Helteisen viikonlopun jälkeen vuorossa olikin sitten kaksi vähän pilvisempää päivää, joten optimoimme tilanteen ja vuokrasimme auton matkalle kohti pohjoista.

Maanantaina aamupäivästä otimme suunnaksemme Krka-joen kansallispuiston, illalla valloitimme Splitin. Kaupungista lisää seuraavassa postauksessa, sillä nyt naatitaan ihanista vesiputouksista, vehreistä metsistä ja kuumottavista bussikuljetuksista – kiitos kapeiden vuoristoteiden. Uudenkarhealla motarilla vuokra-auton kyydissä taitettu matka sen sijaan sujui varsin leppoisasti vuoroin italian- ja vuoroin serbokroaatinkielisiä radiokanavia kuunnellen.

Kroatiassa käyttämämme tietullit ovat tulleet konseptina aiemmin tutuksi Italiasta: Makarskasta Šibenikiin taitettu matka oli reilut sata kilometria ja kevensi kukkaroa noin kahdeksan euron verran. Paikallisi autoja ei isoilla teillä juuri näkynyt, mutta muut Keski-Euroopan maat olivat sitäkin paremmin edustettuina. Suurkaupungit löytää helposti ilman karttaa kiitos selkeiden kylttien, mutta Makarska Rivieraa reunustavan Biokovo-vuoriston valloittaa vain antamalla tilaa kilipukkilaumalle ja härkäparille.

Kotiinpaluun majesteettisuudesta vastsivat ympärillä laukkaavat kansallispuiston kauneimmat asukkaat, hevoset. Mutta niitä hevosia ja kahdenkymmenen asteen lämpötilaeroa käsittelevän tarinan kuulette hieman tuonnempana, ihmetellään nyt vaikka hetki sitä, miten Kroatian motarit on louhittu keskeltä vanhaa vuoristoa.


On the way to Mostar | 2012

On the way to Mostar | 2012


Koko Dalmatian alueen halkova ja reilut 70 kilometriä pitkä Krka-joki paistattelee matkailijoiden suosiossa juuri ennen laskemistaan turkoosiin Adrianmereen.

Joen mukaan nimetty kansallispuisto on mieletön. On vaikea kuvitella, että auringossa paahtuneiden maisemien ja jyrkkien vuorien keskeltä löytyy jotain näin vehreää, raikasta ja – ainakin monsuunin yllättäessä – ahdistavan kosteaa.

Kansallispuiston pienimmänkin puropahasen sivuhaara on täynnä kaloja, alueen lintukanta on Euroopan rikkaimpia ja värikkäät perhoset pyrähtelevät piiloon puiden lehdistöihin. Kosteikkojen tuoksu on aika ajoin todella paksu, kaskaiden meteli saa korvat tinnittämään. Ympäröivä luonto on tiheää, vehreää ja vihreää.

Tiedän etten ole ainoa, jonka mielestä värit toistuvat Kroatiassa jotenkin todella vahvoina.


Kirka5s

Krka National Park | Croatia

Krka National Park | Croatia

Kirka12s


Kävi tuuri, että monsuunisade iski juuri silloin, kun olimme päässeet alueen tunnetuimman vesiputouksen, Skradinski Bukin, juurelle. Kaksi ravintolaa sekä pienet lettukatokset täyttyivät hetkessä muutaman kilometrin pituista luontopolkua taittavista retkeilijöistä. Uimareita sade ei alkuunsa haitannut, mutta sääilmiön yltyessä maata piiskaavaksi tunniksi juoksivat hekin pelastamaan reppunsa sateensuojaan.

Rankkasade – melkoinen myyntivaltti alueen pienille lettukioskeille, joiden antimiin sorruimme mekin.

Letuista ei ole kuvia (ne syötiin heti), eikä myöskään alas laaksoon vievästä kuumottavasta bussikuljetuksesta (koska puristin rystyset valkosina penkkiä). Kyllä siinä saa hetken nieleskellä, kun iso bussi lyö pakin päälle ja aloittaa nykivän peruuttamisen toisen mokoman tullessa vastaan. Tiellä ei tietenkään ole minkäänlaisia reunoja tai kaiteita. Eikä siinä mahdu ohittamaan.

En uskaltanut kysyä Tuskin täällä mitään on koskaan sattunut, mutta kyllä se kyyti silti hirvitti.


Kirka6

Krka National Park | Croatia

Krka National Park | Croatia


Vehreässä kanjonissa sijaitsevan Visovac-järven keskellä majailee pieni saari, josta löytyy vanha fransiskaaniluostari. Saarelle järjestetään ohjattuja retkiä, kuljetus tapahtuu veneitse. Piletin passaa hankkia paikan päältä, sisäänpääsy Krkan-kansallispuistoon maksaa reilun kympin (opiskelijakortilla saa alennusta).


Kirka10d

Krka National Park | Croatia

6.-8.3.2020, ROVANIEMI

Luovan kirjoittamisen kurssi

Lue lisää

Tee tunnelmallisia kuvia Lightroom Presettien avulla

Tutustu

Privacy Preference Center