Aika ei synny. Aika ei vanhene.
Mutta me vanhenemme, ja niin vanhenee punainen maito jääkaapissa, kun ei siihen keitettykään puuroa, ja niin vanhenee taivas ja vastaparin iho, joka joskus niin kimmoisana palautti hivelevän sormenpään, ja niin vanhenee ajatus ja tarina kunnes joku kertoo kaiekn uudestaan ja hauskemmin, ja niin vanhenevat kaikki läheisemme, joille tuskin koskaan sanomme tarpeeksi usein:
“Rakastan sinua.”
Sinä et elä ikuisesti, minä en näe sinua enää Helsingin kaduilla enkä muuallakaan, sinun katseesi ei enää polta, ei välkehdi, ei kujeile, ei katso minua, mutta joskus kerran näen sen uudestaan ohikulkijan kasvoilla.
Eikä sillä ole väliä, olenko Helsingissä vai missä.
Saattaisit pitää myös näistä
Muu maa villapaita
28/06/2016
Edellisen kirjoituksen varjoja
15/04/2016
Toscakakullinen kaipuuta
06/04/2016
24 Comments
Nella, oot ykkönen! Ja mun oli pakko:
“Minä olen valo. Olen aika ja ikuisuus.
Olen sääntö, jota te noudatatte.
Te olette poikkeus.
Minä olen kaikki, mitä teillä on.
Te alatte ja loputte. Minussa.
Minä olen. Minä olen.”
<3
Upea, upea, upea kirjoitus!
Kiitos!
Sinä se vaan saat kylmät väreet iholle, ihan sama mitä kirjoitat. Kaunis kirjoitus varmasti kauniista aiheesta.
Oot upea kirjoittaja!
Kiitos Luru 🙂
Ihana, tunnerikas kirjoitus suoraan sydämeen. Kiitos Nella .
Kiitos sinulle, kun luit ja kommentoit.
En osaa lisätä tähän mitään. Upea on! Ja niin on Jarin lisäyskin. Way to go girl!
Yeah! Tattis!
“Ja jos nyt kuulet mun huudon, ja haavani nää, en pelkää pimeää
Ota kiinni, mistä saat jos osaat
Villi viini
Talon viimeisen ikkunan peittää
Näissä huoneissa on aina yö”
<3
<3
Voi veljet <3
Mä tiedän. Mutta sä toit sen kauniisti esille. Kiitos Nella, oot kultaa. Pysy tollasena ja tolla asenteella aina, se auttaa meitä muitakin.
Voi kiitos sulle sun ihanasta kommentista! <3
Ah miten kauniisti sanottu. Kylmät väreet.
<3
Kylmät väreet meni täälläkin. Upea teksti!
Kiitos Jenna!
Kaunista, kaunista! <3
Kiitos Laura <3
[…] Pidetään kiinni muistoista » […]
[…] Vapaus on myös tuonut mukanaan aikaa tehdä omia juttuja, aloittaa harrastuksia ja opiskella uutta – kuka tietää, vaikka aloittaisin floristin koulutuksen ensi syksynä. Hakuaika alkaa tammikuussa, ja minulla olisi elämäni tilaisuus kokeilla unelmieni tavoittelua myös viherkasvien sekä etenkin etenkin luonnonkukkien maailmassa. Eilen saunassa puhelin Markolle eräästä kymmenen vuotta sitten tapahtuneesta asiasta, joka tuntui kuin ei olisi koskaan tapahtunutkaan. Muistatteko tämän kirjoitukseni, Ei jälkeäkään susta? […]