Kaivosmiesten aavekaupunki, Jussarö

Hylättyjen mineriittitalojen rapistuneet maalipinnat palavat ja samoin nahkani. Aurinko porottaa pilvettömältä taivaalta, ja lainaan toiselta reissaajalta voidetta pisamoista pilkuttuville poskipäilleni.

Ollaan Jussarössä – tai Jussaaressa, varhaisen keskiajan meritieoppaassa tunnetussa Itinerariassa sekä latinaksi Juxaraessa. Ulkomeren äärellä, länsi-uusmaalaisen saariston kruununjalokiveksi kutsutulla saarella. Useiden vesireittien solmukohdassa. Tänne johti eteläinen väylä Räävelistä eli Tallinnasta, ja ohi saaren kulki myös länsi-itäsuuntainen reitti Tukholmasta Viipuriin.

Jo 700 vuoden ajan tämä on ollut monien suosikkisatama.

Seuraan satamasta lähtevää, saaren sisäosiin vievää hiekkatietä eikä aikaakaan, kun edessäni seisoo hylätty rakennus. Ja toinen. Kolmas. Rakennukset ovat muistoja viimeisimmän kaivostoiminnan jaksolta 1960-luvulta ja armeijasta, joka myöhemmin harjoitteli näillä seinustoilla kaupunkisodankäyntiä.

Osaan hylätyistä rakennuksista, asunnoista ja rautamalmia työstäneistä tehdastiloista pääsee sisään. Kaikkiin nariseviin lattialankkuihin eikä ainakaan kompassiin ole luottaminen, sillä syvyyksissä sijaitsevat rautamalmiesiintymät heiluttavat sen neulaa miten sattuu.

Kompassin ja lankkujen sijaan kannattaa siis seurata hiekkatietä, jota pitkin minäkin jatkan matkaani.

Täältä löysin muistoksi kiven, joka menee kimppaan magneetin kanssa. Matkamuistoni on edullinen, mutta ennen kaikkea pala jännittävää historiaa.

Iron Beachiksi kutsutun rannan hiekka valuu punaisena silkkinä läpi sormien. Sanotaan, että koko rauta-aines murskattiin hienon hienoksi hiekaksi, josta rautapitoiset hiput kerättiin talteen isolla magneettinauhalla. Ylimääräinen maa-aines tuotiin tänne, eli rannan synty on täysin saarella toimineen kaivostoiminnan ansiota.

Täältä löytyy paljon muutakin erikoista: meren pohjassa sijaitsee yli 3,5 kilometriä rautatietä, mutta tunnelit ovat sittemmin täyttyneet merivedellä. Jussarön rautakaivos oli täydessä toiminnassa vuosina 1961-67, ja alhaalla kaivoksessa oli muun muassa kiveen louhittu ruokasali, sillä maanpinnalle ei noustu työvuoron aikana.

Minä ahtaanpaikankammoinen en sinne olisi uskaltanut.

Kompassihäiriöt ovat aiheuttaneet lukuisia onnettomuuksia ja haaksirikkoja, sillä pinnan alla lepää kavalia karikoita.

Kun Jussarön vanha majakka valmistui vuoden 1890 loppupuolella, se toimi paloöljyllä ja käsin paineistetulla Petromax-lampulla. Majakan elämä jäi kuitenkin murheellisen lyhyeksi, sillä yläosa räjäytettiin maaliskuussa 1940 vain päivää ennen talvisodan päättymistä: Korkean rakennuksen pelättiin toimivan maamerkkinä viholliselle. Uusi yläosa rakennettiin rajavartioston tarpeisiin ja nykyisin sinne pääsee ihailemaan upeaa merimaisemaa.

Matkavarauksia kannattaa tiedustella Raaseporin kaupungin matkailutoimistosta.

Uusi Jussaron majakka sijaitsee Tammisaaren saaristossa Sundharjun karulla saarella, noin kahden merimailin päässä etelään Jussarön saaresta. Tämä majakka on ensimmäinen laatuaan, joka jo rakennusvaiheessa suunniteltiin miehittämättömäksi ja kaasulla toimivaksi.