Lauantain Länsi-Suomenlahden majakkaretki hölli niin kelin kuin korkeiden ja komeiden nähtävyyksiensä puolesta. Nousin aamuviideltä voitelemaan eväsleipiä ja pakkaamaan kamerareppua, kuudelta hyppäsin puksuun kohti Pasilaa ja vajaa seitsemän oltiin jo matkalla kohti Inkoon venesatamaa. Ensimmäinen kohteemme, Kirkkonummella Porkkalanniemen edustalla sijaitseva Rönnskärin majakka, edustaa Suomen vanhinta säilynyttä majakka-arkkitehtuuria. Saari on sotilasaluetta, joten rantautuakseen kävijän täytyy olla suomen kansalainen ja anoa maihinnousulupaa puolustusvoimilta.
Suomen toisiksi vanhin majakka seisoo jylhällä kallioperäisellä saarella, joka on kaikeksi outoudekseen ja monipuolisuuden nimissä useiden kymmenien kasvilajien edustama: on keto-orvokkia, syyläjuurta, peltopähkämöä, ruohosipulia ja kivikkoalvejuurta noin muutamia mainitakseni.
59° 56,1’N 24° 23,7′ E | Majakan valo sammutettiin 1928, jolloin Rönnskäristä tuli 48 metristä aavaa merta vahtiva tunnusmajakka.
Tovin saarta kierrettyäni istahdin alas nauttimaan maisemasta ja eväsleivistäni. Olin juuri poimimassa tuoretta ruohosipulia, kun vierestä kuului rapinaa: Valkohäntäpeura loikkelehti ohitseni. Siinä oli hämeenlinnan likalla hymy herkässä. Ja samoin oli taannoisella Utön majakkareissullakin, sillä siellä pääsin ihastelemaan tuulessa kaartelevaa merikotkaa.
Saaressa vietetyn kuuman ja paahtavan tunnin jälkeen jatkoimme matkaa kohti mielestäni kauneinta suomalaista majakkaa, Porkkalan Kallbådania.
Keväällä 1920 aloitetut rakennustyöt osoittautuiva todella haastaviksi, sillä pauhaava meri nielaisi kerran jos toisenkin niin puutavaraa ja kerran jopa betonimyllyn. Kaikeksi onneksi teräsbetonista rakennettu majakka valmistui lopulta saman vuoden joulukuussa. Nykyisin Kallbådan kuuluu tovin vuodesta hylkeille, joten myös tänne rantautuminen ilman lupaa on kielletty.
59° 52,1’N 24° 18,4′ E
Kallbådanista jatkoimme MS Mirellan ja kipparinsa Tryggve Henkrikssonin johdolla kohti saaristolaispaikkakuntaa Barösundia sekä lounaaksi tarjoiltua höyryävää kalakeittoannosta. Kun kyytipojiksi naatitut tuopilliset oli tyhjennetty, jatkoimme kohti Jussarön aavekaupunkia, joka räjäytettyine majakoineen oli kaikessa rapistuneisuudessaan ennemmin kauhuromanttisen ihana kuin pelottava.
Tässä sen sijaan komeilee punaiseen vyöhön sonnustautunut Jussarön “uusi” majakka.
Matkan varrella pysähdyimme kuvaamaan myös Segelskärin ja Storgaddenin tunnusmajakat eli pookit.
Reissun ehdottomasti modernein ja 25. bongaamani majakka oli kuvan punavalkoraitainen Längden, joka automatisoitiin vuosi valmistumisensa jälkeen 1966. Kotimatkalla sen sijaan pääsimme ihastelemaan tätä alla olevan kuvan valkoista söpöläistä vain 20 minuutin matkan päässä Inkoon satamasta.
Jutun faktatiedot on lainattu Pieni majakkaopas -kirjasta.
You might also like
6 Comments
Niin kaunista! Voin vaan kuvitella ton hetken hienouden, kun eväsleipää mutustellessa valkohäntäpeura loikkii ohi. 🙂 Mä kohtasin yhtenä aamuna metsässä ketun, ja sekin oli jo hienoa.
Se oli kyllä unohtumaton hetki se. 🙂 Ketut ovat myös upeita, niitä näkee kovin harvakseltaan.
Nättejä! Varsinkin tuo Porkkalanniemen!! Ja hylkeitä!!!!!
Porkkalanniemi oli kyllä upea noin muutenkin, kaikista näistä majakoista puhumattakaan.. Hylkeitä bongattiin yksi! 🙂
Ottamasi valokuva Längdenin majakasta on hämmästyttävän selkeä. Refraktioita ei tainnut olla paljon nimeksikään kun Viron rannikko näkyy noin 58 kilometrin päässä (lähin kohta) ja sitäkin kauempana. Erinomainen otos!
Itse kuvasin samaista majakkaa eilen superzoom-kameralla Hangosta käsin, reilu 14 km:n päästä. Mutta tuuli oli navakka ja oli liikaa refraktiota liiallisen vesihöyryn takia lähellä vesirajaa, joten kuvasta ei tullut kovin hyvä vaikka optista zoomia löytyi kamerasta (X83).
Hei Pete! Tuona päivänä kävi kyllä erinomaisen hyvä tuuri sään puolesta. Harmi, ettei päivä ollut ihan yhtä selkeä sinun reissullasi, mutta kuvista tuli silti varmasti kauniita ja tunnelmallisia. 🙂 Julkaisitko niitä missään?