Hyvää matkaa Guiliniin!
Kulman takana aukeaa vilkas katu: ihmisiä vilisee kaikkialla, molemmin puolin tietä, kadulla autojen seassa, kolisevien armeijatyylisten pyörien seassa, suuria pahvilaatikoita narisevissa kärryissään vetävien miesten seassa, kiinalaisia, joilla on perinteinen riisinkerääjän lierihattu, kiinalaisia, jotka kulkevat nenäliina suun edessä, kiinalaisia, jotka kantavat läpinäkyvissä muovipusseissaan kolmea vesipulloa, kiinalaisia, jotka katsovat minua uteliaasti ja kiinalaisia, jotka heilauttavat minulle kättä: Hello!
Se lieneekin ainoa sana joka täällä osataan, sillä kielimuuri on vähintään yhtä suuri kuin se Kiinan muuri.
Metroasemien kylteissä on kaikki tarvittava tieto englanniksi, mutta virkailijat eivät meinaa puhua kuin omia merkkejään. Niissä tapauksissa olen ottanut kuvan kiinaksi kirjoitetusta kahden päivän metrolipusta ja näyttänyt sitä koreaan koppalakkiin sekä puhtaaseen univormuun sonnustautuneelle lasikopin lipunmyyjälle, joka taas on myynyt minulle lipun ennen kuin huomaankaan.
Täällä kaikki on sujunut ripeästi paitsi aikaerosta toipuminen.
Olen pyytänyt hotellin vastaanottovirkailijaa kirjoittamaan minulle erilaisia lappuja, kuten: “Yksi junalippu Shaoguaniin 9. elokuuta kello 11:30 lähtevään junaan”, “Ostaisin menopaluun Guiliniin” sekä “Mikä tahansa näistä junaista [lista ajoista] kävisi minulle.”
“Haluaisin ikkunapaikan.”
Sitten on niitä päiviä, jolloin vastaanotossa on nainen, joka ei osaakaan englantia. Hänen puhelimestaan kuitenkin löytyy sovellus, jolla nainen kääntää asiansa englanniksi: “Haluatko kirjata itsesi ulos huomenna klo 12 vai 13?” sekä “Haluatko yhden vai kahden hengen huoneen perjantaille?”
Kun yhteistä kieltä ei ollut saati minulla moista kääntäjää, sain hänet ymmärtämään käyväni parin päivän reissulla Guilinissa junalippuja vilauttamalla. Nainen hymyili, laski katseensa näytölle ja naputti. Nostaessani rinkkaa selkään hän näytti puhelintaan ja hymyili:
“Hyvää matkaa Guiliniin! Nähdään pian!
Junalla Guangzhousta Guiliniin
Matka luotijunan kyydissä upeista luontokohteistaan tunnettuun Guilinin kaupunkiin kestää noin kolmisen tuntia. Juna-aikataulut voi tarkistaa etukäteen englanninkieliseltä Guangzhou Rail Guide -sivustolta. Matka mukavassa ja siistissä junassa maksaa sesongista ja paikasta riippuen vajaa kaksikymmentä euroa.
Suomen luetuimman matkablogin takaa löytyy retkeilytoimittaja, kirjailija ja luontokuvaaja Monni Himari.
Osa artikkeleista sisältää kumppanuuslinkkejä; vaikka minä saan niiden kautta tehdyistä tilauksista pienen korvauksen, sinä et maksa yhtään ylimääräistä. Kiitos, kun tuet KAUKOKAIPUUn toimintaa ja mahdollistat artikkeleiden tuottamisen jatkossakin.
09/2021
Vaella, kalasta, rakasta
Kaikkein pieninkin päätös muuttaa oman elämän kurssia.
Vaella, kalasta, rakasta on koskettava tarina rakkaudesta, oman polun löytämisestä ja uudesta alusta Pohjois-Norjassa. Lukuisin luontokuvin kuvitettu teos on tositarina kirjailija Monni Himarin elämästä sekä yli kymmenen vuotta kestäneen jatkuvan matkailun aiheuttamasta burnoutista ja siitä toipumisesta.
Uutiskirje
Miltä kuulostaisi kahvitauko tai pari kuukaudessa kiinnostavien matkajuttujen äärellä? KAUKOKAIPUUn uutiskirje nivoo yhteen ajankohtaiset artikkelit, reissu- ja retkivinkit sekä helmet arkistojen kätköistä.
Kaunis kirjoitus ja on totta, että tuollaiset pikkulappuset varmasti auttavat asiaa. Pitääkin laittaa tuo vinkki jemmaan tulevaisuutta ajatellen. Juna-asemissa on jotain hurmaavaa..
Kiitos Kaisla! Pikkulapuista tosiaan oli aivan todella iso apu – ja kiitos vinkistä kuuluu ystävälleni Jennalle Huge Passion For Lige -blogista. Sieltä löytyy lisää Kiinan seikkailuja, mikäli kiinnostaa. 🙂
Mainio, tuo lappuvinkki! Ja voi miten herttainen kuvaus kännykkäkäännöstädistä <3 Sai hymyn huulille.
Kiitos kauniista kommentistasi Anna <3
[…] minä toivoisin, että tekisitte pikimmiten kevyen aikaloikan tähän aiempaan kirjoitukseeni, joka edeltää nyt lukemaanne, sillä tästä alkavat – tai paremminkin jatkuvat – […]