Rabardada.. Rabadada.. Rabababa.. Barbababa.
RABARADA. Eestiksi luontopolku, suomeksi vähintäänkin mahdoton taikasana. Kun pari viikkoa sitten vierailin Saksan matkailun järjestämässä workshopissa Tallinnassa, päätin lähteä vapaa-ajan puitteissa hetkeksi pois vanhan kaupungin kaduilta ja keskustan huiskeesta. Tehdä jotain sellaista, mitä en ole tässä kaupungissa koskaan ennen tehnyt — ottaa suunnakseni Tallinnan luontopolut.
Visit Tallinnan sivuilta löytyikin pari oivaa vaihtoehtoa, joista Pääskylän luontopolku (Pääsküla rabarada) kiinnosti monimuotoisen reittinsä ansiosta — ja sitä se totta vie olikin!
Varaa mukaasi juotavaa, evästä ja vitosen verran käteistä.
Hyppää Viru-pysäkiltä bussiin numero 18, jonka suuntana on vajaan puolen tunnin ajomatkan päässä sijaitseva Nõmme. Jää pois Hiiun pysäkillä, palaa muutama askel tulosuuntaan ja lähde liikennevaloista oikealle (nokan osoittaessa Tallinnaan).
Play-nuolella varustettu markeri merkkaa saapumispysäkkiä, neliömäinen “Pause” lähtöpaikkaa takaisin keskustaan. Bussipysäkit sijaitsevat lähellä toisiaan, ja paikalle on kaiken kaikkiaan hyvin helppo löytää.
Maisema vaihtelee synkästä kuusimetsästä kepeään koivikkoon, aavaan suoalueeseen, väljiin mäntymetsiin ja vaahteranlehtikujiin. On pitkospuita ja tallattua polkua, hiekkatietäkin. Reitin loppupuolella maisemia voi kiivetä ihailemaan lintutorniin. Ja vaikka paras ruska-aika oli tällä kertaa jo ohitse, en harmistunut, sillä tiedän palaavani tänne uudestaan.
On kyllä upea kohde! Maasto vaihtelee paljon. Hassua miten sitä ei tosiaan koskaan lähde katselemaan keskustaa pidemmälle 🙂
Sitä on itsekin aina vaan pyörinyt vanhassa kaupungissa ja Kalamajassa, mutta tällä kertaa sitten jotain ihan muuta. Suosittelen kohdetta kyllä lämpimästi! 🙂
Syksyiset luontopolut on ihan lemppareita <3 Rabarada on helppo kun sen lausuu eestiläisittäin raparata, mikä on sitten ihan järkeenkäypä sana suomeksi. 😀 Mun mummoni on eestistä ja hän on mulle aikoinaan jotain opettanut. En taida muistaa muuta, kuin ääntämissääntöjä 🙂
Kiitos! Noin se tosiaan soljuu helpommin – ja kauniimmin. 🙂
Oi, nyt on tuttuja maisemia! Asuin viitisentoista vuotta sitten noiden polkujen naapurissa Nõmmellä, mutta opasteet ja kenties pitkoksetkin ovat tainneet tulla vasta myöhemmin. Pitäisi lähteä joskus uusintavisiitille, ja ottaa kohukeita taskuun välipalaksi. 🙂 Myös Nõmmen kadut somine taloineen ovat tallaamisen arvoisia. Toinen kiva metsäpolku löytyy muistaakseni jostakin Rocca al Maren takaa, sieltä missä on se ulkoilmamuseo.
Tää lähti kyllä nyt käyntikohdelistalle! Olen kyllä seikkaillut Tallinnassa jonkun verran keskustan ulkopuolellakin, mutta uudet jutut kiinnostaa aina.