Siellä, missä Marco Polokin seikkaili

Loputtoman Netflix-maratonin uusin pätkä on alkanut: olen päässyt Marco Polo -sarjan ensimmäisen tuotantokauden loppuun. Ohjelmasta tutut maisemat kirvoittivat ajatuksia, jotka ajattelin jakaa myös teidän kanssanne.

Vuonna 2016 minun oli tarkoitus matkustaa Huippuvuorille. Kuitenkin, silloisesta Norjan ja Suomen välisestä kiistasta (Norja eväsi Finnairin laskeutumisen Longyearbyeniin) johtuen vaihdoin lentoliput ja lähdin niin kauas, kuin pääsin.

Soolomatkan kohteeksi valikoitui Kiina, sillä en ollut käynyt siellä koskaan aiemmin.

 

Kiinan kaunein kansallispuisto, Guilin.
Jokiajelulla Etelä-Kiinan kauneimmassa kansallispuistossa, Guilinissa.

 

Olin tuolloin juuri palannut Venäjältä (joku saattaa muistaa, että matkustin aikanaan verrattain paljon), mikä tarkoitti pikaista viisuminvaihdosta Tatarstanista Kiinan Guangxīin, jossa seikkailin parin viikon ajan muutamassa eri luontokohteessa.

Tuon reissun kohokohdaksi osoittautui smaragdinvihreä Guilin, kenties koko Etelä-Kiinan kaunein kansallispuisto – kohde, jonka maailmankuuluja jokiristeilyjä eivät suinkaan dominoi eurooppalaiset turistit vaan kiinalaiset kotimaanmatkailijat.

Kuten varmasti hekin, myös minä löysin luontokohteesta sata uutta vihreän sävyä.

 

Kiinan Guilin kansallispuisto.
Vehreät ja vihannat karstivuoret aamupäivän sumussa.

 

Guangzhoussa oleskellessani vierailin myös Valkoisen pilven vuorella ja sen rinteille rakennetussa Yuntain puutarhassa.

Ihan liian helppoa kaikki ei kuitenkaan ollut (tälläkään reissulla).

Tuona aamuna hotellin vastaanotossa työskennellyt nainen ei nimittäin puhunut sanaakaan englantia. Onneksi kaksi kiinalaista turistia ystävällisesti auttoivat minua Baiyun-vuorelle päästäkseni.

“Voisitteko viedä minut Yuntain puutarhaan, kiitos!” he kirjoittivat minulle omalla kielellään pieneen ohueen ja hyvin läpikuultavaan palaan paperia, jonka ojensin kadulla lennosta nappaamalleni taksikuskille.

Ja pääsin perille! Parinkymmenen minuutin ajomatka maksoi noin 20 jeniä, vajaa kolme euroa.

 

Valkoisen pilven vuori Guangzhoussa.
Yuntain puutarhan maisemissa.

Valkoisen pilven vuori Guangzhoussa.
Valkoisen pilven vuorta kutsutaan myös Guangzhoun keuhkoiksi.

 

Oikeasti kuljin koko Kiinan-matkan ajan pienten paperilappujen varassa

Lainatakseni itseäni Hyvää matkaa Guiliniin! artikkelista:

Olen pyytänyt hotellin vastaanottovirkailijaa kirjoittamaan minulle erilaisia lappuja, kuten: “Yksi junalippu Shaoguaniin 9. elokuuta kello 11:30 lähtevään junaan”, “Ostaisin menopaluun Guiliniin” sekä “Mikä tahansa näistä junaista [lista ajoista] kävisi minulle.”

“Lisäksi: Haluaisin ikkunapaikan.”

 

Yksi monista Kiinan-reissuni pelastaneista paperilappusista (kaikki ovat edelleen tallessa).

 

Jutun yhteenveto: miten minulla onkaan ikävä kaikkea tätä!

Tästä alkaa KAUKOKAIPUUn juttusarja, jossa muistellaan menneiden vuosien reissuja. Kotimaankohteita ja retkeilyä ei toki unohdeta, mutta tuokoon vuosi 2022 niin lisämaustetta kuin sitä kaivattua (ja jopa hetkeksi unohtunutta) kaukokaipuuta tähän matkablogiin.

Toisin sanoen, olen viimein saanut uusimman projektini (Kirjoittaminen.fi) siihen malliin, että erilaiset luovan kirjoittamisen kurssit pyörivät omaan tahtiinsa, mikä tietenkin tarkoittaa sitä että voin taas keskittyä matkatarinoiden kirjoittamiseen.

Ihanaa!

Vuoden 2016 Kiinan-matkan kohokohdat kootusti

KAUKOKAIPUU.fi

Kun hankit retkeilyvarusteita boldattujen sinisten linkkien ja painikkeiden kautta, minä saan pienen provision, mutta sinä et maksa yhtään ylimääräistä. Kiitos, kun tuet KAUKOKAIPUUn toimintaa.

Tilaa uutiskirje:

Monni Himari

KAUKOKAIPUU-matkablogin takaa löytyy retkeilytoimittaja, kirjailija ja luontokuvaaja Monni Himari.

Privacy Preference Center