★ Kaupallinen yhteistyö VisitNaantalin ja VisitParaisen kanssa
Saariston sadonkorjuujuhlat ja kesävinkit Nauvoon
En ole koskaan ollut suurten merien fani, mutta olen oppinut rakastamaan niitä. En myöskään ole syntynyt äärettömältä tuntuvan veden äärellä, vaan olen Etelä-Suomen ja Vanajaveden tyttöjä sekä kesämökiltämme Pohjois-Savosta löytyvän kirkasvetisen Koskeloveden kasvatti.
Olen ihastunut majakoihin vasta maailmalla matkailtuani, sillä en ole koskaan purjehtinut.
Olen maakrapu, jonka suhde rannattomaan maisemaan kiteytyy kaukana horisontissa seilaaviin haaveisiin, jotka aina joskus löytävät laituriin.
Vaikka olen kulkenut kotimaassa jo monen vuoden ajan, saaristo on minulle edelleen melko tuntematonta seutua. Tiedän myös, mistä se johtuu: luulin aina, että siellä on hankala kulkea.
Ei ole.
Lautoilla pääsee liikkumaan helposti, ja kaikki aikataulut sekä matkavinkit löytyvät netistä. Sen verran noviisina olin kuitekin liikenteessä, että suosittelen eväsleipien pakkaamista niille pisimmille välimatkoille.
Kirjoitin teille Röölän Silliperinnekeskus Dikselistä, jossa kävin vierailemassa avointen ovien päivänä Saariston sadonkorjuujuhlien aikaan. Tuolloin Dikselin pihalla, pikkuisella satama-alueella vietettiin myös paikallistuotteiden markkinoita, jonne kyläläiset olivat tulleet myymään vihanneksia ja perunaa, hunajaa sekä käsitöitä. Tarjolla oli myös rapuja sekä tuoretta kalaa monella tapaa laitettuna.
Kuten aina, ostin tälläkin kertaa jotain, sillä haluan aina kannattaa käsityöläisiä ja pienyrittäjiä. Nuo kuvan lampaanvillaiset kynsikkäät ovat jo päässeet mukaan ensimmäiselle pilkkireissulle, jonka teimme toissapäivänä.
Jatkoin Röölästä Hämmärönsalmen lossilla Nauvoon, jossa vietettiin kalansavustuksen SM-kisoja, saaren omia sadonkorjuumarkkinoita sekä toista kertaa järjestettäviä Ravintolapäiviä, jolloin saariston ravintolat ympäri Paraisten saaristokaupunkia laativat oman Sadonkorjuujuhlamenunsa, joka koostuu alkuruoasta, pääruoasta ja jälkiruoasta.
Minulla on tarjoiluista tallessa vain tämä alla oleva kuva omenapiirakasta, joten kertokoon se puolestaan, miten hyvää ruoka oli.
Lounaan jälkeen otin suunnaksi Ernholmin saaressa sijaitsevan Westerholmin luonto- ja kulttuuripolun, joka rengasreitin lailla kulkee kauniiden saaristomaisemien ja metsäosuuksien kautta Jetukastbergin huipulle ja takaisin reitin alkupisteeseen. Vajaan kolmen kilometrin mittaiselta reitiltä löytyy 14 ruotsin-, suomen- ja englanninkielistä infotaulua, jotka kertovat kulkijalle saaren ja kunnan historian lisäksi kuuluisan maisemamaalari Victor Westerholmin lapsuudesta täällä Ernholmin saaressa.
Jetukastbergin (Hiidenkivikallion) kallioilta aukeavien maisemien sanotaan olevan kauneimmillaan auringonnousun aikaan, enkä epäile. Komeaa täällä oli silti keskellä päivääkin.
Museoviraston mukaan Jetukastn huipulta (42 metriä merenpinnasta) löytyvä kiviröykkiö on pronssikautinen hauta (noin 1500-500 eaa.). Tuohon aikaan merenpinta ylti 20 metriä korkeammalle kuin nyt. Se tarkoittaa, että laki jolla nyt seison, muodosti vielä silloin harvan ulkosaariston. Ernholm ei kuitenkaan tuohon aikaan vielä ollut asuttu, minkä vuoksi haudan lepoon lasketun henkilön uskotaan olleen saalistusretkellä ollut ja kuollut merkittävä henkilö.
Nimensä (Hiidenkivikallio) kallio on saanut tarinasta, jonka mukaan täällä oli aikoinaan paljon kookkaampia kivenmurikoita, hiidenkiviä (paikallisella ruotsinkielen murteella “jetukast”). Nauvolaiset tietävät kertoa, että Turun tuomiokirkkoa rakennettaessa Ernholmin jättiläiset vihastuivat pahan kerran ja heittivät nämä suuret kivet kirkon suuntaan. Kivet eivät kuitenkaan yltäneet perille asti, vaan tipahtivat mereen Killingholmin itäpuolella.
