Grossglockner Alpine Road – Itävallan korkein ja komein alppitie
Kolmekymmentä kuusi neulansilmämutkaa, pituutta lähes 50 kilometriä ja reitin keskijyrkkyys 9 % – ei ihme, että Grossglockner tunnetaan yhtenä Itävallan ja koko maailman komeimpana alppitienä.
Grossglockner Alpine Road, Itävalta. Tätä kirjoittaessani tuntuu siltä, että sumu ja pilvet kulkevat usein matkakumppaneinani. Ei sillä, että se haittaisi, kyllähän ilmassa leijuva näkymätön vesihöyry pieniksi pisaroiksi tiivistyessään tekee oikeutta valokuville. Pilvet vain korostavat maisemien mahtipontisuutta.
Vastaavaa sääilmiötä on ihmetelty muun muassa aamu-unisella Utön majakalla, sumuisessa Suomenlinnassa, hernerokkaverhon taa piiloutuneella Norjan Preikestolenilla ja nyt viimeisimpänä Itävallan sateisessa Hallstatissa.
Myös tämä kirjoitus sijoittuu Itävaltaan. Tälläkin kertaa pilvien seurassa, maisemistaan tunnetulla Grossglockner Alpine Roadilla, jonka Lonely Planet on listannut Itävallan parhaimmaksi nähtävyydeksi.



Hohte Tauernin kansallispuistoa halkova Grossglockner
Hohe Tauernin kansallispuistoa halkova Itävallan korkein ja kuuluisin The Grossglockner High Alpine Road on maisemiltaan varmasti yksi maailman kauneimmista asfalttiteistä. Yksityisauton taksa aina 2 500 metriin nousevalla ja 48 kilometrin pituisella tiellä kustantaa 34 €, moottoripyörällä kympin vähemmän.
Grossglocknerin alppitielle, tai ylipäätään mille tahansa vuoristotielle lähtiessään, autosta pitää tarkistaa jarrut, sillä korkeuserojen vaihdellessa ja alamäkien ollessa aika ajoin varsin pitkiä eivät ylikuumenevat palat ole leikin asia. Moottorijarrutus on ensisijainen hidastamiskeino, ja jarrupoljinta kannattaa polkea ennemmin lyhytaikaisesti ja terävästi kuin laahata pitkiä aikoja.
Kaikissa automaattivaihteisissa autoissa moottorijarrutus ei välttämättä ole mahdollista, mutta meidän kiesistä tuo kyseinen toiminto onneksi löytyi.


Tunnetko Itävallan tunnetuimman ajoreitin historian?
Grossglockner Alpine Road, eli Grossglockner Hochalpenstrasse, tunnettiin jo keskiajalla merkittävänä kauppareittinä Italian ja Saksan välillä. Nykyinen tie on kuitenkin rakennettu vasta noin sata vuotta sitten, vuosina 1930-1935.
Lähes 40 kilometriä pitkä Grossglocknerin alppitie halkoo kaunista Hohe Tauernin kansallispuistoa, jonka lähes 1100 neliökilometrin alueella kohoaa kolmesataa yli 3 000 metriin nousevaa vuorta. Lisäksi alueelta löytyy 250 jäätikköä.
Grossglockern Alpine Road on auki toukokuusta marraskuuhun. Ajoreitin tunnetuimmat näköalapaikat ovat Franz-Josephs-Höhe 2 369 metrin korkeudessa ja Edelweiss-Spitze 2 571 metrin korkeudessa.

Alppitien vaihtoehtoiset ajoreitit: Böckstein – Mallnitz (Tauern motorail)
Toinen tapa tutustua Grossglocknerin alppitiehen on lähteä Gasteinin laakson Böcksteinistä Alpit alittavan autojunan kyytiin kohti Mallnitziä. Perillä alkaa Alpit ylittävä Grossglockner Hochalpenstrassen (tie nro 107) rengasreitti. Matkaa kohteeseen on vain karvan yli 10 minuuttia, mikä säästää hurjasti aikaa, sillä Alppien ylittäminen ”tavan tyyliin” syö varsin paljon ajotunteja.
Vaikka auto-juna kustantaa tietulleineen 55 euroa, hinta on todella sen arvoinen.

Reitin taukopaikoilla kannattaa pysähdellä – ja ihailla kauniita vuoristomaisemia
Pysähdyttiin hetkeksi, vaikka näissä maisemissa olisi viettänyt taukoaan pidemmänkin aikaa. Kuten aiemmassa kirjoituksessani vinkkasin, Itävallan eväsleipäpolitiikka on mainio ja noudatimme samaa kaavaa myös tällä reissulla. Kyytipoikana toimi jälleen kerran kaakao sen lukeutuessa omiin suosikkijuomiin ulkomailla reissatessa.
★ Ota talteen kattava road tripin pakkauslista »

Edelweiss-Spitze – Itävallan korkein vuori näkyvissä!
”Tuolla se näkyy!” Huikeaan 3 798 metriin kurkottava Grossglockner on Itävällan korkein vuori ja yksi Alppien korkeimmista huipuista. Mutta kyllä ne maisemat vaan olivat komeita täältä 2 504 metristäkin, Edelweissspitzen huipulta.
Edelweiss-Spitzen näköalapaikalle joutuu tekemään pienen mutkan päätieltä, mutta se kannattaa: mukulakivin päällystetty ajotie johdattaa autoilijan Itävallan korkeimmalla kohdalla sijaitsevalle Edelweiss-Spitzelle.
★ Tutustu Edelweiss-Spitzen virallisiin sivuihin »

Yö serpentiiniteiden huipulla, Edelweisshüttessa
Serpenttiiniteiden huipulla sijaitseva upea alppimaja Edelweisshütte ei ollut lainkaan niin kallis kuin kuvittelimme: unipaikka olisi kustantanut noin 30 euroa, ja kyllähän täällä nyt viettäisi ainakin yhden yön maisemia ja auringonlaskua ihaillen.
Bongasimme myös pätevän oloisen ja vähän huvittavankin pickupin lavalle köytetyn makuukopin, jossa minäkin nukkuisin mielelläni kiertäessäni maailmaa. Ja jokaisesta maasta liimaisin tarran makuukopin takaseinään, ihan kuten tässäkin.

