“Kannattaa muistaa, missä ne juuret ovat”, tuumasi isäni ääneen, kun muutin pois kotoa. Teki mieli todeta, että kuka muu siihen paremmin pystyisikään kuin raputyttö, ja että ne juuret ei oo täällä vaan meissä.

Tässä niin kutsutussa unelmien poikamiestyttöboksissa (kiitos luonnehdinnasta, Sampo) on tuossa tarpeettoman ison sängyn vieressä renkaistaan kurainen alamäkipyörä, lattialla läjä perholehtiä (luit pornolehtiä, mä tiedän), seinää vasten nojaamassa perhovapa ja kitara. Istumalevyisellä ikkunalaudalla pino suomalaista 50-luvun novellikirjallisuutta, Sennheisereissa elämää ihmettelevä Hanhiniemi. Vain kahvinkeitin puuttuu.

Kapsäkkiin on pakattu vähän jotain, sillä mökkivermeet ovat jo vuosia pitäneet paikkaansa Suonenjoella.


Marinella Ruusunen

Marinella Ruusunen


Pohjois-Savo saa pian tyttönsä hetkeksi kotiin, kun bussi ja juna vievät huomenna vihreisiin ja vehreisiin havumettiin, jossa mäntypuiden tuoksu on niin tumma että huumaa. Meinaan jo nyt kuulla, miten käpyn napsahtaa lenkkarin alla, kun maasto on mitä mainioin polkujuoksuun.

Ja siellä se haukivanhus edelleen huilaa Koskeloveen kuunsillassa, niin se on tehnyt vuosi vuoden perään.

Kaikkia muita kehtaa narrata paitsi sitä.


Marinella Ruusunen


Ensimmäinen ajatus #suomiretki-tempauksesta ei olisi voinut syntyä missään muualla kuin näissä maisemissa. Ja tuon tägin alla te olette jakaneet Instagramiin jo yli 10 000 toinen toistaan hienompaa kuvaa meidän kotimaasta.

Se tuntuu aivan käsittämättömältä.


Marinella Ruusunen


Kun joku aika sitten julkaisin kirjoitukseni Seitsemän vuoden mittainen matka, yksi ystävistäni alkoi itkemään, toinen soitti kysyäkseen miten menee, kolmas totesi että rivien välissä oli asiaa vielä enemmän.

Saattoi siinä piillä paljon muutakin, mutta nyt onneksi hymyilyttää. Tämä hetki tässä näin, kesä vaikka ulkona sataa, pian alkava kiireettömyys. Täysi tietämättömyys siitä, mitä edes tulen lomalla tekemään, mutta kerrankin on lupa lähteä liikenteeseen takki auki.


Marinella Ruusunen

Marinella Ruusunen

Marinella Ruusunen

Marinella Ruusunen

Suomen luetuimman matkablogin takaa löytyy retkeilytoimittaja, kirjailija ja luontokuvaaja Monni Himari.

Osa artikkeleista sisältää kumppanuuslinkkejä; vaikka minä saan niiden kautta tehdyistä tilauksista pienen korvauksen, sinä et maksa yhtään ylimääräistä. Kiitos, kun tuet KAUKOKAIPUUn toimintaa ja mahdollistat artikkeleiden tuottamisen jatkossakin.

09/2021

Vaella, kalasta, rakasta

Kaikkein pieninkin päätös muuttaa oman elämän kurssia.

Vaella, kalasta, rakasta on koskettava tarina rakkaudesta, oman polun löytämisestä ja uudesta alusta Pohjois-Norjassa. Lukuisin luontokuvin kuvitettu teos on tositarina kirjailija Monni Himarin elämästä sekä yli kymmenen vuotta kestäneen jatkuvan matkailun aiheuttamasta burnoutista ja siitä toipumisesta.

Lue lisää kirjasta täällä »

Tilaa kirja

Uutiskirje

Miltä kuulostaisi kahvitauko tai pari kuukaudessa kiinnostavien matkajuttujen äärellä? KAUKOKAIPUUn uutiskirje nivoo yhteen ajankohtaiset artikkelit, reissu- ja retkivinkit sekä helmet arkistojen kätköistä.

Privacy Preference Center