Olen viettänyt kevättä ainakin Italiassa, Saksassa, Puolassa, Ranskassa, Ruotsissa, Venäjällä, Makedoniassa ja Englannissa, ja ylihuomenna pakkaan reppuni ensi kertaa kohti Espanjaa.
Tuntuu hullulta, että tuo maa on jäänyt käymättä, vaikken toki varsinainen maabongari ole koskaan ollutkaan.
Espanjan lisäksi vain Irlanti on Euroopan läntisestä osasta kolumatta, sitten lisäksi Mustanmeren rantavaltiot, jotka kiinnostavat kovasti. Sen sijaan Yhdysvallat ja Etelä-Amerikka eivät vielä toistaiseksi ole herättäneet minussa sen suurempia tunteita.
Onhan tässä aikaa.
Kaukasia on kuitenkin saanut minulle aikaan sellaisen pakkomielteen, että huomaan alati siirtyväni kartalla yhä idemmäs. Georgian matkasta oppineena olen kuitenkin selvitellyt asioita hieman enemmän vain todetakseni, että opastetuilla reissuilla säästää 1) hermojaan ja 2) saa maasta enemmän irti. Ainakin silloin, kun ei puhu venäjää ja kun reissaa näillä aluein Eurooppaa.
Uskon siis kerrankin muiden puheita.
Niinpä laitoin juuri kyselyä Kiinan, Kazakstanin, Tadžikistanin ja Uzbekistanin naapurissa sijaitsevan Kirgisian jurttavaellusmatkoista.
Toisaalta, kun tuonne asti lähtee, niin annoin suunnitelmien turvota Kirgisiasta Keski-Aasian seikkailuksi myös läpi Uzbekistanin ja Tadzhikistanin.
Nämä kuvat sen sijaan ovat Pietarin keväästä kaksi vuotta sitten.
Mitä haluaisit lukea seuraavaksi?
Kiitos, kun tuet sivuston toimintaa
Kun hankit retkeilyvarusteita ja kirjoja boldattujen sinisten linkkien ja painikkeiden kautta, minä saan pienen provision, mutta sinä et maksa yhtään ylimääräistä. Kiitos, kun tuet KAUKOKAIPUUn toimintaa ja mahdollistat lukukokemuksen ilman mainosbannereita.
Toivottavasti kyselyt tuottavat toivotun tuloksen. Jurttavaellusmatkat nimittäin olisi omassakin mielessä aika kiinnostavia.
Toivotaan! 🙂
Mieletön reissu tulossa taas!! Ja kauniit kuvat, upea valo.
Kiitos Sude. 🙂
Jurttavaellus olisi munkin unelma! Just katsoin erästä dokkaria Mongoliasta ja se olisi kyllä upea maa koluta läpi. Karua, mutta niin kaunista maisemaa sekä valtavia kotkia kiehtovannäköisten, ratsastavien ihmisten olkapäillä. Ja totta puhut, tiettyjä kohteita ei ole tehty yksin tutkittaviksi.
Mitä enemmän matkustaa, sitä enemmän alkaa arvostamaan hiljaisia kohteita. Luonto on hyvä.