Guilin on yhtä kuin sata uutta vihreän sävyä

Seuraa viisuminvaihdos Venäjän Tatarstanista Kiinan Guangxīin.

Siksi minä toivoisin, että tekisitte pikimmiten kevyen aikaloikan tähän aiempaan kirjoitukseeni, joka edeltää nyt lukemaanne, sillä tästä alkavat – tai paremminkin jatkuvat – elokuisen Etelä-Kiinan matkani tarinat, jotka tulevat käsittelemään kolmea suosikkiaihettani: luontoa, ruokaa ja junamatkailua.

Aloitetaan Guilinista, koska nälkä kasvaa syödessä ja paluumatkaan on vielä aikaa.

 

Untitled

 

Huippuvuoret vaihtuivat Kiinaan

Oikeasti minun piti matkustaa Huippuvuorille, mutta maisemajumalat päättivät lähettää minut lumihuippujen sijaan Guangxin karstivuorille Guiliniin, kahdenkymmenen jenin seteliäkin komistavaan Etelä-Kiinan kauneimpaan kansallispuistoon.

Sinne, minne tumman ja tuivertavan Barentsinmeren kuiskaukset eivät kanna.

Finnairin lennot Svalbardiin siis peruttiin: halusin valita Euroopan sijaan sellaisen kohteen, jossa en ole ennen vieraillut. Uusien maiden kohtaaminen on aina yhtäaikaisesti kutkuttavaa ja raastavaa, sillä kielitaidottomuus aiheuttaa paineita, pituuteni aiheuttaa paineita, ihonvärini aiheuttaa paineita, ja jopa silmieni muoto aiheuttaa paineita, sillä niin minäkin matkustan aika ajoin ennakkoluulojeni kanssa, vaikka kuinka olisin matkustanut, ja missä.

Tärkeintä lienee kuitenkin se, että matkustan aina ennakkoluuloja rikkoakseni.

Ja siksi minusta on ihana sanoa, että rakastuin Kiinaan ensikohtaamisella.

 

Guilin

 

Enkä myöskään ylläty, miksi: olen kuullut kerrottavan, että vihreä on sydämen väri; merenkävijöillä ja maakravuille se merkitsee vapaata kulkua; ja lähes kaikkia tuo väri rauhoittaa.

Vaan merkillistä on se, että en aina kaikissa tapauksissa erota toisistaan punaista ja vihreää, sillä silmissäni sävyt sulavat yhdeksi sovuksi. Minulla on – lääkäriä lainaten – vähän häiriintynyt väriaisti.

 

Guilin

 

Tiesittekö muuten, että Yángshuòn keijumaisten karstimaisemien läpi kiemurteleva Li-joki on erään arkkitehdin aikaansaannos?

Siihen maailmanaikaan, kun Kiinassa vielä sodittiin, piti keksiä keino kuljettaa miehet ja hevoset kipukohteeseen. “Padotaan ja rakennetaan pitkä joki läpi koko laakson” on varmasti yksi hulluimmista ja mielipuolisimmista ideoista, mitä on koskaan esitetty.

Mutta se toimi.

Ja se myös synnytti tämän uskomattoman kauniin Guilinin kansallispuiston, jonka jokiristeilyjä eivät suinkaan dominoi eurooppalaiset vaan kiinalaiset turistit, jotka ovat lähteneet kiertämään kotimaansa kohteita.

Löysin välittömästi hengenheimolaisuuden.

 

Guilin

 

Löysin sata uutta vihreän sävyä.

 

Guilin

 

Ja luulen löytäneeni myös yhden uuden suosikin, jonka luontoa on pakko päästä tutkimaan vielä uudestaan.

 

Guilin

Guilin

Guilin

Guilin

Guilin

 

Lue myös muista Kiinan kohteista

KAUKOKAIPUU.fi

Kun hankit retkeilyvarusteita boldattujen sinisten linkkien ja painikkeiden kautta, minä saan pienen provision, mutta sinä et maksa yhtään ylimääräistä. Kiitos, kun tuet KAUKOKAIPUUn toimintaa.

Tilaa uutiskirje:

Monni Himari

KAUKOKAIPUU-matkablogin takaa löytyy retkeilytoimittaja, kirjailija ja luontokuvaaja Monni Himari.

Privacy Preference Center