Kun summasin mennyttä vuotta edelliseen kirjoitukseeni Tilinpäätöksen hetki, unohdin kaksi matkaa. Kiitos Jani huomiostasi, laskinhan minä alkuvuodesta Italian puuterilunta kanssasi, sitten karkasin Makedoniaan. Molemmat reissut olivat sen verran raskaita henkisesti, että olin työntänyt ne jonnekin kaapin perälle.
Mutta tänään olen siivonnut pienen poikamiestyttöboksin jokaisen nurkan, ja olen järjestellyt retkiromppeet sievästi yhteen pahvilaatikkoon, huoltanut ja hoitanut kaikki kenkäparini (ei niitä ole montaa) ja täydentänyt kaapit suosikkikauppani Vii Voanin tarvikkeilla niin, että keittiöni on kuin thaikoju konsanaan.
Kaappien perät ja nurkat on siis käyty läpi, joskin se on helppoa kun niitä on kaksi. Ei ole kanahäkkiä, ullakkoa tai kellaria, mihin survoa ja säilöä asioita, joita ei muista omistavansa. Niinpä kävin samalla läpi niitä Italian puuterikuvia ja Makedonian maisemia, jotka nousivat teidän suosikkienne joukkoon.
Lupasin kertoa, mitä te luitte Kaukokaipuusta eniten vuonna 2015.
Kaivosmiesten aavekaupunki, Jussarö
Tataa! Ette olisi ikinä arvanneet enkä minäkään.
Te rakastitte kaikkein eniten tarinaa Jussarön aavekaupungista, sen räjäytetystä majakasta ja punahehkuisesta Iron Beachista. Hauskaa on myös se, että tämä juttu on julkaistu jo vuonna 2014. Tässä siis taas kerran hyvä esimerkki siitä, miten matkablogiin julkaistut jutut kestävät aikaa.
Rahanmeno kiinnostaa aina, etenkin kun suunnitelmissa on oma vastaava matka. Siispä ei yllätä, että toisiksi luetuin juttu oli tämä europoliittinen kirjoitus kymmenen maan road tripistä.
GROSSGLOCKNER – ITÄVALLAN KORKEIN JA KOMEIN ALPPITIE
“3 798 metriin kurkottava Grossglockner – Itävällan korkein vuori ja yksi Alppien korkeimmista huipuista. Mutta kyllä ne maisemat vaan olivat komeita täältä 2 504 metristäkin, Edelweissspitzen huipulta.”
Ja taas palataan vanhaan, enkä ihmettele, sillä Bosnia ja Hertsegovina on jäänyt mieleen muutaman vuoden takaiselta reissulta Kroatiaan. Tämä kohde käytiin siis katsomassa samalla, kun seikkailtiin tuolla Krkan kansallispuistossa. Ei muuta kuin auto vuokralle ja naapurimaihin!
“Sinä et elä ikuisesti, minä en näe sinua enää Helsingin kaduilla enkä muuallakaan, sinun katseesi ei enää polta, ei välkehdi, ei kujeile, ei katso minua, mutta joskus kerran näen sen uudestaan ohikulkijan kasvoilla.
Eikä sillä ole väliä, olenko Helsingissä vai missä.”
Te piditte myös Kaukokaipuun kasvutarinasta. Kiitos siitäkin!
“Matkustin paljon maaseudulla niin Umbrian kuin Toscanan vehreillä kukkuloilla, joiden muodot nousivat ja laskivat, piirtyivät kauniisti ja kaarevasti sinisyyttä vasten: ei näkynyt kovia muotoja vaan avaria tasankoja ja kumpuja. Oli kumpu toisen perään, kumpurykelmiä, suuria ja pieniä kumpuja. Oli vihreitä ja vehantia kumpuja, punaisten papaverojen täplittämiä kumpuja, kullankeltaisiakin kumpuja.
Jo vain on Italia melkoinen kummutar ja sen vuoksi varmasti naispuoleinen, vaikka pohjoisessa matkaajaa tervehtivät kumpujakin korkeammat ja komeammat vuoret.”
“Tuon tyynyn kuluneen pinnan ja makkaroille myllätyt lakanat selkää vasten. Huulet Latvian kuumasta kesäpäivästä paahtuneen ihon ja iholla kevyen suolan ja toisilta huulilta 16 volttisen ginijuoman, joka myönnettäkööt oli hyvää ja petollista.”
Listalle ylsi kuvareportaasi Kruunuvuoren hylätyistä huviloista kauniissa talviasussaan. Mukana retkeilemässä oli myös ystäväni Laura, Urbaani viidakkoseikkailijatar -blogista.
Luulen, että tähän on hyvä päättää Kaukokaipuun suosituimmat kirjoitukset vuodelta 2015. Kiitos, että luitte myös tämän tärkeän ja monia teistäkin puhutelleen artikkelin mukaan listalle.
Tämän koosteen myötä aivan älyttömän suuri kiitos menneestä vuodesta! Sitä kuvastaa kaikkein parhaiten tämä Urho Kekkosen kansallispuistossa, Saariselän erämaassa sijaitsevan Ukselmapään huipulta otettu kuva.
Kiitos, kun luette ja kommentoitte, tulette kuppilassa tai tapahtumassa tai juna-asemalla nykäisemään hihasta, kun jaatte kanssani omia kokemuksianne ja vinkkejänne. Että olette pysyneet tämän Nuuskamuikkusen matkassa silloinkin, kun pipoon on mahtunut paljon asiaa, mietteitä, surkua, kommelluksia ja tunarointeja. Mutta sitähän se elämä parhaimmillaan on – yksi hitonmoinen ihana matka, josta oppii vain kulkemalla eteenpäin.
Sulle ja mulle mitä parhainta seikkailujen vuotta 2016!
Ihania, sympaattisia, koskettaviakin tarinoita sinulle kertynyt vuoden aikana. Nyt minulla olisi sinulle blogissani haaste katsoa vielä edellistä vuotta Instagram-kuvien läpi ja kirjoittaa kymmenestä tykätyimmmästä eri kategoriaan liittyvästä Instagram-kuvasta.
http://maailmanaarella.com/2016/01/07/blogihaaste-instagramin-ihanimmat/
Ja huikeaa reissuvuotta 2016!