Matkamuistoja maailmalta
Parhaita matkamuistoja lienevät valokuvat ja yhdessä koetut hetket, mutta välillä mukaan tarttuu jotain muutakin.
Nimittäin jännittäviä pinssejä sekä rinkkamerkkejä, joista osan näette tässä. Vanhimmat ovat vuodelta 2004, jolloin reilasin Itä-Euroopassa ystäväni Marian kanssa. Silloin kiersimme Puolaa, Tsekkiä, Unkaria ja Slovakiaa, ja taitoimme Via Baltican mennen tullen yhteensä 70 eurolla.
Italian merkit ovat vuodelta 2008, Kuopion huopamerkin hankin opiskeluvuosinani. Kokoelmasta löytyvät myös muun muassa Hämeenlinna ja Aulanko, samoin merkit Utön sekä Yhdysvaltojen Long Islandin majakalta. Ja monta muuta. Kaikkein vanhimmat olen jo kertaalleen ommellut ja parsinut irti, sillä uuden rinkan metsästys on käynnissä.
Mitä haluaisit lukea seuraavaksi?
Kiitos, kun tuet sivuston toimintaa
Kun hankit retkeilyvarusteita ja kirjoja boldattujen sinisten linkkien ja painikkeiden kautta, minä saan pienen provision, mutta sinä et maksa yhtään ylimääräistä. Kiitos, kun tuet KAUKOKAIPUUn toimintaa ja mahdollistat lukukokemuksen ilman mainosbannereita.
Ihania nämä pienet muistot! Toki kuvat ja muistot on ne parhaat, mutta itseltäni tarttuu jostain syystä Starbucksin kaupunkimukeja mukaan 😀
No niin olen huomannut! Mutta ne ovat kyllä hauska keräilykohde. 🙂
Upeita pinssejä! Meillä mies kerää niitä ja ja myös huopamerkkejä. Yhdessä kerätään jääkaappimagneetteja. Toivottavasti ei erota, koska niistä tulee sitten tosi paha avioeroriita. Lisäksi mies roudaa kotiin Coca-Cola krääsää, minä naamioita, englanninkielisiä koirakirjoja ja puisia eläimiä. Ai niin ja julisteita / tauluja ostetaan melkein joka paikasta. Kyllä, me hukutaan tavaroihin.
Eikö! Tykkään kaikista ihan kamalasti. Enkä oikeastaan uskalla kiinnittää rinkkaan, kun pelkään niiden hukkuvan. 🙂
Julisteet kuulostavat hauskoilta!
Kivoja muistoja 🙂 Mun tulee osteltua matkamuistoja todella vähän. Yleensä mukaan lähtee vain mausteita, ja joskus jokin koru ranteeseen.
<3
Mausteet toimii erinomaisesti, samoin rannekkeet! :)
Ihania! Meillä on jääkaapin ovi täynnä magneetteja jokapaikasta ja ikkunankarmi täynnä tuliaislaseja ja vieraiden maiden oluttölkkejä 🙂
Oi tölkkejä! Ystävän vanhempien luona Luxembourgissa niitä oli vaikka kuinka paljon – yli 40 vuoden ajalta. Kaikki tuollaiset kokoelmat ovat kyllä hauskoja ja hienoja. Tee niistä juttu joskus! 🙂
Matkamuistot ovat kivoja, mutta nuo ovat tavallaan ”fiksumpia” kuin monet muut, koska merkit menevät pieneen tilaan ja ne saa laitettua esimerkiksi rinkkaan kiinni, joten ne kulkevat aina mukana :). Vähän niin kuin opiskelijoiden haalarit ;). Eli todella kiva idea kerätä juuri kaikkia noita!
Itsehän keräilen niitä paikallisia alkoholipulloja, kuten olenkin jo maininnut :). Olemme miettineet Tiian kanssa myös sitä, että alkaisimme lähettämään postikortin itsellemme jokaisesta paikasta (monet ovat kertoneet tekevänsä näin).
Jep, vähän kuten haalarit! Ja tuo postikortin lähettäminen omaan kotiosoitteeseen on mun mielestä hauska idea. 🙂
Mangneetti tulee ostettua usein tai pinssi. Ei oikeastaan muuta, koska inhoan tavaran kahmimista. Ruokajuttuja tuon paljon ulkomailta, mtta en tiedä ovatko ne varsinaisia matkamuistoja…?
No ovathan ne, tosin niiden käyttöikä on vain lyhyempi. 🙂 Ja tavaraahan meillä on vähän kuten kaikki taitavat jo tietää, mutta rinkkamerkit ovat aina tervetulleita!
Itse hamstraan kirjoja aika kiitettäviä kasoja reissuiltani. Niistä en vaan osaa luopua, vaan ennemmin raahaan niitä kilokaupalla kuukausia rinkan pohjalla. Muutoin ostokset ovat lähinnä koruja, välttämättömiä vaatteita hajonneiden tilalle ja muutamia satunnaisia sisustusjuttuja. Tosin Tansaniassa olen hurahtanut paikallisiin kankaisiin ja kiikuttanut niitä ompelijalle – pian nähdään mitä hän on niistä taikonutkaan, jännää!
Olisi ollut kyllä ihana idea ostaa kangasmerkkejä rinkkaan joka maasta, mutta jotenkin tuntuu hölmöltä enää nyt aloittaa. Olen kyllä yrittänyt vilkuilla josko Tansanian merkkiä löytyisi haalareihin, koulun puolesta kun täällä olen, mutta ei ole osunut näköpiiriin.
Oh, kirjat olisivat kyllä ihania, mutta se paino ja niiden roudaus.. Huh! Siispä hatun noston arvoinen paikka sinulle! 🙂
Ja hei, aina voi aloittaa! Koskaan ei ole liian myöhäistä. 🙂