Etelä-Kiinan meri kuiskii Kantonia

Etelä-Kiinan meri kuiskii Kantonia

Aika häviää hurjaa vauhtia. Elämiseen.

Yhtäkkiä ollaan heinäkuun toisella viikolla, täytetty taas vuosi lisää, suunnittelemassa loppukesän reissuja ja samaan aikaan keskellä kesäistä vesisadetta, jota pakenin kahville Roasbergiin. Kukas muu täällä olikaan läppärinsä kanssa kuin ystäväni Veera, joka pian muuttaa yhden naisen toimistonsa Vietnamiin.

Elokuinen Kiinan matka kutkuttelee, ja pienoinen reissupaniikki on helpottunut alettuani tutustumaan tuleviin kohteisiin. Kumma juttu, että epätietoisuus ahdistaa. Kantonin matka on kohdallani ensimmäinen laatuaan tuohon asuinluvultaan maailman suurimpaan maahan.

Olen yleensä tottunut järjestämään puolet asioista reissun päällä, mutta nyt taidan tehdä poikkeuksen.

Viisumikin pitäisi hakea.

Tulevan reissun matkakohteet ovat tuttuun tapaansa luontopainotteisia, mutta täytyyhän sitä maan vanhaa arkkitehtuuriakin päästä kuvamaan. Sen vuoksi ajattelin tehdä päivämatkan Kaipingiin ja sen armeijanaikaisiin näköalatorneihin. Chickanin muinaiskaupunkiin. Näytönsäästäjistä tutuille Danxia-vuorille.

En ole vielä ehtinyt kirjoittamaan teille Georgian Prometheus-luolasta, joka muistuttaa kovasti tulevan seikkailun Reed Flute Cavea sinisine valoineen ja peilipintaheijastuksineen.