Käsivarren Saana tunturi, Kölivuoriston kääpä
Kiivetä nyt tuolle lättäpäälle, “kääpää” tarkoittavasta pohjoissaamelaisesta sanasta nimensä saaneelle Saana tunturille.
Nousta nyt noihin maisemiin, Ruotsin ja Norjan maalta tänne Käsivarren Lappiin yltäville ylängöille pitämään hengitystään Kölivuoriston komeudelle tai Skandinavian tuntureille, tuolle kummalliselle mutta majesteettiselle ylityöntölaatalle saakka. Saana tunturille.
Saanalle, joka päivää pyhyytensä 400 miljoonan vuoden taakse, jolloin elivät myös Yliperää asuttaneet jättiläiset, haltijat, maahiset, shamaanit ja tietäjät.
Ovat kai naiset kautta aikain rakastuneet renttuihin sillä jättiläisistä jöröin, Saana, meni ja mieltyi neidoista ihanimpaan eli Mallaan. Ei aikaakaan, kun Salla vei Mallan vihittäväksi viisaan tietäjä Paraksen luo.
Vaan onnesta ollaan tapeltu aina.
Kera pahansuopien pohjanakkojen lähti morsionryöstömatkalle katkeruudestaan musta Ruotsin Pältsa. Vihkimisen keskeyttänyt hyinen pohjoistuuli toi mukanaan jäämassat, jotka täyttivät tienoon. Hätääntynyt Saana kiidätti morsionsa Malla-äidin syliin liian myöhään – jaloistaan jätti ikijää nuoret rakastavaiset niille paikoilleen muuttaen molemmat tuntureiksi.
Ja vielä tänäkin päivänä pohjoistuulen puhaltaessa itkee sulhasensa Saana, eikä Malla-morsion kyyneleistä virtaava Kilpisjärvi kuivu koskaan.
Saana näkyy jo!
Valtatie 21 eli Neljän tuulen tie on Torniosta Pellon, Kolarin ja Muonion kautta Enontekiön Kilpisjärvelle johtava valtatie, jolle kertyy pituutta huimat 466 kilometriä. Kun matka viimein on taisteltu, horisontissa jököttää jylhä ja laakeapäinen Saana tunturi.
Saana tunturi (1 029 m) sijaitsee Enontekiön kunnan luoteiskolkassa, Käsivarren peukalossa; Saana sijaitsee Suomen ainoassa Skandien vuoristoon ulottuvassa osassa kohoten 556 metriä Kilpisjärven pintaa korkeammalle.
Saanaa ei suotta kutsuta mahtavaksi, sillä sitä se todella on. Saamelaisten pyhä tunturi, jonka huipulla poltettiin ennen muinoin uhritulia.
Kölivuoristo eli Skandit
Kölivuoristo tai Skandinavian tunturit -nimityksiä käytetään yhteisnimityksenä Skandeille. Skandit ovat muinainen vuoristo Skandinavian niemimaalla Ruotsin ja Norjan rajan tuntumassa.
Kölivuoriston korkein huippu on Jotunheimin vuoristossa sijaitseva Galdhøpiggen, joka on myös koko Pohjois-Euroopan korkein vuori kohoten peräti 2 469 metriin merenpinnasta.
Saanan rinteiltä aukeaa upea maisema viereisen Mallan luonnonpuiston ja Kilpisjärven ylle.
Saana tunturi, Kilpisjärvi
Saana tunturi on mukava huiputtaa: päiväpatikan pituus on neljä kilometriä suuntaansa, minkä lisäksi porrasaskelmia kertyy yli 700. Saanan huipulle vievä polku lähtee Mallan luonnonpuiston pysäköintialueelta (Kilpisjärventie 14850, Enontekiö).
Reitin kävelivät kanssamme monenlaiset matkaajat nuorista aikuisiin, joista vanhimmat olivat kiivenneet tänne ensimmäisen kerran jo vuosikymmenet sitten. Oli kuulemma aika verestää muistoja, jotka aika oli kullannut.
Vaan ei se Saana tunturin nousu niin jyrkkä ollut, kunhan kiusoittelivat meitä huipulle haikailevia. Ja löytyyhän matkan varrelta muutama mukava näköalatasanne, jolla voi hetken hengähtää ja ihailla Mallan luonnonpuiston maisemia. Niistä kirjoitti kauniisti myös retkiystäväni Jonna.
Sallan rakas, Mallan luonnonpuisto
Enontekiön Kilpisjärvellä, Käsivarren Lapin kaukaisimmassa kolkassa Kälivuoriston kupeessa sijaitseva Suomen vanhin suojelualue, Mallan luonnonpuisto. Luonnonpuisto perustetiin alkuperäisen tunturiluonnon suojelemiseksi ja alueen tieteellisten tutkimusten tarpeisiin.
