Millainen oli seitsemän vuoden matka, joka tuli täyteen tänään?
Pitkä, ikimuistoinen, yllätyksellinen, kantapäänkin kautta kuljettu, täynnä muistoja ja tarinoita. Tasan seitsemän vuotta sitten perustin tämän blogin ja muutin Italiaan. Maahan, joka on lämmin, äkkipikainen ja kova rakastamaan.
Millainen oli seitsemän vuoden mittainen matka? Kova ottamaan ja antamaan, sillä kotiin palasin uusin silmin, rinta suomalaista sisua rottingilla, puhtaana. Silloin Suomen kesä tuntui ja tuoksui väkevämmin kuin koskaan, enkä saanut tarpeekseni havupuiden hajusta, sammaleesta varpaiden alla. Tyynestä järvivedestä, jonka horisontti on kirkas toisin kuin Italiassa, jossa pehmeä utu tapaa verhota kaiken itseensä. Ehkä se utukin minut tuuditti täysin uusiin aatoksiin, minkä ansiosta kotiinpaluu tuntui kummalliselta – kaikki oli kotona niin selkeää ja kirkasta. Tarkoitus toisensa perään loksahti lovilleen.
Minä olen Italialle paljon velkaa.
Matkustin paljon maaseudulla niin Umbrian kuin Toscanan vehreillä kukkuloilla, joiden muodot nousivat ja laskivat, piirtyivät kauniisti ja kaarevasti sinisyyttä vasten: ei näkynyt kovia muotoja vaan avaria tasankoja ja kumpuja. Oli kumpu toisen perään, kumpurykelmiä, suuria ja pieniä kumpuja. Oli vihreitä ja vehantia kumpuja, punaisten papaverojen täplittämiä kumpuja, kullankeltaisiakin kumpuja.
Jo vain on Italia melkoinen kummutar ja sen vuoksi varmasti naispuoleinen, vaikka pohjoisessa matkaajaa tervehtivät kumpujakin korkeammat ja komeammat vuoret. Niitä olen päässyt tapaamaan jo kolmesti.
Katsokaas, minä opiskelin Faenzassa teollista muotoilua, ja vieras maa jos mikä on oiva tapa tarkastella mansikkamaataan hieman kauempaa. Silmäni aukesivat, ja kun minua teolliseksi muotoilijaksi valmistuttuani haastateltiin erääseenkin julkaisuun, tokaisin: “Kodissamme on aina arvostettu ja pidetty esillä suomalaista muotoilua. Suosikkejani ovat isäni kastemaljana toiminut Timo Sarpanevan Hiiden helmi sekä Kaj Franckin lasimuna, lempinimeltään Sammakkolampi. Suomalaisen muotoilun funktionaalisuus ja rehellisyys ovat aina olleet lähellä omia periaatteitani ja mieltymyksiäni. Arvostan käsillä tekemistä ja se saa myös näkyä tuotteessa. En ole koskaan ymmärtänyt kertakäyttökulttuurin tai massatuotannon päälle.”
Ja kun minulta kysyttiin, millainen olen vuonna 2040, vastasin: “Olen 55-vuotias, samalla draivilla unelmiani ja projektejani toteuttava visuaalinen ilotulittaja, ja taatusti elämäni parhaassa vaiheessa, kuten olen nytkin.”
Elämänkatsomus on siis pysynyt samana, tuuli lempeänä, mieli avoinna. Kädenjälki saa ja pitää näkyä – etenkin täällä matkablogin puolella. Olen edelleen elämäni parhaassa vaiheessa.
Näihin seitsemään vuoteen on mahtunut aivan mahdottoman hienoja kokemuksia, blogimatkoja, yhteistyöprojekteja sekä paljon ystävyyttä – siitä kiitos teille kanssabloggaajille ja lukijoille, joita pääsen tapaamaan tasaiseen tahtiin eri tilaisuuksissa. Te teette tästä entistäkin parempaa, ja ilman teitä ei olisi Kaukokaipuutakaan siinä muodossaan kuin se nyt on: innokkaana, onnellisena, vakiintuneena. Olen löytänyt oman polkuni kulkea, ja se polku on hyvä vaikkakin mutkainen, välillä täydessä rämeessä ja välillä niin avara ettei silmänkantamaton riitä. Se tästä kirjoittamisesta ja kuvaamisesta niin hienoa tekeekin.
Kiitos, että olette pysyneet mukana matkassa.
PS. Kiitos sinulle äsken junassa viereen istunut tyttö, joka kerroit pitäväsi Kaukokaipuusta. Se ja hymysi kruunasivat tämän syntymäpäivän.
Uutiskirje
Miltä kuulostaisi kahvitauko kerran kuussa kiinnostavien matkajuttujen äärellä? KAUKOKAIPUUn uutiskirje nivoo yhteen ajankohtaiset artikkelit sekä helmiä arkistojen kätköistä.
44 Comments
Add comment Cancel reply
This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.
Onnea, onnea ja vielä kerran onnea Nella ja Kaukokaipuu! Seitsemän vuotta on jo pitkä aika tässä blogien viidakossa. Sinä aikana ehtii löytämään hyvin sen oman polkunsa tallattavaksi, virheidenkin kautta. Nyt on ainakin suunta ollut vain ja ainoastaan oikea. On ollut huippua tutustua kaiken tämän virtuaalimaailman ulkopuolellakin. Intohimolla mennään ja sitä tehdään, mikä oikealta tuntuu <3
Kiitos Laura! Seitsemän vuotta on kyllä pitkä aika, ei oikein edes osaa ajatella mitä kaikkea siihen on mahtunut. Olkoot matka vielä pitkä tämänkin jälkeen!
