Käsivarren erämaa – Kohti Käsivarren peukaloa

Pyhäjoen juttu painetaan, Pallas-Yllästunturin huiputus päätyy verkkoon toisaalla. Molemmista pääsette julkaisujen jälkeen lukemaan toki myös täältä, mutta lähdetään sitä ennen aikamatkalle kohti Enontekiön kunnan luoteiskolkkaa ja Käsivarren peukaloa, Suomen tunnetuinta tunturia. Saanaa.

Tuo laakeapäinen lättähattu oli tarkoitus huiputtaa jo maanantaina, mutta suotta säätä oli uhmata, kun tiistaille kerta oli luvattu aurinkoa. Ja sitähän riitti.

Koko yön vieressä kehrännyt ja peiton alle itsensä pyrkinyt Levi-kissa oli hävinnyt kuulaan aamun kutsumana. Hieraisin silmiäni ja nousin makuultani istumaan. Ikkunan takaa aukeava Ounasjoki oli rasvatyyni tai aivan pläkä, kuten Jonna tapaa sanoa.

Eilisiltana se sama maisema verhoutui ensin kupariin ja karmiiniin, puolen yön aikaan taivas repesi revontulista.

 

Pallastunturi-20

 

En ollut koskaan nähnyt vastaavaa, enkä ollut koskaan päässyt sitä värien ilotulitusta kuvaamaankaan. Arvanette varmaan, että sen näköistä oli jälkikin: en innostuksestani huomannut tarkentaa mihinkään; vaan värejä näkyy ja kaikki muu on sumeaa. Vähän naurattaa, menkööt. Muistoissa se yö kuitenkin on ja hyvin onkin tallennettuna, ja toivottavasti pääsen ottamaan reposista revanssin ensi viikon Kolin reissulla tai viimeistään Pyhä-Luoston vaelluksella lokakuun lopulla.

Oppia ikä kaikki.

Se oli siis aamuseitsemää, kun kahvit kaadettiin kuppeihin ja vaille kahdeksan, kun auton moottori yskäisi. Edessä olisi pitkä päivä ensin Kittilästä Enontekiöön ja Muonion kautta takaisin kotiin.

 

Pallastunturi-18

 

Matka taittui verkkaisasti ohi Puljun erämaan, jonne tekisimme huomenna kevyen päiväretken, mikäli sammal sen soisi. Märkää olisi nimittäin luvassa, ja jos vielä kävisi tuuri tai onni, olisi maaruska jo paikoillaan. Annas kattoo.

 

Pallastunturi-23

Saana

Pallastunturi-26

 

Mitä lähemmäksi Saanaa tulimme, sitä värikkäämmäksi muuttui maasto. Joen rannoilta katosivat puut, ja tilalle ilmestyi harvoja kitukasvuisia pensaita. Joissakin paikoin niin runsaasti, ettei keltaisen tiheän läpi nähnyt mitään.

Maisemat olivat aivan käsittämättömän upeat.

Loppumatkasta nousivat jälleen koivikot.

Keltainen muuttui kullaksi.

Eikä mikään tehnyt voittoa matkan viimeisen mutkan takaa ilmestyneelle tunturille, jonka tarinan taustoineen ja maisemineen kuulette seuraavassa osassa.

 

Saana tunturi

Suomen luetuimman matkablogin takaa löytyy retkeilytoimittaja, kirjailija ja luontokuvaaja Monni Himari.

Ennakkotilaa: Vaella, kalasta, rakasta — Omaa polkua etsimässä

"Minä rakastan merta; sen äärettömyyttä, ja salaisuuksia, jotka luonto on pystynyt säilyttämään itsellään. Kaikuja, jotka kumisten kantautuvat kilometrien syvyyksistä. Sitä, miten rannan hienolla hiekalla ja simpukkamurskalla kävellessään voi palata hetkeksi elämän alkukodin ääreen – sinne, mistä kaikki on syntynyt."


Ennakkotilaa

Uutiskirje

Miltä kuulostaisi kahvitauko kerran kuussa kiinnostavien matkajuttujen äärellä? KAUKOKAIPUUn uutiskirje nivoo yhteen ajankohtaiset artikkelit, reissu- ja retkivinkit sekä helmet arkistojen kätköistä.

Privacy Preference Center