Kruunuvuoren hylätyt huvilat
Sunnuntai on suosikkipäiväni. Silloin voi joko lorvia kotona hyvä kirjan ja kahvin parissa tai lähteä ystävän kanssa kotiseuturetkelle Itä-Helsingissä sijaitsevalle Laajasalon saarelle Kruunuvuoreen.
Olin lukenut hylätyistä huviloista Lauran kynästä jo aiemmin, ja myöhemmin julkaistun Hesarin jutun jälkeen paikka pamahti täyteen ihmisiä. Ehkä juuri siksi en lähtenyt tänne kesällä vaan vasta lumien tultua. Oppaanani ja kaakaonkaatajanani toimi tuo samainen tyttö, josta on tullut yksi mukavimmista suomiretkisiskoistani.
Ote teoksesta Kruunuvuori: Unohdettujen huviloiden tarina:
“Kruunuvuoren alue kuului alun perin Uppbyn kartanoon, jonka maita vuokrattiin 1880-luvulta alkaen Helsingin säätyläisille huvilapalstoiksi. Kesänvietto huvilalla oli tuolloin tulossa muotiin ja alueelle rakennettiin useita huviloita. Vuonna 1912 tila myytiin saksalaissyntyiselle kauppaneuvokselle ja Saksan konsulille, Albert Goldbäck-Löwelle, joka nimesi sen Kissingeksi. Toinen maailmansota kuitenkin mullisti leppoisan kesänvieton. Saksan hävittyä sodan Suomessa asuneiden saksalaisten omaisuus luovutettiin Neuvostoliitolle, myös Kissinge. Vuonna 1955 Neuvostoliitto myi Kruunuvuoren huvila-alueen vuorineuvos Aarne Aarniolle, joka kaavaili sinne kerrostaloja. Kun kaupunki ei myöntänytkään rakennuslupaa, huvilat jätettiin oman onnensa nojaan Aarnion Palkki Oy:n työntekijöiden kesäasunnoiksi.”
Valtaosa huviloista on peräisin 1800-luvulta. Surullista, että näin upealla paikalla sijaitseva pieni kylä on päässyt rapistumaan lähes maan tasalle. Lähivuosina, ilmeisesti jo ensi kesänä, paikkaa uhkaa purkutuomio, joten mestoilla kannattaa käydä nyt, kun pytingit ovat vielä, no, ainakin osittain pystyssä.
Sitä voi vain kuvitella, minkälainen eliitti täällä on asustellut, ja mitä tarinoita nuo upeat mansardikattoiset Kruunuvuoren hylätyt huvilat ovat nähneet ja kuulleet.
Ja jos sulkee hetkeksi silmänsä, voi palata ajassa takaisin niihin samoihin hetkiin ja tunnelmiin, voi kuulla naisten helisevän naurun, puun hakkuun kun rantasaunaa lämmitettiin ja molskahduksen, kun joku pulahti meriveden hiomalta rantakallioilta alas kesäpäivää viilentävään veteen.
Oletteko käyneet, aiotteko mennä?
Suomen luetuimman matkablogin takaa löytyy retkeilytoimittaja, kirjailija ja luontokuvaaja Monni Himari.
Osa artikkeleista sisältää kumppanuuslinkkejä; vaikka minä saan niiden kautta tehdyistä tilauksista pienen korvauksen, sinä et maksa yhtään ylimääräistä. Kiitos, kun tuet KAUKOKAIPUUn toimintaa ja mahdollistat artikkeleiden tuottamisen jatkossakin.
09/2021
Vaella, kalasta, rakasta
Kaikkein pieninkin päätös muuttaa oman elämän kurssia.
Vaella, kalasta, rakasta on koskettava tarina rakkaudesta, oman polun löytämisestä ja uudesta alusta Pohjois-Norjassa. Lukuisin luontokuvin kuvitettu teos on tositarina kirjailija Monni Himarin elämästä sekä yli kymmenen vuotta kestäneen jatkuvan matkailun aiheuttamasta burnoutista ja siitä toipumisesta.
Uutiskirje
Miltä kuulostaisi kahvitauko tai pari kuukaudessa kiinnostavien matkajuttujen äärellä? KAUKOKAIPUUn uutiskirje nivoo yhteen ajankohtaiset artikkelit, reissu- ja retkivinkit sekä helmet arkistojen kätköistä.
Tuolla olisi kiva käydä. Yksin en kyllä uskaltaisi…. 🙂 Hyvät kuvat, melkein kuin olisi itse paikalla.
Kannattaa ehdottomasti, paikka oli ihan mieletön!
En ole käynyt vielä, mutta listalla on. 🙂 Kiitos loistavasta tietopläjäyksestä hienoilla kuvilla!
Kiva kuulla, ei muuta kuin suomiretkelle! 🙂
Kiitos seurasta, “suomiretkisisko”! Oli ilo esitellä sulle yhtä suosikkiseikkailukohteistani täällä ihan kotikulmilla. Hienot kuvat ja ihana juttu, mennään toistekin. Muidenkin kannattaa, ehdottamasti! 🙂
Kiitos sulle, oot paras <3
Vau, hienoja kuvia! Munkin piti kesällä tuonne ennättää, kun sitä niin monessa paikassa hehkutettiin, mutta se jotenkin unohtui kaiken muun alle.. Ehkäpä suuntaankin sinne nyt talvella! 🙂
Kiitos! Ja suosittelen kyllä paikkaa ehdottomasti näin talvella (kunhan tulee taas vähän lunta), se jotenkin kruunasi koko paikan. 🙂
Ompa eri näköistä kuin keväällä ja kesällä! Ei ihme, että katot romahtaa, kun tuota valkoista sataa sielläpäin melko lailla 🙂 Olen viettänyt Kruunuvuoressa Juhannuksen ja keväällä käytiin siellä ekan kerran. Tämä siis tietty toissavuonna, kun olen jumahtanut tänne Etelään 🙂
No eikö! Kruunuvuoren juhannus oli varmasti ihan ikimuistoinen, voi juku..
