Kaukana, vielä kaukana kaikesta, vaikka johan tässä ensimmäistä maalispäivää jo vietetään, niin siltikin vielä kaukana siellä missä vesi ja sen laineet kesäpäivän pehmeästä puuskasta vierii, missä sauna lämpiää edelliskesän kuivuneista klapeista, missä pienet siivekkäät poukkoilevat peilipinnalla kun hetkeksi tulee tyyntä, missä koivut kuiskaavat vielä ilman vihreää. Siellä odottaa päivä alkamistaan.
Kesä, vaikka aikaa siihen vielä onkin.
You might also like
Luku 3 – The idea of a second heart
20/08/2017
Erasmus – Miten minä olisin voinut tietää
12/08/2017
3 Comments
Ihana tunnelmapläjäys maanantai aamuksi! Pidän kyllä vuodenaikojen kierrosta, mutta kesää täälläkin jo odotetaan 🙂
Hienoja ajauksia, näiden voimin aloittaa viikkonsa mielellään.
Ihania tunnelmia täällä, kiitos!