Minä täällä, Suomi-neito, muistatko?

Miltä Matkamessut kuulostavat?

[dropcap]T[/dropcap]rooppiselta, aurinkoiselta, hiekkarannoilta, eksoottisilta katukeittiöiltä, roadtripilta Eurooppaa, edullisilta lentotarjouksilta, basaareilta, uusilta kulttuureilta. Niinpä. Myönnän, että olen sortunut lähes pelkästään näihin ajatuksiin aiemmilla messukerroilla. Se, että silmäni ovat vihdoin ”auenneet” myös kotimaanmatkailulle, on monen tapahtuman, asian, keskustelun ja varmasti sattumankin summa. Suuren vaikutuksen teki myös viime kesänä kuvaamamme lyhytelokuva Northern Flats, joka kertoo omalla rennolla otteellaan sen, miltä Helsinki näyttää lonkkarin päältä tarkasteltuna. Jopa sellaiset tahot, kuten I wish I was in Finland ja VisitHelsinki, jakoivat lyhärin sosiaalisessa mediassa.

Ei mennyt kauaa projektin eeppisyyden loppuessa seinään: Tajusin kulkeneeni uudessa kotikaupungissani puolihuolimattomasti laput silmillä, seuraten melkein neljän vuoden ajan pelkästään niitä ”tuttuja ja turvallisia” reittejä. Luulin käyneeni vaikka missä. Luulin. Sanotaanhan, että seikkailu alkaa heti oman mukavuusalueen ulkopuolelta. Hätäännyin, ja tunsin piston sydämessäni. Miksi minun täytyi aina ennen lähteä kauas, jotta tuntisin olevani reissussa tai löytäväni jotain uutta?

Missä vaiheessa kuvittelin minkä tahansa maailmankolkan voittavan oman mökin auringonlaskua tai tyyntä kesämyrskyn edellä? Nykymaailmassa ne unohtumattomat maisemat tavataan mieltää lentokoneella saavutettaviin lomakohteisiin niin Aasiassa kuin vaikkapa Sveitsissä, puuterilumen tai upean vuoristokasvillisuuden avautuessa kaukana alhaalla ja edessä, auringonpaahtamista hiekkarannoista nyt puhumattakaan.

Mutta entäpä Suomi? Missä vaiheessa minäkin menin halpaan? Ja miksi tässä kesti niin kauan, että lähiseutumatkailu on nostanut päätään, ihmiset ovat kiinnostuneet lähellä tuotetuista tuotteista – ylipäätään toisistaan. Syitä kyllä löytyy enkä edes aloita niiden selvittelyä tai selittelyä, se ei ole tämän blogikirjoituksen tarkoitus. Tokihan jotkut asiat vain ottavat aikaa, mutta.. Tällä kertaa menen mieluummin hetkeksi itseeni, ja mietin. Matkalla on kasvot, kasvojen takana ihminen, tapahtui se reissu missä maailmankolkassa tahansa. Siispä Matkamessujen tämän vuoden teema, Matkalla on kasvot – Social Journey, on kaikessa yksinkertaisuudessaan tähän astistista paras. Ja puhuttelevin.

Sen lisäksi, että lähden haistelemaan Matkamessuille uusia tuulia ja maailmaa, lupaan tutustua sydämeni kyllyydestä kotimaanmatkailun tarjontaan. Ja tehdä tulevana kesänä reissuja myös niihin tietynlaista kaihoa ja omistushaluisuutta luoviin sibeliaanisiin maisemiin, istua pitkään kesäyöhön laiturilla, keittää kahvit nuotiolla, kalastaa aikaisin aamusta, opetella sitomaan seppeleen, telttailla ja herätä linnunlauluun. Ihan kuulkaas niinkin kaukana, kuin 100 kilometriä Helsingistä.