Kiitos, kun tuet sivuston toimintaa
Kun hankit retkeilyvarusteita ja kirjoja boldattujen sinisten linkkien ja painikkeiden kautta, minä saan pienen provision, mutta sinä et maksa yhtään ylimääräistä. Kiitos, kun tuet KAUKOKAIPUUn toimintaa ja mahdollistat lukukokemuksen ilman mainosbannereita.
Seitsemästä merestä olen tavannut kaikki, osan tosin varsin pikaisesti. Hyvä vaikutelma on tullut niistä kaikista. On vaikeaa laittaa eri meriä ”rakkausjärjestykseen”, mutta Itämerellä olen viettänyt todella paljon aikaa, niin veneillen kuin kalastelleen, jonka lisäksi sillä on sijaintinsa puolesta erityisasema. Ehkä kauneimmat missään näkemäni paikat saattavat sijaita korallikolmiossa pinnan alla. Toivon todella, että ylipäätään saastuminen ja meriveden lämpötilan nouseminen pysähtyisi ennen kuin on myöhäistä.
Rakkausjärjestys onkin kaunis termi! Ja korallikolmio kuulostaa aivan upealta! Pääsisinpä tutkimaan vedenalaisia maisemia itsekin joku päivä. 🙂
Merien tilanne on hyvin surullinen, ja toivon että ihmiset heräisivät tilanteen vakavuuteen. Otan tähän aiheeseen vahvasti kantaa seuraavassa kirjassani, siitä pääsen julkaisemaan jo ihan pian. En malttaisi odottaa. <3
Meret on kyllä uskomattomia paikkoja, varsinkin jos on vähän päässyt vilkaisemaan niiden pinnan alle. Luontodokkareista vedenalaisesta elämästä kertovat ovat ehkä parhaita.
Minäkin rakastan eniten juuri pinnanalaisia luontodokkareita. Sukellus on lajina sellainen haave, jonka haluaisin ottaa haltuun heti kun maailmantilanne paranee ja pääsee taas matkailemaan. <3
En osaa nimetä yhtä suosikkia. Tykkään ylipäätään olla vesistöjen äärellä oli se sitten meri tai järvi. Surullista, jos Itämeri on saastunein meri.
Itämeri tosiaan on yksi saastuneimmista, sen tila onneksi muuttui saastuneimmasta ”yhdeksi saastuneimmista” viime vuonna ja päivitin tuota tekstiä oikeanlaiseksi. Mutta kyllä vesistöjen äärellä sielu lepää. <3
Kyllä se välimeri on kaikista rakkain
Ymmärrän hyvin tämän valinnan. <3
Voi että, miten kiva postaus tämä olikaan! Täällä siis yksi merten rakastaja ja saariston kasvatti. Koen meren (ja veden ylipäätään) rauhoittavana elementtinä, ja haaveissa onkin vielä joskus muuttaa saareen (ainakin kesiksi).
Kiitos Eveliina. <3 Toivottavasti tuo haaveesi toteutuu, se kuulostaa aivan ihanalta!
Tiedä siitä rakkaimmasta, mutta ensimmäinen kohtaaminen Tyynen valtameren kanssa on kyllä jäänyt mieleen. Toinenkin, sillä Suomesta käsin sen rannat ovat kyllä sen verran kaukana, että niiden saavuttaminen on aina pieni tapahtuma. Galapagoksella kylmien merivirtojen viilentämät vedet päiväntasaajalla jäivät nekin mieleen – merestä tosiaan on moneksi.
Voi, uskon! Onnellinen kun olet päässyt tutkimaan Galapagosta. Ehkä minäkin vielä joskus. <3
Kaunis postaus, vaikka surullinen tosiasia onkin tuo merten surkea tila <3 Minäkään en osaa rakkainta merta sanoa. Piti ihan alkaa miettimään, että missä merissä sitä on tullut uitettua varpaita.. Välimeri, Egeanmeri, Alboráninmeri, Itämeri, Pohjoinen Atlantti, Karibianmeri. Tyynenmeren rannalla oon vain kävellyt. Tyynimeri tosin ei nimensä mukaisesti ollut yhtään tyyni, vaan velloi ympäriinsä vaahtopäinä.
Kiitos, Cilla Maria. <3 Tyynimeri on kyllä nimenä hieman harhaanjohtava, siinä olet oikeassa. Ihanan monessa paikkaa olet päässyt huljuttamaan varpaita!
Vaikeaa laittaa johonkin järjestykseen. Minun mielestäni kiehtovia paikkoja ovat ne joissa kaksi merta kohtaa toisensa niinkuin Skagen (Itämeri ja Pohjanmeri), Hyväntoivonniemi (Atlantti ja Intian valtameri) ja Kap Horn (Tyyni valtameri ja Atlantti).
Et ole ainoa, kaikissa merissä kun on omat puolensa ja ihanuutensa. 🙂 Upeita nuo mainitsemasi kohteet, pääsisinpä itsekin joskus todistamaan ne omin silmin.
Adrianmeri on kyllä kaunis, Euroopasta suosikkini. Hankala kyllä ehkä yleisesti nimetä omia suosikkejani, mutta erityisen kaunista oli kyllä Filippiineillä eli onkohan se nyt sitten Sulunmerta vai Etelä-Kiinan merta? 😀
No siinäpä hyvä kysymys! Nuo merialueet kai jostain löytäisi ns. ihan oikeasti rajattuina, mutta sitten toisaalta.. Miten laineille voi vetää rajat? 😀 Adrianmeri on ihana!
Olen koko elämäni asunut rannikolla, jos en nyt kirjaimellisesti rannassa niin korkeintaan n. 15min automatkan päässä. Meri on aina ollut tärkeä ja rakas.
Vaikka kokemusta nyt ei kovin monesta merestä olekaan, enkä osaa niistä nimetä varsinaisesti suosikkiani niin kyllä silti rinnassa lämpimästi läikähtää kun ajattelen kesää ja mökkiä, laineen liplattamista rantaan auringon noustessa ja lokkien kirkuessa. Oispa jo kesä.
Rannikon lapsi. <3 Ja yhdyn jälkimmäiseen, olisipa kesä! Pian se jo onneksi koittaa. 🙂