Maanantai, 2. kesäkuuta | Euroopan road trip

Aurinko on noussut ja laskenut, Münchenissä on satanut. Vietimme Saalejoen varrella sijaitsevassa Keski-Saksan Hallessa kaksi unohtumatonta yötä vuoden 2008 Italian vaihto-opiskeluaikaisten ystävieni Nadinen ja Massimon luona. Siellä kumottiin tuoppeja ja minä pullon kirsikkaportteria, nautimme paikallista viiniä sekä sprizereitä. Aperitiivoiksi maistelimme Massimon Italiasta tuomia juustoja ja pippurisalamia, illalliseksi herkuttelimme tuoreen äidin kotitekoisilla schnitzeleillä sekä miehensä alusta alkaen käsin valmistamalla pasta-aterialla.

Viime kerran tapasimme Helsingissä ja veimme pariskunnan nauttimaan suomalaisesta vapaa-ajasta kesämökillemme Hauholle. Ensi kerraksi sovimme tapaamisen Massimon kotikaupunkiin Laterzaan, jossa aion antautua täysin italialisen mamman ruokittavaksi.

Oli street art festarit, aurinkoa, puistossa tarjoiltuja Radlereita sekä aurinkoa, joka pilkutti poskipäät pisamiin. Yksivuotias Matteo, joka hoki mammaa ja pappaa ja läläläläläää!

Oli pittoreski ja samalla yksi rauhallisimmista koskaan tervehtimistäni kaupungeista, Tsekkien Mariánské Lázně. Tuo kongressi- ja kylpyläkaupunkina tunnettu ikäihmisten ajanviettopaikka tarjosi meille unohtumattoman kokemuksen Pension Edinburgissa, jota voimme suositella suurella sydämellä kaikille budjettimatkailijoille.

Nyt ollaan Münchenissä, painetaan päät pian tyynyyn ja huomenna – jos realistisia ollaan – masennetaan mielemme Dachaun keskitysleirillä, josta matka jatkuu kohti Itävaltaa ja Salzburgia.

Siispä terveisiä Suomeen: Olemme toistaiseksi selvinneet yhdellä palaneella sulakkeella ja yhdellä umpikujalla. Mutta onneksi on Umleitung; kiertotie, joka saattaa seikkailijat perille maaseudun laitamia pitkin. Joten kiirekös tässä, meillä on kokonainen kuukausi aikaa eksyä ja löytyä.