttu, että on vanhoja reissuja, mitä muistella! K-aika on taas kerran muistutus, että juttuja ei tosiaan kannata lykätä sinne joskus -osastolle. Minkähänlaisen matkailubuumin k-ajan päättyminen mahtaakaan nostaa, mielenkiintoista nähdä! Paljonhan on väkeä, jotka eivät nyt viitsi vielä edes suunnitella mitään reissuja…
Tuo kiinalaisten kielitaidottomuus – vai pitäisikö sanoa meikäläisten kielitaidottomuus 🙂 – tekee kyllä joistakin asioista sillä suunnalla hankalia.
Työmatkalla vapaana jääneenä aamupäivänä halusin käydä Kielletyssä kaupungissa. Menomatka ei ollut ongelma, sillä hotellista tietysti auttoivat. Paluumatkan taksin kanssa onneksi sitten Kielletyssä kaupungissa oppaakseni palkkaama opiskelija auttoi!
Kiinan maaseutu ja vuoristot ovat mulla bucket listalla. En ole edes käynyt Kiinassa tasan 20 vuoteen (OMG!), enkä päässyt silloin Kiinanmuuria lähemmäksi luontoa.
Mitä tulee tuohon kaukokaipuuseen, niin olen tullut tämän parin vuoden paikallaan olemisen aikana sen verran mukavuudenhaluiseksi, etten usko enää palaavani entiseen reissutahtiin. Viime syksynä tehtiin sentään neljä reissua, mutta lähinnä ihmettelin miten olen jaksanut aikaisempaa reissuelämää, kun lentoja kertyi pahimmillaan 50 vuodessa. Viime vuosina on onneksi ollut aikaa matkustaa hitaasti ja maitse.
Olen kuitenkin iloinnut, että viime aikoina on vihdoin ollut aikaa kirjoittaa aikaisempien reissujen tarinoita blogiin ja tarkoituksenani onkin saada kirjoittaa tänä vuonna kaikista tärkeimmistä kohteista edes jotakin muistelmia.
Voi miten hauska idea matkustella lappujen kanssa! Toivottavasti laput pysyy järjestyksessä ?