Mallan tunturiryhmä rauhoitettiin ensimmäisen kerran jo Venäjän vallan aikaan vuonna 1916. Luonnonpuiston tittelin alue sai itsenäistyneen Suomen alkutaipaleella vuonna 1938.
Saanan huiputus – vaiko sittenkään?
Vaan kun tuntureita aina huiputetaan niin huiputti Saana tunturi tällä kertaa meitä: patikkamatkaa taitettiin valehuippu toisensa jälkeen sellaisessa tuulessa että jo hetkittäin mietin, mahtoivatko pahansuovat pohjanakat olla jälleen jossain lähistöllä. Vai oliko pohjoistuulella jotain muuta mielessään, tuohduttiko sitä talven tulo?
Saanan luontopolku, 5 km
Saanan huiputuksen lisäksi kannattaa myös kiertää Kilpisjärven Retkeilykeskukselta lähtevä viiden kiometrin pituinen Saanan luontopolku. Luontopolku kaartaa Saanatunturin länsipuolelta Skirhasjohka-joen yli Jeahkas-tunturin juureen, mistä se palaa takaisin lähtöpaikkaan.
Tsahkaljärven luontopolku, 2 km
Tsahkaljärven luontopolku lähteen Kilpisjärven luontokeskuksen pysäköintialueelta, mistä se nousee Tsahkaljärven päähän Tsahkaljoen alkuun ja palaa joen pohjoispuolta takaisin Kilpisjärven kyläkeskukseen. Sorapolulle kertyy pituutta hieman yli 2 km. Reitin varrella pääsee ihailemaan Tsahkaljoen putouksia.
Saana tunturi ja Kilpisjärvi retkeilykohteena
Voit tutustua Kilpijärven polkuihin alueen omilla verkkosivuilla sekä yleisesti Käsivarren alueen reitteihin Luontoon.fi-sivustolla. Lisätietoa alueen luonnosta ja historiasta löydät myös Saanan Luonnon Ystävät ry:n sivustolta.
Lapin lumoon noin ylipäätään suositan tutustumaan Kittilässä asuvan ystäväni Jonnan iki-ihanan ja kuvauksellisen blogin kautta.
Uutiskirje
Miltä kuulostaisi kahvitauko kerran kuussa kiinnostavien matkajuttujen äärellä? KAUKOKAIPUUn uutiskirje nivoo yhteen ajankohtaiset artikkelit sekä helmiä arkistojen kätköistä.
Ihania kuvia. Mietin, että miten on mahdollista, että minulla ei ole mitään mielikuvia Saanalta? 26.7.1992 menin kihloihin Kolmen valtakunnan rajapyykillä. Muutama viikko sitten kaivoin albumit esiin ja ollaan oltu silloin myös Saanalla. Olisin valmis ollut lyömään isommastakin rahasta vetoa, että en ole Saanaa huiputtanut… Uudelleen on siis mentävä!!!
Kiitos, Mari! Joskus, kun reissaa paljon, tai kun viettää nuin tärkeää päivää kuin kihlajaisia, sitä saattaa helposti unohtaa asioita. <3 Mutta onneksi on kuvamuistot mihin palata! Ihanissa maisemissa olette toisillenne lupautuneet!
Hehe, enpä ollut kuullut ennen sanaa “valehuippu”, mutta oikeastaan sehän on varsin kuvaava. Joillekin tuntureille kiivetessä, kuten vaikka juuri Saanalle, näyttää monta kertaa siltä, että “tuossahan se huippu on”, mutta kun pääsee ylemmäs, niin saa huomata, että matkahan jatkuu tästä vielä…
Me kävimme Saanalla elokuun puolivälissä. Silloin ei ruskasta ollut vielä tietoakaan, mutta sää oli pääosin kaunis eikä tuulta juurikaan ollut. Kovasti mietimme, että olisimmeko uudestaan käyneet Saanalla (ja Mallan luonnonpuistossa) syyskuussa, mutta emme sitten ihan niin pohjoiseen lähteneet. Todella kaunista tuolla näyttää olevan, joten voi hyvin olla, että ensi syksynä innostumme lähtemään Kilpisjärvelle.
Valehuiput tosiaan saattavat hieman hiertää mieltä ja kantapäätä, etenkin jos niitä ilmestyy näkyviin toinen toisen perään.. 😀
Suosittelen kyllä ehdottomasti käymään täällä ruska-aikaan, sillä maisemat ovat tuolloin aivan upeat! Toki molemmat kohteet ovat kauniita kaikkina vuodenaikoina. Haluaisin itsekin nähdä Saanan ja Mallan niin kevät- kuin kesäpuvussaan.
