Asioita, joita voi tapahtua vain minulle: Aloitin viime marraskuussa ilmastodieetin ja lupasin puolittaa lentomatkailuni vuoden 2018 aikana.

Vuosi alkoi hyvin.

Kesäkuussa rakastuin Oslossa asuvaan lohimieheen.




Kotka-Hamina

Poyrisjarvi

Miten ilmastodieetti on sujunut?

Lensin viime vuonna 10 maassa, mennen tullen ja maan sisäiset lennot yhteen laskettuna 29 kertaa; kaksi meno-paluuta Suomessa sekä yhden meno-paluun Thaimaahan plus viisi maansisäistä lentoa. Loput lentelin Euroopassa.

Hävettää.

Muistatte varmaan, vietin viime marraskuun Thaimaassa, ja sille oli syynsä. Syyt ja sen seuraukset sijoittuvat kuitenkin tulevaisuuteen, tarkemmin sanottuna syksyyn 2019, joten jätetään jotain vielä odottamaan oikeaa hetkeään.

Thaimaan reissu oli tavallaan hieno mutta lopulta aivan hirveä. Puolessa välissä tapahtui se, mitä olin osannut odottaa: “Miksi minä olen täällä, kun voisin olla kuukauden Lapissa?”

Julkaisin ajatukseni kauhunsekaisin tuntein, sillä MILLOIN MUKA OLISI HELPPOA TAJUTA TEKEVÄNSÄ VÄÄRIN. Keskustelut ilmastonmuutoksesta olivat kaikkialla, ja minä vain lensin.

Lensin, lensin ja lensin.

Lal – la – laa!

Lentelin lisää.

Kulutin, tuhlasin ja söin kai päivittäin lihaa – aivan kuin aina.


Kotka


Turhauduin ja päätin aloittaa ilmastodieetin, jonka tuloksena lupasin puolittaa lentoni vuoden 2018 aikana. Vahvastihan se alkoi, kunnes lohimies nappasi kai elämänsä isoimman vonkaleen. Siinä ei ollut mitään vastaan panemista; on helppoa luulla tietäneensä, mitä rakkaus tarkoittaa, kunnes rakastuu oikeasti. Ja on helppoa luulla tietäneensä, mitä tasavertaisuus ja yhdenvertaisuus tarkoittavat, kunnes löytää ihmisen, joka arvostaa samoja asioita kuin sinä – ja ennen kaikkea sinua.

“Meidän on muutettava elämän­tapaamme perustavan­laatuisesti”, linjaa IPCC tänään Suomen aikaa aamuyöllä julkaisemassaan vuosisadan tärkeimmässä ilmastoraportissa.

Mutta mennään nyt niihin tuloksiin: Olen tänä vuonna lentänyt kerran työmatkalle Kuusamoon, kun en valitettavasti saanut käyttää junaa vaikka sitä kysyinkin – aikataulut olivat liian tiukat. Harmitti. Viime vuoden kesällä, jo ennen lopullista ilmastoahdistustani Thaimaan Chiang Maissa, olin varannut vaellusmatkan Nepaliin, jonne lensin kuluvan vuoden maaliskuussa. Sen jälkeen olen käynyt kaksi kertaa pussailemassa Norjassa, ja torstaina lennän sinne kolmannen kerran.

Mikä sitten ajoi pisteeseen, josta ei vain enää ole paluuta? Se, kun tajusin, että matkustan nähdäkseni ja kokeakseni maailman luontokohteita, jotka eivät yksinkertaisesti kestä kaiken tämän matkailun – minunkin – aiheuttamaa painetta.

Matkailen luonnon perässä vain tuhotakseni luontoa.

H e l v e t t i.



Syys


Asia on ihan saatanan vaikea ja aivan liian iso ymmärrettäväksi, muutoinhan me kaikki olisimme jo tehneet elämässämme parempia ja kestävämpiä valintoja. Tilannetta ei helpota se, että jouduin hankkimaan auton, jotta pääsen kulkemaan tulevan kirjani kohteisiin ja ylipäätään liikkumaan Suomen luontokohteisiin; koko homma aivan käsittämätön paradoksi, ja aina kun saan ääneni kuulumaan missä tahansa mediassa, puhun etenkin kansallispuistoihin ohjattavan julkisen liikenteen puolesta. En siis missään tapauksessa anna itselleni synninpäästöä, vaikka ajankin diesel-autolla ja koetan jakaa kimppakyytejä niitä käyttäville. Kiitos siis Timolle mitä loistavimmasta videosta Voiko autolla enää ajaa?

Vaikka esikoiseni sisältääkin paljon minulle ominaista nuuskamuikkustelua, istahtaa teos tietokirjojen hyllyyn. Se on yksi syy, miksi muutin määrittelemättömäksi ajaksi tien päälle: jotta voisin oikeasti todentaa, mitä todella tarvitsen.

Ja jo tässä vaiheessa voin kertoa sen olevan todella vähän.

Olen jo ajat sitten luopunut ylenpalttisesta kuluttamisesta ja shoppailusta, vähentänyt radikaalisti lihansyöntiä, ja nyt viimeisimpänä onnistunut en vain puolittamaan vaan alittamaan viime vuoden lentämiset. Mutta koska prosessi ei ole koskaan valmis, ja koska mies asuu edelleen Norjassa, on minunkin jossain vaiheessa tehtävä valintoja – arvaatte varmaan, rakkaus voittaa.


Kotka


Lienee selvää, että Kaukokaipuun kymmenvuotisella matkalla on yksi aikakausi tullut päätökseensä: maailmalla juoskentelu ja siitä hehkuttaminen. En toki tarkoita, ettenkö joskus julkaisisi tarinoita suolaisten vesien kalareissuista tahi Nepalista, joka on vielä käsittelemättä, mutta kuten olette varmasti huomanneet, jutut ovat painottuneet kotimaanmatkailuun ja sitä kautta Skandinaviaan.

En haluaisi ajatella kaikkia niitä lentomatkoja ja entisellä elämisellä aiheuttamiani turhia päästöjä, joita olen vuosien saatossa synnyttänyt, mutta seison korjattuna ja teen jatkossa parhaani. Ja siihen minä haastan mukaan ihan jokaisen, sillä vaikka matkailu ihanaa onkin, niin sen voi tehdä fiksummin ja kestävämmin. Kannatan edelleen ajatusta, että kun kaikki ihan tosissaan vähentävät, ei kenenkään tarvitse kokonaan lopettaa.

Jokainen meistä niin kutsutuista vaikuttajista, influencereista, antaa kasvonsa jonkin asian puolesta. Ja minä en enää yksinkertaisesti pysty katsomaan peiliin, jos en tee asialle jotain, joten teen, ja kannustan sinuakin tekemään.

Maailma ei muutu, jos me emme muutu. Maailma tarvitsee ja ansaitsee ihan yhtä paljon rakkautta kuin se oma lohimieskin.

Lue myös, seuraa ja tule mukaan:

10 asiaa, jotka kaikkien on hyvä tietää uudesta ilmastoraportista
HS.fi:n uutisointi ilmastoraportista
Yle Areenan Ilmastouutiset
Ilmastomarssi 20.10.2018
POW – Pelastetaan talvi



Kotka

6.-8.3.2020, ROVANIEMI

Luovan kirjoittamisen kurssi

Lue lisää

Tee tunnelmallisia kuvia Lightroom Presettien avulla

Tutustu

Privacy Preference Center