Nauvon kulttuurimaisemissa Westerholmin luontopolulla

Syysloman saaristoseikkailu johdatti minut Naantalin Rakkaudenpolun ja Kuparivuoden sekä Röölän Silliperinnekeskus Dikselin kautta Ernholmin saaressa sijaitsevalle Westerholmin luonto- ja kulttuuripolulle Nauvoon.

Westerholmin luontopolku on nauvolainen rengasreitti, joka saattaa kulkijan pitkin hyvinmerkittyä reittiä ohi kauniiden saaristomaisemien ja läpi tuuheiden metsäosuuksien Jetukastbergin huipulle ja takaisin reitin alkupisteeseen.

Vajaan kolmen kilometrin mittaiselta reitiltä löytyy 14 ruotsin-, suomen- ja englanninkielistä infotaulua. Ne kertovat Nauvon kunnan historian lisäksi kuuluisan maisemamaalari Victor Westerholmin lapsuudesta, jonka taiteilija vietti täällä Ernholmin saaressa.

Jetukastbergilta aukeavien maisemien sanotaan olevan kauneimmillaan auringonnousun aikaan, enkä epäile. Komeaa täällä oli silti keskellä päivääkin.

Museoviraston mukaan Jetukastin huipulta (42m merenpinnasta) löytyvä kiviröykkiö on pronssikautinen hauta, jonka synty sijoittuu vuosille 1500-500 eaa. Tuohon maailmanaikaan merenpinta ylti 20 metriä korkeammalle kuin nyt. Se tarkoittaa, että laki jolla nyt seison, muodosti vielä tuohon aikaan harvan ulkosaariston. Silloin Ernholm ei kuitenkaan vielä ollut asutettu, minkä vuoksi haudan lepoon lasketun henkilön uskotaan olleen saalistusretkellään kuollut merkittävä henkilö.





Jetukastbergin eli Hiidenkivikallion kerrotaan saaneensa nimensä tarinasta, jonka mukaan näillä kallioilla lepäsi aikoinaan paljon nykyistä kookkaampia kivenmurikoita eli hiidenkiviä (paikallisella ruotsin murteella “jetukast”). Nauvolaiset tietävät kertoa, että Turun tuomiokirkkoa rakennettaessa Ernholmin jättiläiset vihastuivat pahan kerran ja viskasivat nuo suuret kivet kirkon suuntaan. Järkäleet eivät kuitenkaan yltäneet perille asti, vaan molskahtivat mereen Killingholmin itäpuolella.

Tarinan voi tulkita symbolikseksi kuvaukseksi konfliktista, joka syntyi, kun paikallisten perinteinen luonnonuskonto jättiläisineen ja hiisineen törmäsi kristinuskoon, joka oli vakiinnuttamassa asemansa sen aikaisessa Ruotsin kuningaskunnassa.

Minä olen silti aina uskonut jätteihin.

Helppokulkuisen, koko perheelle sopivan luontopolun päätteeksi kirjoitin nimeni polun varrella sijainneen postilaatikon vieraskirjaan. Sen sivuilta luin, etten ollut päivän ensimmäinen kulkija, vaikka päivä oli vasta puolessa.

Leppoisan loppumatkan jälkeen otin suunnaksi Tackorkin majatalon, jossa saisin savusaunoa ja viettää seuraavan yön. Vanhan marjatilan historia ulottuu ainakin 1200-luvulle, mutta tilan nykyiset rakennukset ovat pääosin 1800-luvun loppupuolelta. Saskatoon, marjasinikuusaman, tyrnin ja viinimarjojen lisäksi tilan mehiläiset ahkeroivat omaa hunajaa, jota voi ostaa maatilan itsepalvelulla toimivasta putiikista.

Nykyisten omistajien – joille tila siirtyi vuonna 2017 – tarkoituksena on paitsi jatkaa tilan viljelytoimintaa myös kehittää palveluita alueen matkailijoille ja veneilijöille sekä yritysryhmille, ja näin ollen edistää ja ylläpitää saariston elinvoimaisuutta rakentamalla monipuolisia palveluja ja luoda lisää työllisyyttä. Kannattaa vierailla sielläkin, kun ensi kerran retkeilet näissä saaristomaisemissa.