Lohi hymisee aamu-unisella Ounasjoella

Parkkeeraan reissupakun Tonttulan parkkipaikalle, kello on 06:45. Aamu on kaunis ja tyyni. Minua on vastassa Polar Star Travelin opas Mikko Kuoppala, joka myös toimii Tunturikerho Njalla ry:n puheenjohtajana. Hän on yhtä hymyä.

”Hyvää huomenta! Sinullahan on Norjan kilpinen auto?”
”Niin on, asun Lakselvissa. Lohentuoma.”
”Älä! Tiesitkö, että myös Ounasjoki oli aikoinaan upea lohijoki?”
”Tiesinpä hyvinkin!”

Kukko kiekaisee ja kanat kotkottavat. Kittilän Könkään kylässä sijaitseva Tonttulan Elämyskylä on kuin elävästä sadusta, jossa vanhat puurakennukset heräilevät uuteen päivään. Niiden viehätys pohjaa tarinoihin, satuihin, kulttuuriin, fantasiaan ja mytologiaan. Alue on kuin luonnon oma huvipuisto, ja kuten yritys itse kertoo, kohteessa yhdistyy kaksi vahvaa matkailutrendiä: luonto- ja kulttuurimatkailu. Tällä kertaa ohjelmassa on kuitenkin melontaa, mutta lupaan palata tutustumaan vanhoihin aittoihin ja muihin elämyspalveluihin seuraavalla kertaa.

Vesi virtaa aikaansa. Se on aikaisesta herätyksestä raukea. Pilvipeite rakoilee, ja vanha aurinko tuikahtelee laiskasti. Se ei haittaa, sillä juuri tällainen sää on omaan mieleeni: kirkas päivänpaiste polttaa kuvat puhki.

On ihmisiä, joiden kanssa viihtyy hiljaa, ja on ihmisiä, joiden kanssa puhuu lähes kilvan ja koko ajan innostuen. Mikko on sellainen. Hänestä tulee mieleen juuri sellainen kalakaveri, josta kirjoitin Erältä, eräistä -kirjaani:

”Meillä kalaan menneillä on yhteinen kieli. Se perustuu pituuteen, painoon ja aikaan. Näiden pääteemojen lisäksi käymme läpi, mihin saalis nappasi; oliko ottipeli käsintehty viehe vai itsesidottu perho, vaiko kenties nirha, lippa tai lusikka. Miltä kokemus tuntui siiman päässä, ja miten saalis nousi nöyränä rantatörmälle, vai nousiko sittenkään. Sekin nimittäin muistetaan aina kertoa, jos vonkale pääsi pakoon.

Tuttujen kesken keskustelu sujuu sopivan lailla mutta voi tavatonta, kun sitä kerran joutuu uuteen kalaporukkaan. Silloin alkaa kilvan todistelu. Onneksi osaan punoa perukkeiden lisäksi myös juonia, nimittäin jöröjen kalaukkojen kanssa sujuiksi pääsee helpoiten kuuntelemalla ja myötäelämällä sitä samaa tarinaa vain huomatakseen, että pian pidättää hengitystään itsekin – kalavaleen loppukaneetti on tuloillaan. Kuuntelun lomassa pitää muistaa kehua, kysyä ja aina vähän epäillä, sillä mikään ei hivele kalakaverin itsetuntoa kuin se, että saa vähän röyhistellä, uskotella ja todistella ja näyttää kuvia – tai jos kuvia ei ole, niin mittailla käsien välissä ilmaa, ainakin näin suuri se oli! Ja sitten, kun on kerran osannut elää toisen kalatarinan mukana ja kun on kerran osannut kysyä ne oikeat kysymykset, sitä tulee kuin varkain yhdeksi, eikä paluuta ole.”

Pysähdymme muutaman kilometrin mittaisen melontareitin puolessa välissä kauniille hiekkarannalle, jolta voisi pulahtaa uimaan. Päätämme kuitenkin keittää nokipannukahvit. Käy ilmi, että kalastuksen ja eräilyn lisäksi jaamme yhteisen intohimon hyvän kahvin suhteen.

Saan kuulla vinkkejä siitä, miten kahvi tulee keittää (puruja tulee kaataa niin paljon, että ne jäävät keoksi), minkä lisäksi kahvi pitää aina säikäyttää. Mikko tekee sen tiputtamalla pannun matalalta korkeudelta pehmeälle hiekalle, jolloin porot painuvat pohjaan. Kahvipannun nokkaan asetettu pieni kuusensormi taas estää purujen menemisen kahvin mukana kuksaan. (Muistathan, että kuusenkerkkien keräämiseen tarvitaan aina maanomistajan lupa.)

Kuuma juoma kruunaa aamun.

Opin myös, että puukkoa voi käyttää apunaan ilmansuuntien tunnistamisessa – myös pilvisellä säällä. Ilmansuunnat voidaan arvioida karkeasti, kun tiedetään, missä ilmansuunnassa aurinko on eri kellonaikoina.

Kun asettaa puukon terän kynttä vasten, se pirtää aina pienen hennon varjon, vaikka aurinko ei paistaisikaan. Kätevä neuvo, joka voi joskus tulla todelliseen tarpeeseen.

Kolmen tunnin melontamatkan aikana ehdimme puhua niin paljon, että unohdan puolet. Mieleen painuvat kuitenkin Mikon hauskat kertomukset monenkirjavista asiakkaista, joita on saapunut melomaan ja suppailemaan Ounasjoelle aina Amerikoista asti.

Puhumme niin paljon, että unohdan myös kokonaan heittää perhoa! Niin voi käydä vain todella hyvässä seurassa.

Joten, kiitos aivan ihanasta aamupäivästä, Mikko! Nähdään taas kahvien merkeissä ensi kerran, kun saavun Kittilään.

Levi on helppo kohde kokeilla kalastusta

Jos olet ikinä miettinyt, että kalastusta olisi mukava kokeilla, se onnistuu helposti Levin kohteissa. Parin-kolmen tunnin mittainen kalareissu sopii varmasti tulevan ruskamatkan tai talvireissun ohjelmaan. Lajia pääsee kokeilemaan paikallisten yrittäjien tarjoamien retkien kautta, ja varusteetkin löytyvät aina talon puolesta.

Kalastus on myös mukavaa ajanvietettä sitä jo harrastaville. Mikä sen parempaa kuin käydä nakkaamassa lippaa tai perhoa sillä välin, kun perheen muut jäsenet lähtevät luontopolulle tai vaikkapa spa-hoidoista nauttimaan.

Kireitä siimoja!

Lue lisää Levin kalastusmahdollisuuksista » 
Tutustu Tonttulan Elämyskylän palveluihin » 
Tutustu Levin majoituspalveluihin »