Vuorten ylle kasaantuneita unelmia
Puolen tunnin bussimatkan jälkeen astelimme ensin suurelle laiturille ja siitä Li-joen löyhillä laineilla keinuvan jokilaivan kyytiin. Ilma oli raskas, yli 30 astetta kuten täällä Kiinan lounaiskulmassa aikalailla aina.
Paksut pilvet olivat kerääntyneet Guilinin ylle, auringon oli luvattu pilkahtelevan. Toivon valokuvaajana maisemiini molempia, mutta pidän enemmän sumusta ja vuorten ylle asettuneista pehmeistä hattaroista. Ne saavat kuvat elämään.
Astuin aikailematta jokilaivan kynnyksen yli, sydän otti tai jätti lyönnin välistä – en ole varma – ja minua jännitti. Olin odottanut tätä hetkeä siitä saakka, kun tapasin täältä Guilinin karstivuorilta kotoisin olevan Sofian Italian Como-järvellä kolmisen vuotta sitten.
Lue loputkin tarinasta Finnairin blogista. »
Ennakkotilaa: Vaella, kalasta, rakasta — Omaa polkua etsimässä
"Minä rakastan merta; sen äärettömyyttä, ja salaisuuksia, jotka luonto on pystynyt säilyttämään itsellään. Kaikuja, jotka kumisten kantautuvat kilometrien syvyyksistä. Sitä, miten rannan hienolla hiekalla ja simpukkamurskalla kävellessään voi palata hetkeksi elämän alkukodin ääreen – sinne, mistä kaikki on syntynyt."
Uutiskirje
Miltä kuulostaisi kahvitauko kerran kuussa kiinnostavien matkajuttujen äärellä? KAUKOKAIPUUn uutiskirje nivoo yhteen ajankohtaiset artikkelit sekä helmiä arkistojen kätköistä.
Ihana kirjoitus Nella! <3
Kiitos <3