Rakas matkablogi,
minä olen tässä lähiaikoina hieman miettinyt. Olen kuunnellut kummastellen ihmisten puheita, katsonut kanssakeskustelijaa silmiin, kurtistanut kulmia tahtomattani ja tuumannut mielessäni, että on parempi vain nyökätä, puristaa huulet yhteen nätiksi viivaksi ja kuunnella loppuun.
Olla hiljaa kuin kusi sukassa – kyllä suomalainen sananlasku sitten on viisas! Kuunnella korulause, toinen ja kolmas ja neljäskin, sillä niitähän riittää ja niitä riittää niin että alkaa ihan huvittaa, kun vastapuolen esittämä kysymys tuntuu olevan ennemmin kysymys itselleen.
Se kieltämättä huvittaa, kun yks kaks on taas tilaneessa, jossa on epäkorrektia keskeyttää, on epäkorrektia olla jatkamatta keskustelua ja samalla on epäkorrektia kertoa omia kuulumisiaan, sillä silloin vain ja niin ikään keskeyttäisi sen toisen. Toisen, jonka kaikki on aina hieman paremmin ja komeemmin.
Annan muutaman esimerkin.
“Oon tosi iloinen, kun mulla on ensi kuussa mahdollisuus lähteä tutustumaan Makedoniaan ja sen kauniiseen luontoon. Oon toivonut pääseväni takaisin Balkanille jo pitkän aikaa.”
— Mä lähen kanssa Los Angelesiin kesällä oiken kunnon roadtripille Pacific Highway 1:lle. Kaks ja puoli viikkoa oon. Siellä on muuten upee luonto, punapuumetsät ja rotkot ja kaikkee. On ollut aina mun unelma. Sanoinko jo että kesäkuussa lähen? Oon niin fiiliksissä!
“Tuntuu hyvältä, kun oon oppinut pakkaamaan taas vähän paremmin ja viime kerrallakin reppu keveni yhden ylimääräisen paidan verran.”
— Joo mä oon kanssa saanut tosi hyviä vinkkejä pakkaamiseen ja vuosiin en oo ottanut mitään ylimääräistä mukaan. Oon muitakin neuvonu just pakkaamisessa.
“Kävin eilen kuvailemassa auringonlaskua. Taivaanranta oli aivan uskomattoman kaunis.”
— Mä kävin kuvaamassa yks ilta kanssa ja oli sairaan hieno auringonlasku ja kuutamosilta ja lumihanki ja kaikkee. Muutenkin yleensä kun käyn kuvaileen niin maisemat on upeita.
Olen siteerannut sinulle, rakas matkablogi, en tarpeettoman usein vaan aina sopivan tilaisuuden tullen suosikkirunoilijaani Eino Leinoa – miestä, joka on viettänyt kesänsä samoissa järvimaisemissa minun kanssani.
Ja minä siteeraan jälleen nyt kun sopii.
“Ei hyvyys saavu huutaen, se kulkee hiljaa kuiskaten.”
Saattaisit pitää myös näistä
43 Comments
<3
<3
<3
<3
PS. Sulle olis #ReilutBlogit-haaste! ^_^
Kiitos Rimma! 🙂
Amen!
To that!
Tiedän ihmistyypin. Eikä siinä auta muu kuin mitä sanoit. Nauti reissuista, vaikka niin sinä osaatkin ja osaat ottaa asiat oikein. Kauniita ovat kuvasikin!
Kiitos tästä <3
Kiitos Janna-Mari! Nautin varmasti, enkä malttaisi odottakaan. 🙂
Eino Leino oli viisas mies. Ja sinun Nuuskamuikkunen -kirjoituksesi jo kuin kokoelma oppeja hyvään elämään ja olemiseen. Kiitos, nämä ovat blogisi hienointa antia, vaikka matkajutuistakin toki pidän.
Kiitos ihanasta kommentistasi! 🙂
Hymyilin hiljaa mielessäni sulle, jollain tavalla sielu löysi kodin tästä postauksesta. Ja tunnustan, välillä olen myös ollut se yli-innokas korulauseilija. Toivon, että ne ajat on takana päin.
Voi juku, kiitos Ellis! Ja kyllähän jokaisella – minullakin – on tässä parantamisen varaa. Mutta niin sitä oppii kun asiat konkretisoituvat oikein kunnolla. Pidetään hyvä tuuli yllä! 🙂
Myös täältä iso peukku nuuskamuikkustelulle! <3
Kiitos! <3
Voihan Nuuskis, miten kaunista pohdintaa. <3
<3 !
