“Puolen tunnin bussimatkan jälkeen astelimme ensin suurelle laiturille ja siitä Li-joen löyhillä laineilla keinuvan jokilaivan kyytiin. Ilma oli raskas, yli 30 astetta kuten täällä Kiinan lounaiskulmassa aikalailla aina. Paksut pilvet olivat kerääntyneet Guilinin ylle, auringon oli luvattu pilkahtelevan. Toivon valokuvaajana maisemiini molempia, mutta pidän enemmän sumusta ja vuorten ylle asettuneista pehmeistä hattaroista. Ne saavat kuvat elämään.
Astuin aikailematta jokilaivan kynnyksen yli, sydän otti tai jätti lyönnin välistä – en ole varma – ja minua jännitti. Olin odottanut tätä hetkeä siitä saakka, kun tapasin täältä Guilinin karstivuorilta kotoisin olevan Sofian Italian Como-järvellä kolmisen vuotta sitten.”
Lue loputkin tarinasta Finnairin blogista. »
2 Comments
Ihana kirjoitus Nella! <3
Kiitos <3