Länsi-Suomenlahden majakkaretki

Lauantain Länsi-Suomenlahden majakkaretki hölli niin kelin kuin korkeiden ja komeiden nähtävyyksiensä puolesta. Nousin aamuviideltä voitelemaan eväsleipiä ja pakkaamaan kamerareppua, kuudelta hyppäsin puksuun kohti Pasilaa ja vajaa seitsemän oltiin jo matkalla kohti Inkoon venesatamaa. Ensimmäinen kohteemme, Kirkkonummella Porkkalanniemen edustalla sijaitseva Rönnskärin majakka, edustaa Suomen vanhinta säilynyttä majakka-arkkitehtuuria. Saari on sotilasaluetta, joten rantautuakseen kävijän täytyy olla suomen kansalainen ja anoa maihinnousulupaa puolustusvoimilta.

Suomen toisiksi vanhin majakka seisoo jylhällä kallioperäisellä saarella, joka on kaikeksi outoudekseen ja monipuolisuuden nimissä useiden kymmenien kasvilajien edustama: on keto-orvokkia, syyläjuurta, peltopähkämöä, ruohosipulia ja kivikkoalvejuurta noin muutamia mainitakseni.

59° 56,1’N 24° 23,7′ E | Majakan valo sammutettiin 1928, jolloin Rönnskäristä tuli 48 metristä aavaa merta vahtiva tunnusmajakka.

Tovin saarta kierrettyäni istahdin alas nauttimaan maisemasta ja eväsleivistäni. Olin juuri poimimassa tuoretta ruohosipulia, kun vierestä kuului rapinaa: Valkohäntäpeura loikkelehti ohitseni. Siinä oli hämeenlinnan likalla hymy herkässä. Ja samoin oli taannoisella Utön majakkareissullakin, sillä siellä pääsin ihastelemaan tuulessa kaartelevaa merikotkaa.

Saaressa vietetyn kuuman ja paahtavan tunnin jälkeen jatkoimme matkaa kohti mielestäni kauneinta suomalaista majakkaa, Porkkalan Kallbådania.

Keväällä 1920 aloitetut rakennustyöt osoittautuiva todella haastaviksi, sillä pauhaava meri nielaisi kerran jos toisenkin niin puutavaraa ja kerran jopa betonimyllyn. Kaikeksi onneksi teräsbetonista rakennettu majakka valmistui lopulta saman vuoden joulukuussa. Nykyisin Kallbådan kuuluu tovin vuodesta hylkeille, joten myös tänne rantautuminen ilman lupaa on kielletty.

59° 52,1’N 24° 18,4′ E

Kallbådanista jatkoimme MS Mirellan ja kipparinsa Tryggve Henkrikssonin johdolla kohti saaristolaispaikkakuntaa Barösundia sekä lounaaksi tarjoiltua höyryävää kalakeittoannosta. Kun kyytipojiksi naatitut tuopilliset oli tyhjennetty, jatkoimme kohti Jussarön aavekaupunkia, joka räjäytettyine majakoineen oli kaikessa rapistuneisuudessaan ennemmin kauhuromanttisen ihana kuin pelottava.

Tässä sen sijaan komeilee punaiseen vyöhön sonnustautunut Jussarön “uusi” majakka.

Matkan varrella pysähdyimme kuvaamaan myös Segelskärin ja Storgaddenin tunnusmajakat eli pookit.

Reissun ehdottomasti modernein ja 25. bongaamani majakka oli kuvan punavalkoraitainen Längden, joka automatisoitiin vuosi valmistumisensa jälkeen 1966. Kotimatkalla sen sijaan pääsimme ihastelemaan tätä alla olevan kuvan valkoista söpöläistä vain 20 minuutin matkan päässä Inkoon satamasta.





Jutun faktatiedot on lainattu Pieni majakkaopas -kirjasta.