Yhdistä automatkaan jäätikkövaellus
Franz-Josephs-Höfellä sijaitsee kaunis ja samalla Itävallan pisin jäätikkö, Pasterzen. Pasterzenilla on mittaa yhdeksän kilometriä ja reitin alkuun pääsee Gletscherbahnin funikulaarilla.



Lue lisää Grossglocknerin alppitiestä
★ Grossglocknerin alppitie (viralliset sivut) »
★ Grossglockner Hochalpenstrassen virallinen opas »
Kiitos, kun tuet sivuston toimintaa
Kun hankit retkeilyvarusteita ja kirjoja boldattujen sinisten linkkien ja painikkeiden kautta, minä saan pienen provision, mutta sinä et maksa yhtään ylimääräistä. Kiitos, kun tuet KAUKOKAIPUUn toimintaa ja mahdollistat lukukokemuksen ilman mainosbannereita.
18 Comments
Add comment Peruuta vastaus
This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.
Ihanaa Nella, ihanaa! Kerrankin voin sanoa että olen käynyt tuolla! Oi, menisin takaisin koska tahansa. <3 Yllättävän halvalta vaikuttaa yöpyminen..
Jep, mekin ihmeteltiin sitä lappua talon seinässä. Ja tuoltahan löytyy muitakin hutteja, joihin mahtuu sitten 2-3 henkeä. Mutta kyllä vaan olisi nastaa nukkua yksi yö täälläkin! 🙂
Kyllä nuo vuoristot aina sykähdyttävät! Tuokin paikka kuuluu sille ’joskus vielä’ -listalle, joka vain kasvattaa pituuttaan. Vaikka pilvet ja vuoret kuuluvat yhteen, kyllähän sitä toivoo kirkkaan sinistä taivasta. Minä ainakin tunnustan toivovani.
Tuo pickupin lavalla oleva makuusoppi on kyllä melkoisilla virityksillä kiinni 😀
Sanoppa muuta! Aivan upea reitti kerrassaan, oli sää mikä tahansa.
Komiat on kuvat ja maisemat 🙂
Kiitos Milla! 🙂
Hienoja kuvia Nella!
Itse olen käynyt useamman kerran tuolla Grossglockner Hochalpenstraßella (niin kirkkaassa auringonpaisteessa kuin sumussakin) – maisemat aina yhtä huikaisevan ja sydäntäsärkevän kauniita. Suosittelen kaikille varauksetta!
Kiitos Alex! Ehkä minäkin vielä joku kerta pääsen näkemään tuon paikan auringossa.. Kuka tietää, minne seuraavat reissut vievätkään! 🙂
Näyttää kyllä niin mahtavilta nuo maisemat, vauu!
Kiitos Inka!
Upeita maisemia! Olen ihaillut samoja paikkoja paika päällä minäkin, jokin vuosi takaperin. Vähän alempana näin eka kerran murmeleita. Mahtoiko murmelit näyttäytyä teille?
Murmeleita ei nähty eikä kuultu. Toivottavasti toisella kertaa. <3
Itsellä kanssa fiilis, että niin vaan ne pilvet aina pukkaa mukaan kuviin, kun käy korkealla vuorilla. 🙂 Sattumalta kirjoitin juuri omaan blogiin Trail Ridge Roadista, joka kipuaa täällä Coloradossa 3,7 kilometrin korkeuteen: http://globecalledhome.fi/2014/10/trail-ridge-road-tie-kalliovuorten-huipulla/ …ja niin vaan sielläkin oli silloin pilvet maisemien peittona kun viikko sitten kuvat otin. Eilen kun käytiin uudestaan oli kuitenkin pilvetön taivas, kerrankin. Enempää tuskin tämän vuoden aikana ehditään, koska tie suljetaan ihan näillä näppäimillä talveksi.
Me ollaan naureskeltu noille pickup-makuukoppi-yhdistelmille, että voiko olla redneckimpää matkustustapaa. Ne on liikenteessä sen verran huteran näköisiä virityksiä ja niiden kuskit yleensä ajaa ihan miten sattuu, ja niihin liimatut bumper stickeritkin ovat täällä päin usein luokkaa aseet-uskonto-isänmaa. 🙂
Voi ei, voin niin kuvitella sen meiningin siellä päin maailmaa, kun tuollakin jo nauratti! Ajatella, että ovat päässeet noin korkealle tuollaisella menopelillä.. 🙂
Mutta tosiaan, onneksi pilvet kuitenkin tuovat aina omanlaistaan tunnelmaa!
Yllättävän edullinen yöpyminen kyllä! On kyllä aika henkeäsalpaavia masemia, kuvistakin välittyy ihanasti.
Kiitos Sofia! 🙂
[…] Lisää vuoristokuvia löytyy täältä » […]
[…] nimen takana on ikävä 5. Islannin iäksi kivettynyt aromammutti 6. Miten retkikeitin valitaan? 7. Grossglockner – Itävallan korkein ja komein alppitie¨ 8. Mitä mukaan viikon vaellukselle? 9. Tarina Utön uponneesta S/S Park Victorysta 10. […]