Hei Nellainen! Hienoja kuvia ja ihanaa tekstiä taas!
Olen lukenut tuosta paikasta Keltaisessa Keittiössä-blogista, se ajoittui kesäaikaan, olipa hauska nähdä samasta kohteesta talvikuvat. Tulee mieleen sellainen elokuva kun Grey Garden, jossa Drew Barrymore näyttelee vinksahtanutta naisimmeistä joka asuu vonksahtaneessa kartanossa Hamptonsissa. Suosittelen!
No hei vaan ja kiitos oikein kovasti!
Minäkin olen tainnut juuri siitä blogista lukea jutun tästä paikasta. Samoin muutamasta muustakin 🙂 Ja kiitos leffavinkistä, pitääpä tutustua.
[…] kautta tutuksi tulleen ystäväni, erityisesti kotimaan matkailuun viime aikoina hurahtaneen, Kaukokaipuu-blogin Nellan. Nella ei ollut aiemmin käynyt huviloilla ja oli ilo jakaa tietoni ja fiilistelyni […]
Vau! Mä en ole edes tiennyt tällaisesta paikasta! Tulipa jotenkin surullinen olo noita taloja katsellessa. Näkee, että ovat olleet loistonsa vuosina upeita. Pitää tsekata tää keväämmällä. 🙂
No kiva että postauksesta oli hyötyä. Käy ihmeessä katsomassa, ennen kuin häviävät kokoaan. Surullinen tarina kyllä..
Ei ihan ensimmäinen paikka, johon tulisi lähdettyä yksin pimeällä… Mutta miehen kans voisin uskaltaakin käydä tuolla päiväsaikaan:D! Tosi hienoja kuvia!
No ei taatusti.. Päiväsaikaan sen sijaan oikein rauhallinen ja mukava! 🙂
Upeat kuvat olet saanut. Symppis tuo missä Lauran kanssa kurkaatte peili-ikkunasta. Mä tulen aina niin surulliseksi koko aluetta ajatellessanikin. Miten sääli, että paikka on päästetty niin mätänemään ja lahoamaan 🙁 Mielenkiintoinen oli vierailu pari vuotta silti. Talvisena pakkaspäivänä se ei ollut ihan niin aavemainen, mutta syksyn pimeydessä mua ei sais tuonne mitenkään. Ihan liian Blair Witch Project tunnelmaa 😀
Kiitos Milla! Ja tuo yhteiskuva on kyllä aika kiva, tykkään itsekin. 🙂
Oot ihan oikeassa siinä, että tuo paikka tosiaan tekee surulliseksi. Harmittaa, että näin upeat paikat vaan lahoavat paikoilleen.. Ja nyt kun sanoit, niin Blair Witch, voi apua 😀 Oot niin oikeassa!
Juuri mietin maanantaina, että oltaisiin lähdetty lumiretkelle Kruunuvuoreen, mutta totesin että oli vähän liian hyytävä ilma. Käytiin siellä syyskuussa ja näitä sun kuvia kattellessa huomaa, että muutama graffiti on tullut lisää ja ikkunoita rikottu. Kyllä se paikka näköjään siis vieläkin muuttaa muotoaan. Pitänee palata ensi vuonna 🙂
Ei muuta kuin uuteen reissuun! Paikka elää varmasti loppuunsa saakka.
Hienoja kuvia – ja etenkin hienot värit monessa kuvassa, jotenkin ei ensimmäiseksi tällaisesta kohteesta tulisi mieleen, että niissä olisi noin satumaisia värejä. Ehkä oikeasti pitäisi itsekin käydä näitä joskus katsomassa!
Satumaisia värejä tosiaan, jotka korostuivat juuri tuota valkoista lunta vasten. 🙂 Käy sinäkin täällä, pitäisit varmasti!
Mielenkiintoinen paikka! Yksin voisi olla hiukan kolkkoa mennä tuonne 🙂 Todella upeat kuvat!
Kiitos Virpi! Ja mee ihmeessä jonkun kaverin kanssa vaikka, on näkemisen arvoinen mesta. 🙂
[…] Take me to the ghost town! » […]
[…] juttuja löytyy mm. Urbaani viidakkoseikkailijatar ja Kaukokaipuu […]
[…] kuvat ovat parin vuoden takaa ja talvipuvussaan, ovat Kruunuvuoren hylätyt huvilat hieno kohde myös syysretkille. Pakkaa mukaan hieman evästä ja termari, sillä rantakallioilla on […]
[…] kautta tutuksi tulleen ystäväni, erityisesti kotimaan matkailuun viime aikoina hurahtaneen, Kaukokaipuu-blogin Nellan. Nella ei ollut aiemmin käynyt huviloilla ja oli ilo jakaa tietoni ja fiilistelyni […]