Lyyrikon valinta – Itävallan Hallstat
Tetrallinen makeaa kaakaojuomaa. Suklaapatukka. Lihatiskin naisen vääntämä sämpylä, sillä tiedättekös, Itävallassa voi mennä ja pyytää sellaisen. Ja jos kielipää ei taivu, voi luvan kanssa osoittaa sormellaan mitä juustoa tai leikkelettä leipänsä väliin haluaa.
Sellaisia eväitä syötiin Hallstätter-järven rannalla Ylä-Itävallan valtion piskuisessa ja pittoreskissa Hallstatin kaupungissa, jonne kuljettiin vielä 1800-luvun lopulle saakka veneellä tai pitkin kapeita kinttupolkuja.
Jotkut näyttävät aina hyvältä. Olen varma, että Hallstat on yksi heistä. Sama se pukeutuvatko pärekatot paksuun sumuverhoon, auringonpaisteeseen vai ruskan hehkuun. Tai tummaan siniseen. Jopa sade tekee paikasta kauniin.
Uskokaa pois, minä olen nähnyt sen.
Ennakkotilaa: Vaella, kalasta, rakasta — Omaa polkua etsimässä
"Minä rakastan merta; sen äärettömyyttä, ja salaisuuksia, jotka luonto on pystynyt säilyttämään itsellään. Kaikuja, jotka kumisten kantautuvat kilometrien syvyyksistä. Sitä, miten rannan hienolla hiekalla ja simpukkamurskalla kävellessään voi palata hetkeksi elämän alkukodin ääreen – sinne, mistä kaikki on syntynyt."
Uutiskirje
Miltä kuulostaisi kahvitauko kerran kuussa kiinnostavien matkajuttujen äärellä? KAUKOKAIPUUn uutiskirje nivoo yhteen ajankohtaiset artikkelit sekä helmiä arkistojen kätköistä.
Aivan upeita kuvia! Paikka ollut mun bucket listillä jo pitkään ja näiden kuvien jälkeen oon entistä vakuuttuneempi siitä, että tänne on päästävä!
Kiitos Sanna! 🙂
Oi, mä rakastan tätä kylää. Viime vierailusta on 5 vuotta, ehkä ensi vuonna uudestaan. 🙂
Tänne pitäisi kyllä itsekin palata <3
[…] Näitä tarinoita kirjoittaessani tuntuu siltä, että sumu ja pilvet kulkevat usein matkakumppaneinamme. Ei sillä että se haittaisi, sillä kyllähän ilmassa leijuva näkymätön vesihöyry pieniksi pisaroiksi tiivistyessään tekee oikeutta kaikille valokuville ja pilvet vain korostavat maisemien mahtipontisuutta. Kun muistelen aiempia seikkailujamme, mieleeni palaavat reissut aamu-uniselta Utön majakalta, sumuisesta Suomenlinnasta, hernerokkaverhon taa piiloutuneesta Norjan Preikestolenista ja nyt viimeisimpänä Itävallan sateisesta Hallstatista. […]
Päädyin sivuillesi lukemaan majakoista, ja lopulta päädyin Hallstattiin. Tämä paikka on unelmani. Olen Itävallassa jonkin verran matkustellut, mutta täällä en ole käynyt. Toivottavasti jo ensi syksynä…
Voi että, mukava kuulla! Majakoista pitäisikin kirjoittaa enemmän juttuja, laitankin listalle! Ja Hallstat on ihana!
Ja nyt miun sydän pakahtuu onnesta. Arvoin eilen, varaanko kesäksi majapaikan Salzburgista vai Hallstatista. En ollut aiemmin edes kuullut tästä kaupungista (joka nyt taitaakin olla yksi Itävallan kuuluisimmista…ops), mutta päädyin varaamaan täältä, kun löysin niin ihanan majapaikan. Nyt rupesin sitten katselemaan, minne oikeastaan olen menossa. Selvästi paratiisiin. Sellaista sinun kuvasi ainakin lupaavat. Miten tässä malttaa, kun on niin paljon kaikkea ihanaa odotettavaa. Ja työtkin pitäisi tehdä. Mutta nyt on hyvä mieli, kiitos.
Voi että miten ihana kommentti, kiitos Heidi! Sinä se vasta piristit nyt minun päivääni, kiitos <3 Hallstat on aivan mieletön paikka ja peittoaa Salzburgin aivan mennen tullen! Tulet kyllä rakastumaan tähän paikkaan <3