Kilpisjärvi ja Saana kyllä houkuttelee. Tämä kohde on mun kotimaan bucket-listalla. Ruska-aika näyttää erittäin viehättävältä 🤩
Ihana kuulla, sen paikan Saana todella ansaitsee! <3
Kuvat ovat tosiaan ihania ja tekstisikin perusteella tekee mieli lähteä Saanan seuduille: ) On varmaan syytä kuitenkin odottaa talvikuukausien yli..
Kiitos Jaana! Saana on myös talvella todella kaunis ja aluelta löytyy myös lumikenkäreittejä ja latuja. 🙂
Upeita kuvia ja samantyylistä karua maisemaa kuin Huippuvuorilla, mutta ilman niitä teräviä vuorenkärkiä. Lapin vaellus olisi kyllä ihana toteuttaa joskus ja tuo käsivarren alue on vielä kokonaan käymättä. Inari ja Ivalo taitavat olla pohjoisimmat kohdat omalla kartalla ja niissäkin käymisestä on jo paljon aikaa.
Voi kun vielä joskus pääsisin itsekin Huippuvuorille! Sinne oli jo matka buukattuna pari vuotta sitten, mutta Norjan ja Suomen välille tuli jokin kiista, minkä vuoksi Norja eväsi Finnairin laskeutumisen Svalbardiin. Lähdin sitten ihan toiseen suuntaan, Kiinaan. 😀
Käsivarsi on upeaa aluetta, kannattaa ehdottomasti lähteä sinne ruskamatkalle tulevaisuudessa. <3 Toki alue on kaunis kaikkina vuodenaikoina.
Joskus täytyisi kokea Lappi ruskapuvussa. Tai olenhan siellä kerran käynyt syysaikaan, kun voitin lentoliput johonkin kotimaan kohteeseen ja miehen kanssa päätimme lentää niillä Kittilään ja sieltä autolla mökille Pallastunturin maisemiin. Suurin osa viikonlopusta meni sadetta pidellessä, joten ruskaretket tunturiin jäivät tekemättä. Jostain syystä en ole koskaan edes ajatellut käyväni Saanalla, mutta tätä lukiessa mieleen putkahti ajatus “no miksei?” 🙂
Voi, Pallastunturin maisemat ovat ihanat! Mutta hyvin harmillista, etteivät säät tuolla reissulla suosineet. Toivottavasti ensi kerralla! Ja Saanaa suosittelen kyllä ehdottomasti, myös aivan vieressä sijaitsevaa Mallan luonnonpuistoa. Upeita luontokohteita molemmat! 🙂
Upeita kuvia! Omasta viimeisimmästä tunturi-Lapin-vierailusta on kulunut jo kohta 15 vuotta eli liian pitkä aika. Saanalla en ole koskaan käynyt, mutta kyllähän sinne täytyy jonain päivänä kiivetä. Vaikkei se olekaan korkeimmasta päästä, on se komean näköinen ja jotenkin ikoninen.
Kiitos, Sonja. Hyvä aika verestää muistoja siis! 🙂 Jörö Saana on kyllä hieno kohde, vieläpä hyvin helposti saavutettavissa – valehuipuista huolimatta. Haaveilen itse näkeväni kohteen vielä joku vuosi keväällä, kun puut ovat tulleet täyteen lehteen. 🙂
Onpa upea tuo ruskan värjäämä maisema. Palasin näiden kuvien kautta omaan muutaman vuoden takaiseen Saanan valloitukseen. Oli myös syksyn ruska kauneimmillaan. Sellainen epätodellinen fiilis tuli siitä, että ollaanko oikeasti Suomessa. Näkymä ylhäältä on vaan niin hulppea.
Saana on kyllä niitä paikkoja, joissa on vaikea kuvitella olevansa Suomessa. Ihana kuulla, että sinäkin olet päässyt näkemään Saanan ja sen maisemat. Niitä ei voi kuin hämmästellä. <3
Ihana postaus Saanasta! <3 Tuli kauhea ikävä tuonne takaisin, käytiin viime vuonna ja muistan ihastelleeni auton ratista horisontissa näkyvää Saanatunturia. Pääsisipä pian taas takaisin.
Kiitos <3 Saana kyllä jättää jälkensä. Näin tuon jörön pari vuotta sitten myös talviasussaan, mutta olimme silloin muuttomatkalla tänne Lakselviin, enkä kyseisellä reissulla keskittynyt kameraan vaan kumppaniin. <3 Mutta vielä joku päivä ikuistan kuvia talvellakin. 🙂