I have no need for a sea view / For a sea view I have no need
I have my little pleasures / This wall being one of these“Olen ollut laiska kirjoittamaan.”
22. Febbraio, 2008
Päivälleen kuusi vuotta sitten nousin bussiin, joka verkkaiseen tahtiin liikahteli kohti kaunista, keskiaikaista Brisighellaa, pientä vuorten rinteillä sijaitsevaa kaupunkia, jonka yläpuolella leijui vaaleanpunainen utu – kaupunkia, josta harva on koskaan kuullutkaan. Täällä La Rocca Manfrediana -linnoitus vartioi uneliasta kaupunkia, Torre dell’ Orologion kellotorni tähystää yli kaupungin ja silmänkantamattomiin jatkuvia vehreitä kukkuloita. Lehtivihreästä tietämättömät oksat olivat juuri puhjenneet kukkaan.
“Täällä voisi kosia”, totesi vaihto-opiskelijaystäväni Niko. Olin samaa mieltä.
“Brisighella oli aivan tavattoman upea! Vaaleanpunainen utu oli vallannut kaupungin ja aurinko paistoi, lämpötila kipusi tänään 18 asteen tietämille. Takki oli aivan liikaa ja pakkasinkin sen melkein heti isältä saatuun vihreään reissureppuun. Tämä pieni kaupunki, jonka pystyy kiertämään ympäri yhtä katettua käytävää pitkin, oli upea – tunnelmaa on vaikeaa kuvailla. Täällä kaikki on pastellia, ja ihmiset silminnähden vain nauttivat olostaan. Niko sanoi, että täällä voisi kosia. En olisi pystynyt kiteyttämään fiiliksiä paremmin.
Viinipullo aukeaa varmasti kohta, myöhemmin lähdemme Clandestinoon kuuntelemaan musiikkia. Harmaa kuuro Talpa-kissa on varmasti yhtä äkäinen, kuin viime viikolla. Huomiseksi on luvattu hellettä!”
23. Febbraio, 2008
Pittoreskista Brisighellasta löytyy myös maailmanlaajuisestikin uniikki Via degli Asini, Donkey’s Road, katettu ja asuntojen ensimmäisten kerrosten korkeudessa kulkeva käytävä, jota pitkin aasit kantoivat painavia kalkkilastejaan. En kulkenut reittiä kokonaan, jätin sen odottamaan seuraavaa näkemistämme.
You might also like
13 Comments
Hurjan kauniita kuvia! Itsekin muisteloin tänään mitä kaikkea tasan kaksi vuotta sitten on tapahtunut 🙂
Harmi kun Suomessa ei hirvittävästi löydy mitään erityisen pittoreskia. Ompahan hyvä syy lähteä muualle!
Suomessa on sellaista Kaurismäki-pittoreskia meininkiä, jos Lappia ei lasketa lukuun. Kyllä näissä Euroopan kaupungeissa on ihan eri vibat kuin meillä täällä Suomessa. (:
Oi mitkä värit ja mikä rauha! Tuonne olisi ihana mennä rankan duuniputken jälkeen hermoja lepuuttamaan. 🙂
No eikö! Ja nämä kuvat siis sellaisenaan kamerasta, eli tuolla todella oli sellainen jännittävä vaaleanpunainen meininki. Mutta Italiassa sitä taitaa tavata helposti muuallakin, etenkin tällaisissa vuorten suojissa sijaitsevissa kaupungeissa. Brisighella on muuten myös suosittu spa-kaupunki, eli rentoiluloma täällä olisi aivan erinomainen!
Uijui mikä paikka! Menee listalle “joskus vielä nähtävä itse”. 🙂
Suosittelen lämpimästi, ja kannattaa todellakin kiivetä tuonne ylös muurille: näkymät ovat upeat!
Voi ei mikä paikka!!! Tällainen yliromantikkokin on ehdottomasti sitä mieltä, että juuri tuollaisessa paikassa se kosinta täytyy suorittaa. 😀
Ja mieti, millainen tuo paikka on ihan livenä.. Ihan uskomaton. Jotenkin niin pieni ja romanttinen, ja etenkin tuollainen vaaleanpunainen kevätpäivä. Siinä ei muuta tarvita. (:
Onpa ihania kuvia! Tunnelma on niin seesteinen ja sielua lepuuttava. Tonne voisi tosiaankin mennä hermolomalle pitkän työputken jälkeen 🙂 Italiasta ei kyllä näkeminen lopu. Mä haluun Italiaan.
Kiitos! Näitä kuvia on kyllä mukava katsella jo ihan sen puolesta, että oon napannut vaan yhden sieltä ja toisen täältä, mutta kyllä niistä aina jonkinlaisen kollaasin saa aikaan. Vaikka näiden koko onkin jotain 640px, kiitos dinosaurusaikaisen PowerShotin.
Mä lähtisin takaisin koska tahansa, Italia on kyllä se mun il grande amore. Oi voi <3
Ihanat kuvat ja tunnelma, tuollaisiin kyliin ja kaupunkeihin haluan viedä endi kesänä perheeni kun matkaamme sisarentyttären ristiäisiin Espanjan Chiclanaan…
Voi, Espanjasta niitä vastaavia aivan taatusti löytyy!
Wow, mikä paikka! Pakko päästä joskus kiertämään Italiaa! (: