Lähes koko kesän ja syksyn kestäneen kotimaanilottelun ohella on ihan suotavaa palata välillä esimerkiksi Kiinaan. Samalla voisi ottaa tavakseen kirjoittaa aina välillä myös maailman keittiöistä, jotka monesti ohjaavat reissuvalintojani luontonähtävyyksien ohella. Teistä pisimpään mukana pysyneet varmasti muistavat, kuinka nimenomaan syöminen […]
Seuraa viisuminvaihdos Venäjän Tatarstanista Kiinan Guangxīin. Siksi minä toivoisin, että tekisitte pikimmiten kevyen aikaloikan tähän aiempaan kirjoitukseeni, joka edeltää nyt lukemaanne, sillä tästä alkavat – tai paremminkin jatkuvat – elokuisen Etelä-Kiinan matkani tarinat, jotka tulevat käsittelemään kolmea suosikkiaihettani: luontoa, ruokaa […]
“Puolen tunnin bussimatkan jälkeen astelimme ensin suurelle laiturille ja siitä Li-joen löyhillä laineilla keinuvan jokilaivan kyytiin. Ilma oli raskas, yli 30 astetta kuten täällä Kiinan lounaiskulmassa aikalailla aina. Paksut pilvet olivat kerääntyneet Guilinin ylle, auringon oli luvattu pilkahtelevan. Toivon valokuvaajana […]
Kulman takana aukeaa vilkas katu: ihmisiä vilisee kaikkialla, molemmin puolin tietä, kadulla autojen seassa, kolisevien armeijatyylisten pyörien seassa, suuria pahvilaatikoita narisevissa kärryissään vetävien miesten seassa, kiinalaisia, joilla on perinteinen riisinkerääjän lierihattu, kiinalaisia, jotka kulkevat nenäliina suun edessä, kiinalaisia, jotka kantavat […]
Guangzhou, 6. elokuuta 2016 Vain lyhyen metromatkan päässä keskustan vilinästä minusta tuntuu, että olen palannut ajassa taaksepäin niihin hetkiin, kun lady Jane voisi astella vastaan tyylilleen iloisen rempseästi mutta silti niin elegantisti näillä vehreillä kaduilla, joita reunustavat upeat Ranskan siirtomaa-ajan […]
Kadonneiden suuruudenaikojen tarinat elävät edelleen tällä vihreällä vuorella, jota valkoiseksikin kutsutaan. Kun Jingtain mestari aikoinaan rakennutti Buddhan temppelin Baiyun-vuorelle, alue oli hyvin kuiva. Huolensa ilmoille ilmaisseena mies ei tiennyt, että raivokas tiikeri kuulisi kaiken. Munkin rukoillessa temppelissä ilmestyi kissaeläin hänen […]
Kai kun vaurautuu siihen että jotain menee kuitenkin munille ja komeasti, sujuvatkin asiat loppujen lopuksi ihan hyvin. Minä en inhoa maailmassa mitään tunnetta niin kuin sisintä jäytävää epätietoisuutta, ja tämän ikimuistoisen Kiinan seikkailuni päätteeksi haluankin kiittää sielunsiskojani Jennaa ja Milja-Maaretia […]
Aika häviää hurjaa vauhtia. Elämiseen. Yhtäkkiä ollaan heinäkuun toisella viikolla, täytetty taas vuosi lisää, suunnittelemassa loppukesän reissuja ja samaan aikaan keskellä kesäistä vesisadetta, jota pakenin kahville Roasbergiin. Kukas muu täällä olikaan läppärinsä kanssa kuin ystäväni Veera, joka pian muuttaa yhden […]
