Langtangin kahdeksan päivän mittainen vaellus on patikoitu, ja minä olen saapunut takaisin Kathmanduun.
Anne Claire jatkaa vielä viikon Gosainkundalle, pyhälle jäätikköjärvelle, ja Odien on päässyt hoitoon ja toivottavasti myös kotiin Ranskaan – jouduimme odottamaan evakuointia kaksi päivää. Pakotin naisen juomaan nesteytysjauheillani kyllästettyä liuosta, kun mikään muu ei ollut mennyt alas yli kolmeen päivään.
On uskomatonta, miten ääriolosuhteet tiivistävät täysin tuntemattomat ihmiset yhdeksi laumaksi, jossa kaikki huomio keskittyy sen heikoimman hoitamiseen. Tällä kertaa hän oli 66-vuotias Nepaliin ja Intiaan vaeltamaan lähtenyt rouva, mutta yhtä hyvin se olisin voinut olla minä. Et yksinkertaisesti voi tietää, tuletko kärsimään vuoristotaudista vai et, sillä sen tietää vain tarpeeksi korkealle kiivettyään.
Olen tämän aamupäivän kirjoittanut postikortteja kotiin, juonut ensimmäisen kahvini kahteen viikkoon. Pehmoinen peti tuntui jumalaiselta kuumasta suihkusta puhumattakaan. En ollut pessyt hiuksiani yhdeksään päivään.
Huomaan silti vierastavani tätä hotellia, vaikka se aivan ihana onkin. Vuorilla ja lämmittämättömissä vuoristomajoissa oli kaikki toisin, kaikki niin oikeaa, aitoa, alkukantaista. Vuorilla oltiin elämän perusasioiden äärellä: kuljettiin eteenpäin, nukuttiin, syötiin ja juotiin klooripillereillä puhdistettua vettä.
Himalajan hiljaisesta sylistä kaoottiseen Kathmanduun saavuttuani lakkasin näkemästä ihmiset. Huomasin vaipuvani omiin ajatuksiini – maailmaan, josta on aika ajoin vaikea palata.
On järkyttävä klisee kirjoittaa Nepalin – saatika Intian – muuttaneen itseään, ajattelin ennen. Miten vähän tiesinkään; yhtä vähän, kuin tulenko kärsimään vuoristotaudista vai en.
Sen tietää vain kokemalla.
Tuntuu, että olen viimein löytänyt paikkani matkailijana: syyn sille, miksi aina lähden.
Minä odotan eniten kotimatkaa.
Saattaisit pitää myös näistä
8 Comments
Ihana ollu seurata Nella sun reissua! Nepal-kuume nousee ja nousee vain täällä, pitää vähintään mennä ainakin Nepalilaiseen ravintolaan jos ei muuta tällä hetkellä voi. :’D Siulle olisi #maistuvamaailma -haaste blogissani!
http://www.rantapallo.fi/aurinkorasvaajaaloeveeraa/2018/03/21/maistuva-maailma-srilankalainen-ruoka-on-namia/
Kiitos kommentistasi ja haasteestasi, Veera! Tartun siihen ensi viikolla. <3 Ihana kuulla, että reissua on ollut mukava seurata. 🙂
Ihana tarina. Kiitos Nella.
Kiitos sinulle kun luit sen. 🙂
On nämä sinun reissut ihan kuin satukirjasta, niin ihmeellisiä kokemuksia! Ja vaatii rohkeutta lähteä. Kokemusta on oltava, mitä varaa mukaan ja millä pärjää. Hyvää kotimatkaa, kun sen aika koittaa!
Kiitos kauniista kommentistasi Taina. Kotimatka sujui hyvin, enkä ole kai koskaan ollut näin onnellinen saapumisesta. Nepali jätti ison ja kummallisen jäljen, mistä riittää ammennettavaa pitkäksi aikaa.
Nepali muuttaa. Ja se on todella hienoa. Mua hymyilytti kun luin tämän kahvikommentin. Muistan ekan kerran kun sain kahvia Nepalissa n. kuukauden jälkeen. Tuntui huikeelta. Onneksi vuoristotautinen saatiin hoitoon. Ja näitä sun tarinoita lukee kaiheudella ja halulla lähteä taas Nepaliin.
Niin todella tekee, huh sentään. Mutta kiitos kauniista kommentistasi <3 Nämä ovat kyllä kirjoittamisen suola. Ihana kuulla, että sinullakin on ollut mahdollisuus lähteä Nepaliin ja vieläpä noin pitkäksi aikaa!