Maailma jossa elämme

Kolme siskoani ja minä kasvoimme kirjojen keskellä.

Lapsuudenkotimme kellarikerroksesta löytyi tuhatnidepäinen kirjastohuone, jonka lattiasta kattoon yltävät Lundia-hyllyt olivat täynnä teoksia. Oli tietokirjallisuutta, fiktiota, Viisikot, Kolme muskettisoturia, Grimmin sadut, Jules Vernet, sotaromaanit ja nahkeasivuiset ensyklopediat maailman eläimistä, meristä ja maista.

Kaikki neljä seinää täynnä maailmoja, joihin kadota.

Lapsuudenkotimme yläkerrassa asuneiden isovanhempiemme kirjahyllyt pullistelivat nekin olohuoneessa ja makuuhuoneen seinustoilla – sekään ei riittänyt: monet mukavimmista lapsuusmuistoistani liittyvät uimakoulun ja sen päätteeksi äidin laittaman jauhelihakastikkeen ja perunoiden lisäksi HÄMEENLINNAN KIRJASTON hartaan hiljaisiin hetkiin, jännittyneisiin askeliin punaisella kokolattiamatolla ja niihin upottaviin sohviin, joiden nurkassa luin avaruudesta ja inkoista, kunnes isä tuli hakemaan tyttäret ja huojuvat kirjapinot mukaansa.

Olin omasta kirjastokortistani aivan äärimmäisen ylpeä.

 

Kirja

 

Eilinen oli ilon päivä. Sain viimein käsiini Himalajan Shangri-Lasta kertovan Sinisen kuun, jota olin metsästänyt jo tovin. Seuraavana lukuvuorossa odottaa Peskovin Taigan erakot: etnografinen kertomus Neuvostoliiton olemassaolon lähes täysin ohittaneesta omituisesta perheestä, joka eristäytyi Siperian Altai-alueen kaukaisimpaan nurkkaan – paikkaan, josta kukaan ei osannut heitä etsiä.

Samaan aikaan selaan vanhoja karttakirjoja, ahmin suomalaisia mestarinovelleja ja Mytologica fennicaa.

 

Karttakirja

 

Minusta on pelottavaa, ettei ihmisiltä enää löydy joutoaikaa lukea.

Koskaan ei kuitenkaan ole niin kiire, etteikö ehtisi kuluttaa hetken jos toisenkin loputtoman uutisvirran selaamiseen, vaikka tottahan toki minä tiedän, että osalla on auki mainio kirjasovellus tai muu järkeenkäypä sivusto.

Mutta millainen tulee maailmasta, jossa elämme, jos lapset eivät enää tulevaisuudessa lue seikkailuromaaneja?

Ja millainen on maailma, jos aikuisilta ei löydy aikaa kuin kasvot kalmistaville kuvaruuduille?

Lukeeko kukaan enää iltasatuja?

Kirja

Minkä kirjan sinä luit viimeksi?

Suomen luetuimman matkablogin takaa löytyy retkeilytoimittaja, kirjailija ja luontokuvaaja Monni Himari.

Osa artikkeleista sisältää kumppanuuslinkkejä; vaikka minä saan niiden kautta tehdyistä tilauksista pienen korvauksen, sinä et maksa yhtään ylimääräistä. Kiitos, kun tuet KAUKOKAIPUUn toimintaa ja mahdollistat artikkeleiden tuottamisen jatkossakin.

09/2021

Vaella, kalasta, rakasta

Kaikkein pieninkin päätös muuttaa oman elämän kurssia.

Vaella, kalasta, rakasta on koskettava tarina rakkaudesta, oman polun löytämisestä ja uudesta alusta Pohjois-Norjassa. Lukuisin luontokuvin kuvitettu teos on tositarina kirjailija Monni Himarin elämästä sekä yli kymmenen vuotta kestäneen jatkuvan matkailun aiheuttamasta burnoutista ja siitä toipumisesta.

Lue lisää kirjasta täällä »

Tilaa kirja

Uutiskirje

Miltä kuulostaisi kahvitauko tai pari kuukaudessa kiinnostavien matkajuttujen äärellä? KAUKOKAIPUUn uutiskirje nivoo yhteen ajankohtaiset artikkelit, reissu- ja retkivinkit sekä helmet arkistojen kätköistä.

Privacy Preference Center