Mahtava tuo viimeinen kuva! 😀 Upia 7 vuotta ja hyvä elämänfilosofia sulla <3
Onnea blogitunnustuksesta ja hienoista vuosista! 🙂
Kiitos Ulla <3
Siis tuolla elämänfilosofialla porskuttaa helposti yli 100-vuotiaaksi! <3 Onnea onnea 7-vuotiaalle blogille. Blogisi on niin inspiroiva ja tuo aina hyvän mielen kaupanpäälle. Susta näkee kauas, että sä teet just sitä mitä pitääkin.
Toivotaan niin! Kiitos paljon onnen toivotuksista ja kauniista sanoista. <3
Vau, mahtava ‘milestone’ tuo 7 vuotta! Vuodesta toiseen kun jaksaa samalla innolla tehdä jotakin kyllästymättä, sitä tietää olevansa oikeilla jäljillä! 🙂 Isosti onnea synttäreiden johdosta ja myös Suomen suosituimman matkablogin tittelistä!
Kiitos Saana! 🙂
Suuret onnittelut merkkipäivän kunniaksi :)! Olet saavuttanut mahtavia asioita jo tähän mennessä, mutta saavutat vielä tätäkin enemmän tulevaisuudessasi. Jatka samaan malliin ja samalla asenteella :).
Kiitos Jerry! 🙂 Antaa saman tuulen puhaltaa.
Ei ole kovin montaa blogia joka jaksaisi pitää itsensä pinnalla noin pitkään, mutta sie oot kyllä synttärisi ansainnut hyvästä syystä 🙂
Onnea Kaukokaipuulle, Nellalle, uudelle instagram-tilille ja tuleville vuosille! <3 Oot hyvästä syystä Suomen ykkönen ja vielä ihan loisto tyyppi muutenkin <3
Kiitos Maarit, sä oot kans ihan huippu tyyppi! <3
Onnea 7-vuotiaalle! 🙂 Ihan huikea taival ja matka sen kuin vain jatkuu, huipulla! ja ihan ansaitusti. Onnea ihan tuhannesti! Ja määkin niin rakastan suomalaista muotoilua ja sen suoraviivaisuutta <3
Kiitos Sanna! Ja mä en yhtään ihmettele, sulla on hyvä silmä muutenkin. 🙂
Onnea seitsenvuotiaalle! 🙂
Kiitos Kea! 🙂
Paljon onnea vanhalle ja viisaalle blogiseniorille! 😀 Mahtavaa, jatka samaan tapaan!
Kiitos Jenna! Annetaan hyvän tuulen puhaltaa. 🙂
Suuret onnittelut täältäkin! Ja aivan mahtava elämänasenne, noin sen kuuluukin mennä! 🙂
Kiitos Katja! 🙂
Onnea seitsenvuotiaalle blogille! Seitsemän vuotta on pitkä aika. Sinä aikana tapahtuu paljon. Upeaa ja pitkäjänteistä työtä & huvia sinulta. 🙂
Kiitos Elina! Matka tosiaan ollut melkoinen, ja toivotaan että homma jatkuu vielä pitkään. 🙂
Onnea 🙂
Kiitos!
Paljon onnea 7-vuotiaalle 🙂
Tattis Ansku! 🙂
Sä olet kyllä mahtava. Ja niin on Kaukokaipuukin. Salute!
Kiitos Eevi! 🙂
Paljon onnea 7-vuotiaalle ja kaikille tulevillekin upeille vuosille!
Kiitos paljon Milla! 🙂
Vuaah, 7 vuotta on ihan mahtava saavutus! 🙂 Onnea!
Heh, kiitos! 🙂
Onnea huikeasta blogisiivusta ja mahtavasta elämänasenteesta! Ei tuohon moni pysty. <3
<3
Onnea konkarille! 🙂
Kiitos Rimma! 🙂
Onnea Kaukokaipuu! ♡
Kiitos Eve <3
Onnea seitsenvuotisesta blogiurasta, joka totta tosiaan on vaikuttava! Ja olet kyllä todella ansainnut paikkasi ykkösmatkablogina, suuret onnittelut siitäkin, jatka samaan malliin!
Kiitos Arna, pidetään lippua korkealla!
[…] joku aika sitten julkaisin kirjoitukseni Seitsemän vuoden mittainen matka, yksi ystävistäni alkoi itkemään, toinen soitti kysyäkseen miten menee, kolmas totesi että […]
[…] kunhan vuosi huomenna vaihtuu. Niihin artikkeleihin lukeutui ilokseni myös tuo minulle tärkeä Seitsemän vuoden mittainen matka. Uskon, että kaiken muuttaneesta Erasmus-vaihdosta alkaneen ajanjakson kahdeksas vuosi, 2016, on […]
[…] Seitsemän vuotta yhdessä paketissa » […]
[…] tuntuu aivan käsittämättömältä. Kun joku aika sitten julkaisin kirjoitukseni Seitsemän vuoden mittainen matka, yksi ystävistäni alkoi itkemään, toinen soitti kysyäkseen miten menee, kolmas totesi että […]