Awesome! 🙂
Thank you! 🙂
Voi kyllä. Vieläkun kaikki ihmiset tämän ymmärtäisivät. Kiitos kirjoituksesta <3
Kiitos sinulle kommentistasi <3
Huh, olipa omalla tavallaan karmivia esimerkkejä. Mutta tosi puhuttelevia kyllä. Kiitos ajatuksen siemenestä, painan visusti talteen ja annan kasvaa. Sun blogi vaan on sitten hieno!
Kiitos ihanasta palautteesta Sanna! 🙂
<3
<3
Jep. Tuota Leinon pätkää tekisi mieli kyllä itsekin välillä siteerata… 🙂
Ja sitähän kannattaa siteerata! 🙂
Nella, kiitos upeasta blogista ja ajatuksistasi. Ne koskettavat kerta kerran jälkeen. Upea ja ytimekäs kokonaisuus!
Kiitos Sami! Mukava kuulla. 🙂
Sinä sen sanoit!
🙂 !
Iso jyvänen viisautta niin kauniisti muotoiltuna. <3
Kiitos kauniista sanoistasi Liisa! <3
Tää oli kyllä niin ajatuksia herättävä postaus, että on muutamaankin kerran päivän aikana miettinyt asiaa. Kuuntelemisen taito on tässä ajassa kultaa. Olen kokenut nuo tunteet monesti, mahdollisesti myös itse aiheuttanut joskus jollekin toiselle saman. Sitä en haluaisi kyllä, mutta ehkä sitä ei edes huomaa, luulen. Siksi tällainen muistutus on hyvä meille kaikille. Mietin, että jossakin seurassa automaattisesti keskustelut tuntuu jakaantuvan tasapainoisesti ja kaikki tulee kuulluksi. Sellaista seuraa pitää vaalia. Toisaalla taas ei tule kuulluksi ollenkaan ja herää ajatus mitä sellaisella seuralla edes tekee.
Makedonian luontoon tutustuminen kuulostaa muuten mun korvissa todella eksoottiselta ja jännältä matkalta. Nauti!!! =)
Voi että, ihana kuulla Ulla! Kiitos, kun kerroit sun ajatuksistasi. Varmasti meistä jokainen on ollut tässä tapauksessa tuo “huonon ilman lintu”, mutta aina voi katsoa peiliin ja miettiä missä on parantamisen varaa. Sitä nimittäin löytyy kyllä meiltä kaikilta.
Kuulen jo Makedonian kutsun! 🙂
Mitäpä tähän enää lisäämään, kiitos ajatuksista. 🙂
Kiitos sinulle kommentista Maarit! 🙂
Niin puhuttelevaa! Ihanaa Nella <3
Kiitos Otto <3
Voi Nella <3
Tiedän tunteen. Toki sitä on joskus itsekin ollut sen verran tiedostamaton, että on kuvitellut että niin sitä keskustellaan ihmisten kanssa. Kuunnellen mutta mitään oikeasti kuulematta. Miettien jo vastausta valmiiksi sillä aikaa kun toinen puhuu.
Mutta kuinka paljon ihanampaa onkaan vain kuunnella, tuntea mitä toinen tuntee, sukeltaa toisen mielikuviin, aistia toisen fiilistä ja antaa toiselle tilaa olla ja ilmaista itseään 🙂 Nykyään mäkin koen puhumisen aika turhaksi sellaisessa seurassa, jossa tuntee että toinen ei kuuntele (vaikkei se varmasti pahaa tarkoitakkaan ja tekee sen tiedostamattaan). Annan sitten sen toisen höpötellä ja harjoittelen kuuntelemista itse 🙂
Kerrothan meille Makedoniasta? Kerrothan, miten pakata viksusti? Näytäthän meille vielä paljon auringonlaskuja ja kuvailet niitä hetkiä niinkuin vain sä osaat kuvailla? <3
Niin totta. Nykyajan some-aikana moni vouhottaa erityisesti netissä niin hirveästi itsestään ja tekemisistään, kun useimmiten kannattais vaan hiljentyä miettimään kuuntelemaan ja pohdisekelemaan maailman menoa ja antaa muillekin tilaa. Puhumattakaan siitä kun kohdataan toinen ihminen kasvokkain. Hiljaa hyvä tulee… Eino Leinon sanat on kultaa!
[…] Se saapuu hiljaa kuiskaten » […]