Iso Vasikkasaaren villiyrttikurssilla

Viime viikon sunnuntai kului mukavissa merkeissä Itämeren kevyillä laineilla, kun suunnattiin jo kaveriporukaksi muodostuneen 20knotsin kanssa kohti Vasikkasaarta ja siellä käytävää villiyrttikurssia.

Kyllähän ne nokkoset ja keto-orvokit ovat tuttuja syötäviä, mutta entäs rohdosyrttinä tunnettu mesiangervo, karvasmantelinmakuiset eli Mozartin kuulia muistuttavat pihlajan silmut, porkkanaa matkiva vuohenputki, haavalehtenä tunnettu piharatamo sekä salaatteihin ja liharuokiin passaava siankärsämö. Isomaksaruoho oli varmasti suosikkini, mutta se on myös harvinaisen apolloperhosen herkku, joten ahmimiset kannattaa jättää sikseen ja sapuska näille kauniille siivekkäille.

Tuore ja punertava maitohorma – tai maitohorsmiitti, kuten pikkusiskoni pienenä tapasi sanoa – maistui aivan parsalle. Kannattaa käyttää pannulla kera suolan ja voin!

Onnenrummun kurssista oli paljon hyötyä ja hyvää oppia tulevaa Sokostin vaellusreissuakin varten, jonka valmistelut ovat täydessä tohinassa. Asiaa rinkan pakkaamisesta, grammanviilauksesta sekä valmistautumisesta varmasti rankimmalle luontoretkelleni ikinä on tulossa pian. Sitä ennen kuitenkin muutamia kuvia kauniista ja kesään puhjenneesta Vasikkasaaresta.

Mesiangervo toimii etenkin teenä, mutta sitä kannattaa käyttää kohtuudella, sillä tässä rohdoskasvissa on samoja ainesosia kuin aspiriinissa. Tässä on siis oiva lääke esimerkiksi lihas- tai päänsärkyyn, jos buranat ja pillerit ovat loppuneet metsäretkellä.