Tarinan voi tulkita symbolikseksi kuvaukseksi konfliktista, joka syntyi kun paikallisten perinteinen luonnonuskonto jättiläisineen ja hiisineen törmäsi kristinuskoon, joka oli vakiinnuttamassa asemansa sen aikaisessa Ruotsin kuningaskunnassa.
Minä olen silti aina uskonut jätteihin.
Helppokulkuisen, koko perheelle sopivan luontopolun päätteeksi kirjoitin nimeni eräästä postilaatikosta löytyneeseen vieraskirjaan, ja otin suunnaksi Tackorkin majatalon, jossa saisin saunoa ja viettää seuraavan yön. Vanhan marjatilan historia ulottuu ainakin 1200-luvulle, mutta tilan nykyiset rakennukset ovat pääosin 1800-luvun loppupuolelta. Saskatoon, marjasinikuusaman, tyrnin ja viinimarjojen lisäksi tilan mehiläiset ahkeroivat omaa hunajaa, jota voi ostaa maatilan itsepalvelulla toimivasta putiikista.
Nykyisten omistajien – joille tila siirtyi vuonna 2017 – tarkoituksena on paitsi jatkaa tilan viljelytoimintaa myös kehittää palveluita alueen matkailijoille ja veneilijöille sekä yritysryhmille, ja näin ollen edistää ja ylläpitää saariston elinvoimaisuutta rakentamalla monipuolisia palveluja ja luoda lisää työllisyyttä.
Tähtiä ja jopa revontulia lasikaton läpi nähdäkseen ei siis aina tarvitse lähteä Lappiin asti. Tackorkin tähtimökit on rakennettu tänne Saaristomeren syliin kaikkia haaveilijoita, perheitä, pariskuntia ja yksinmatkailijoitakin varten.
Myönnetään, että olisin silti mieluummin nukkunut täällä toisen kainalossa.
Jos yöllä ei olisi satanut, tähtimökistä olisi voinut ihailla Linnunradan poikki kulkevaa pohjoisen taivaan Joutsenen tähdistöä. Jos siis päädyt varaamaan täältä majapaikan, lataa puhelimeesi myös Sky Guide, jonka avulla tiedät, mitkä tähdet yläpuolellasi tuikkivat.
Sade jatkui koko seuraavan päivän, mutta onneksi ennen kotimatkaa vanhempieni luo ohjelmassa oli sisätiloissa tapahtuvia maatilavierailuja.
Avointen ovien päivää vietetiin siis myös paikallisten tuottajien kotona. Tavoilleni ominaisesti ostin Korsnäs Östergårdsin lammastilalta itselleni pitkät, sinisellä ja oranssilla neulotut villasukat sekä marjamehua ja maissia, ja äidille paikallisen puutarhuri-papan sitoman kukkakimpun, joka loisti kaikissa kurpitsan, erilaisten tähkien ja ruskan sävyissä. Myös lounasta oli tarjolla, joten tilasin itselleni 10 eurolla höyryävän lammaskaalin sekä kotona leivotta piirakkaa ja kahvia.
Koska aikuisuuden iloja on syödä jälkiruoka ennen pääruokaa tai vaikka kahdesti päivässä, ostin seuraavalla vierailukohteellani Björkdalsin tilalla toisen sumpin ja suklaaleivoksen sekä tuliaisiksi kaksi halkoa Suomen parasta saaristolaislimppua.
Ne eivät Hämeenlinnassa kauaa vanhenneet.
Naantalin ja Paraisten matkavinkit
★ Visit Parainen Facebookissa / Instagramissa
★ Visit Paraisen verkkosivut
★ Saariston sadonkorjuujuhla
★ Silliperinnekeskus Dikseli
★ VisitNaantalin verkkosivut
★ VisitNaantali Instagramissa ja Facebookissa
★ Naantalin nähtävyydet
★ Naantalin saaristo
Suomen luetuimman matkablogin takaa löytyy retkeilytoimittaja, kirjailija ja luontokuvaaja Monni Himari.
Osa artikkeleista sisältää kumppanuuslinkkejä; vaikka minä saan niiden kautta tehdyistä tilauksista pienen korvauksen, sinä et maksa yhtään ylimääräistä. Kiitos, kun tuet KAUKOKAIPUUn toimintaa ja mahdollistat artikkeleiden tuottamisen jatkossakin.
09/2021
Vaella, kalasta, rakasta
Kaikkein pieninkin päätös muuttaa oman elämän kurssia.
Vaella, kalasta, rakasta on koskettava tarina rakkaudesta, oman polun löytämisestä ja uudesta alusta Pohjois-Norjassa. Lukuisin luontokuvin kuvitettu teos on tositarina kirjailija Monni Himarin elämästä sekä yli kymmenen vuotta kestäneen jatkuvan matkailun aiheuttamasta burnoutista ja siitä toipumisesta.
Uutiskirje
Miltä kuulostaisi kahvitauko tai pari kuukaudessa kiinnostavien matkajuttujen äärellä? KAUKOKAIPUUn uutiskirje nivoo yhteen ajankohtaiset artikkelit, reissu- ja retkivinkit sekä helmet arkistojen kätköistä.